Siitä lähtien kun kohtasin sinut ensimmäisen kerran Milanon lentokentän kahvilassa, en ole saanut sinua mielestäni. Haluan tutustua sinuun perinpohjaisin, joten tulen pian luoksesi uudestaan... Mutta jo lyhyen kohtaamisemme perusteella tiedän että rakkautemme tulee olemaan ikuista...
Seuraava maailmanvalloituskohde on Italia, tarkemmin sanottuna Rooma. Matkan ajankohta on viikko ja yksi päivä Huhtikuun alussa ja valloitettavien kaupunkien listalla on mm. Rooma, Firenze ja Pisa... Miten niin maksimointia?!?
Matkan päätarkoitus on Italialaisesta ruokakulttuurista nauttiminen (tuskin maltan odottaa!!!) mutta eiköhän siellä jotain muutakin kerkiä tekemään ;)
Ulkosiiderit Ulkomailla –reissumme sokerina pohjalla oli kuuden päivän visiitti Balille. Olimme varanneet noin kuukausi etukäteen tarjoushintaiset lennot halpalentoyhtiö AirAsialta, ja lähtöpäivä oli koittanut. Edellisenä iltana olimme olleet tutustumassa Kuala Lumpurin yöelämään, joten aamu ei käynnistynyt virkeimmissä merkeissä. Sinin kanssa tosin menimme reippaina Times Squaren ostoskeskuksen nettikahvilaan viimeistelemään erään koulutyön ja poikkesimmepa Subissakin (hahaa!) kuvitellen, että Tiina heräilee ja pakkailee sillä aikaa kun olemme liikenteessä. Paluu kämpille osoitti kuitenkin, että Tiina oli vielä sikeässä unessa ja aikaa lähtöön oli hyvin vähän! Jouduimme hivenen kirittämään Tiinaa, koska kentälle (Low cost carriage terminal eli halpisten lähtökenttä) oli jonkun verran matkaa. Kuin ihmeen kaupalla selvisimme kuitenkin taksiin ja kentälle ajoissa… Taksikuskimme pää vispasi pakkoliikkeenomaisesti koko matkan, ja hän ei tuntunut olevan koko aikaa ihan kartalla minne olimme menossa, joten olimme hieman jännittyneinä lopputulemasta. Pääsimme kuitenkin kentälle odottelemaan lentoa. Tiinasta paljastui aivan uusi puoli, kun hän pakkasi reissuun mukaan ainoastaan pikkuruisen laukun minun ja Sinin pakaasien ollessa vähintään kaksi-kolme kertaa suuremmat. Selitimme tosin asian sillä, että Tiinan vaatteet ovat myös kaksi-kolme kertaa pienempiä ja me herkästi vielä palavat jouduimme roudaamaan kaiken maailman rasvoja mukaan aurinkoa ja sen tuhoja torjumaan ;)
AirAsian lento Denpasarin kentälle oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Nousu oli niin hämärä kuin olla ja voi, ja hädissäni jouduin taas lähettämään pyyntöjä korkeammille voimille että selviäisimme Balille ehjänä. Noustessa kone heilui niin maan vietävästi ja tuntui kuin se olisi tehnyt pienimuotoista siksakkia koko matkan ylös asti… En ollut ainoastaan vainoharhainen koska muutkin olivat huomanneet asian. Kyllä ne puhdas pelko ja kauhu ovatkin sitten harvinaisia tunteita! Matkalla opin myös Sinistä uuden asian: sillähän on lentopelko ja se tykkää tartuttaa sitä! Joka ikisellä lennolla sain nauttia Sinin kommenteista, sisältäen seuraavanlaisia helmiä: ”mikä toi ääni on? miksi toi siipi vispaa noin? miksi täällä haisee bensalle? miks tää kone tekee näin? tää ei oo nyt ihan normaalia…” Ja herkkä sielu kun olen, niin Sinin pelko tarttui tietenkin välittömästi myös minuun, ja alkoi ketuttamaan vastailla moisiin kysymyksiin sen jälkeen kun minua oli alkanut pelottamaan yhtä paljon. Onneksi muutaman lennon jälkeen opin, miten Sinin pelko taltutetaan. Eli riitti että totesin jokaiseen kysymykseen/kommenttiin ”Vittuuks siit” niin Sini hiljeni. Jokainen voi arvella kenen keksimä metodi tuo lausahdus on, minun sanavarastooni se kun ei kuulu ;)
Kone pysyi kuin pysyikin ilmassa muutamista epätoivoisista hetkistä huolimatta (eikä todellista vaaraa ollut varmaan missään vaiheessa) ja pääsimme Balille hyvinvoivina. Kentällä saimme sinistä euroseteliä vilauttamalla viisumin alle aikayksikön (Venäjä, pitäiskö ottaa oppia?) ja vielä ensimmäisen kosketuksen miljonäärin elämään vaihtorahojen muodossa ;) Balilla (ja missä tahansa muussa kohteessa) ensimmäinen tehtävämme oli etsiä katto pään päälle ja murkinaa vatsaan. Kuvittelimme olevamme koviakin travellereita ja lähdimme harhailemaan randomisti majapaikkaa etsien… Ehkä se etukäteisvaraus olisi kannattanut! Ensimmäisessä paikassa oli pahaenteisen näköinen kissa kuin varoittamassa jäämästä moiseen loukkuun, ja torakka tervehtikin meitä huonetta tsekatessamme. Kiitos ei! Mukaamme oli tarttunut jonkinmoinen ”hotellin esittelijä” joka koitti saada meitä joka loukkoon tutustumaan… Paikat olivat joko ylikalliita tai todellisia rottamajoja, johon Samsonite-Sini ei suostunut jalallaankaan astumaan ;) Ilta oli pimeä ja sivukuja alkoi käydä yhä pienemmäksi, joten katsoimme parhaaksi karistaa esittelijän kannoiltamme ja palata pääkadulle, jotta ei vain kävisi mitään hasardia. Ollaankohan me turhankin pelokkaita joskus :)
Löysimme kuitenkin viimein mukiinmenevän paikan ensimmäiseksi yöksi. Sini kuitenkin väitti kuulleensa yöllä pienten jalkojen vipinää katon rajasta ja komeroonkaan ei kukaan uskaltanut katsoa, joten jouduimme seuraavana päivänä uuden majan metsästykseen. Harhailimme taas randomisti Poppies Lanella, ja löysimmekin uuden majan… Ja taas yhdeksi yöksi! Sekään ei ollut matkaseuran mielestä tarpeeksi hyvä (minulle kyllä passasi, vaikka ei se taas mikään ihana paikka ollutkaan…). Kyllä sinne itsensä oikaisi! Meillä oli kuitenkin ensimmäinen päivä ihanalla Balilla edessä, emmekä halunnneet vatvoa tylsiä kämppäjuttuja koko päivää. Etsiydyimme matkatoimistoon ja buukkasimme itsellemme auton kuskeineen ja koko päivän kiertoajelun ”kuumimpiin nähtävyyksiin”. Olihan siinä vähän rahastuksen makua kun meidät vietiin ensin ”tutustumaan batiikkivärjäykseen ja hopeakorutehtaaseen” ja yllättäen tehtaanmyymälät olivat avoinna! Olimme kuitenkin onneksi aikataulun herroja, joten näissä kohteissa ei kauaa viivytty! Kävimme myös muutamassa temppelissä ja Ubudin kaupungissa.
Paras nähtävyys oli kuitenkin ”Sacred Monkey Forest”, eli huimat trooppiset metsämaisemat apinalaumalla höystettynä. Mikä parasta, apinoille sai syöttää banaaneja :) Meille ei tietenkään riittänyt pelkkä syöttäminen, vaan halusimme koijata apinat olkapäälle jotta saisimme kivoja fotoja :D Kaikki apinat eivät olleet kivoja… Isot olivat aika pelottavia ja ne kun tulivat lähelle niin bansku oli pakko antaa suosiolla saman tien etteivät ne suuttuisi! Pienetkin apinat saattoivat puraista banskujen loppuessa, ja sekin sattui. Itse onnistuin saamaan kaksi puremaa, ja hetken ajan mietin olikohan se nyt ihan fiksua taas. Ties mikä apinakuume niistä olisi voinut tarttua! Mutta varsinkin apinanpoikaset olivat iiiiihania...
Seuraavana päivänä oli pakko löytää maja, jossa voisimme olla koko loppuajan koska olimme varanneet sukellusreissun, joka lähtisi niin aikaisin aamulle ettemme voisi enää vaihtaa majapaikkaa. Kaiken lisäksi majan vaihto joka päivä alkoi ketuttamaan ja viemään sekä kallista aikaa että rahaa! Lomalla haluaa vain rentoutua, eikä roudata 15kg laukkua kuumassa ja kosteassa ilmassa ympärilleen pälyillen. Olli ja kumppanit olivat saapuneet Balille edellisenä päivänä, ja löytäneet lupaavan hotellin. Kaiken lisäksi he olivat neuvotelleet itsensä lisäksi myös meille hyvän diilin huoneesta ;) Aikamoista! Hotelli oli niin ihana ja mukava ja kaikkea positiivista että olimme aivan sekaisin onnesta ja ilosta :D Varsinkin kun se maksoi meille 5e/naama/yö, joka on varsin kohtuullinen korvaus moisesta ylellisyydestä.
Sukellusreissu starttasi aikaisin aamulla ja juuri sinä aamuna sain myös selville hotellin ainoan huonon puolen. Olimme edellisenä iltana tilanneet aamiaista jo seitsemäksi, koska lähtisimme kasilta suklailemaan ja aamupala alkaisi vasta silloin. Tytöt saivat omat leipänsä mutta minun aamiaistani ei näkynyt eikä kuulunut… Kymmentä vaille kahdeksan ravintolatyöntekijä tuli ilmoittamaan että aineksia minun aamiaiseeni ei ole, sehän kun poikkesikin tyttöjen aamupalasta ehkä yhdellä täytteellä!!! Olin niin vihainen että meinasin menettää malttini totaalisesti, koska oli niin tärkeä päivä edessä enkä ilman kunnon aamiaista olisi voinut nauttia hetkestäkään. Totesin sitten, että otan aamiaisbuffetista (mitä jo laiteltiin paikoilleen) mitä kerkeän ja lähden… Yrittivät vielä laskuttaa siitä mokomat, mutta minähän en maksanut! ARGH.
Sukellusreissu meni hyvin. Minulla oli oma ”ohjaaja” ja tytöillä omansa, joten pääsimme tekemään kukin omia juttujamme ”tasomme” mukaisesti ;) Eli toisinsanoen minä puikotin syvissä vesissä ja tytöt olivat muutaman metrin turvallisessa etäisyydessä pinnasta ohjaajan tiukassa käsikoukussa. Tosin siitäkin huolimatta Sini onnistui telomaan itsensä koralliin… Aloittelijat :D Itse olin syvimmillään n. 25 metrin syvyydessä. Ainoa haaste syvyyksissä oli voimakas virtaus. Yhteen suuntaan pääsi kevyesti, mutta takaisin tullessa alkoi tekemään tiukkaa. Viimeisellä sukelluksella potkin ja potkin niin paljon kuin pystyin, mutta en pystynyt etenemään enää senttiäkään. Ja veden alla on hieman hankalaa olla kun hengästyy, koska ilmaa ei saa oikeastaan sen enempää siltikään… Jouduimmekin nousemaan pintaan hieman eri paikasta kuin lähtiessä ja pikku vene joutui hakemaan meidät vähän kauempaa :) Sini ja Tiina olivat tehneet vain lyhyet sukellukset, joten he jo hieman miettivät että minne olimme joutuneet. Näillä näkymin Sinistä on sukellusseuraa tulevaisuudessakin, Tiina vielä jäi vähän miettimään ;) Sukellus on kyllä parasta stressinpoistoa mitä on olemassa! Veden alla on rauhallista ja maanpäälliset asiat eivät vaivaa tahi pyöri mielessä kun katselee veden väen seikkailuja. En tiedä liittyykö se jotenkin kehoon kertyvään typpeen, mutta sukelluksen jälkeenkin pää tuntuu hyvin kevyeältä ja maailma siltä kuin kaikki murheet ja stressi olisivat poissa. Harvinainen tunne nykyään…
Iltasella päätimme tutustua Balin yöelämään. Meillä oli missio käydä ainakin kerran jokaisen kohteen yöelämään tutustumassa, ja niin teimme Balillakin. Olin kieltämättä hieman peloissani yökerhoon menemisestä, koska toinen Balin ”kuuluisista” pommi-iskuista tehtiin nimenomaan juuri sinne missä olimme (Kuta Beachille) ja juuri suosituimpaan yökerhoon. Iskut olivat tapahtuneet kolmen vuoden välein… 2002, 2005… 2008??? Ja vielä juuri samaan aikaan vuodesta eli myöhään syksyllä. Olin lähes varma että kohta posahtaa, joten jouduin turvautumaan muutamaan nestemäiseen pelkoa lamauttavaan annokseen paikallista Bintang-olutta :D Ilta meni kuitenkin hyvin ja turvallisesti. Pelko oli täysin lamautunut, koska Bintangien lisäksi kahdesta visiteeraamastamme yökerhosta sai ilmaisia (ja äärimmäisen vahvoja!!!) drinkkejä!
Viimeisenä päivänä olimme hullunrohkealla tuulella ja päätimme kokeilla jotain uutta! Nimittäin surffausta! Vuokrasimme kolmestaan yhden kunnon laudan ja yhden body boardin, jolla voisi saada tuntumaa aaltoihin. Kun minun vuoroni koitti, lähdin ensin body boardin kanssa aivan tajuttomaan allokkoon kauhomaan ja menin tietysti todella syvälle saman tien kuvitellen nappaavani aallot tuosta vain. Väärin! Yhtäkkiä aallokko voimistui vielä entisestään ja kauhun hetket koittivat kun huomasin aivan saakelin ison aallon tulevan kohti ja aallon harjalla kellui hieman epäilevän näköinen surffari! Aalto kaatui päälleni ja ehdin jo heittää hyvästit julmalle maailmalle kun odotin surffilaudan iskeytyvän takaraivoon hetkenä minä hyvänsä. Varmasti olisi mennyt taju kankaalle ja kuka siinä aallokossa olisi huomannut yhtä kadonnutta! Selvisin kuitenkin taas hengissä ja kauhoin kauhuissani rantaan… Hieman myöhemmin uskaltauduin oikealla laudallakin aallokkoon, tosin tällä kertaa rantavesiin hieman turvallisemmin :) Oli se hienoa! Valitettavasti jouduin itse lopettamaan leikin lyhyeen mystisen kylkivaivan vuoksi (myöhemmin koski jo pelkkä kääntyily aurinkoa ottaessa) ja se kyllä ketutti. Jonain päivänä vielä näytän!!! Päivä rannalla ja aalloilla ehti kuitenkin jo omistaa meidät ja olimme Sinin kanssa punaisia kuin ravut päivän kääntyessä illaksi! Itse en tosin ollut läheskään yhtä pahasti palanut kuin Sini, joka joutui hölväämään hinnakasta after sunia illalla 15 minuutin välein. Jotain kertoo ehkä se, että lentokentän tax free –myymälän henkilökunta pyrskähti hallitsemattomaan nauruun Sinin nähdessään! Ikävä kyllä Sini ei sallinut näiden hienojen hetkien ikuistamista filmille :D
Näiden ”kohokohtien” lisäksi päivät Balilla kuluivat altaalla chillailuun (oli hieman luksusta tilata altaalle hedelmälautasia ja solaa ja nauttia ne altaasta käsin), auringonottoon ja hyvästä ruoasta ja ihanasta lämmöstä nauttimiseen. Ehdottomaksi suosikkipaikaksi ruokailuun muodostui ”Tree House”, jossa söi muutamalla eurolla kunnon ruoat juomineen ja jälkiruokineen. Muutenkin oli vain niin mukavaa tallustella vähissä vaatteissa suloisen lämmön poistaessa kylmyyden luista ja ytimistä. Huokeaa ja hyvää ruokaa ja ihanaista lämpöä tuleekin aina ensimmäiseksi ikävä mukavista paikoista ;) Balissa oli muutenkin jotain erityistä… Siellä oli vain jotenkin niin hyvä tunnelma ja koko paikasta tuli hyvät vibat :D Hassusti sanottu mutta en osaa sitä sen tarkemmin selittää… Balille jäi vielä paljon nähtävää ja toivonkin että pääsen sinne vielä jonakin päivänä uudestaan.
Aika Balilla loppui aivan liian pian ja saikin matkailijan haikailemaan hieman pidemmän matkan perään… Ennemmin tai myöhemmin, mutta sen kyllä toteutan!!!
Koska olimme jo ajoissa suunnitelleet reissun aikataulun, oli helppoa hankkia liput Singaporen yöjunaan. Nämä lippuset ovat erittäin suosittuja ja menevät reippaasti ennakkoon, joten tehtävä jäi Tipun hoidettavaksi :) Pienen bussi/juna –väännön jälkeen Tiina kävi ostamassa meille liput Kuala Lumpurin asemalta. Yöjuna starttasi illalla hiukan myöhässä (taas kuumotti että ollaanko varmasti oikeassa paikassa oikeaan aikaan) ja asetuimme pötköttelemään 2nd class sleeper-vaunuun. Yöjunissa liikkuu joskus varkaita, joten minulla oli kaikki arvokas jemmassa rahavyössä (paitsi kamera ja mp3-soitin, jotka olivat kassissa joka oli visusti toisella laidalla takanani.) Toiset joutuivat turvautumaan rahojen ja luottokorttien piilotteluun rintsikoihin, koska vastustavat niin paljon rahavöitä :D (Odota vaan Sini mitä saat synttärilahjaksi…)
Yöjunassa oli hieman vispaavaa kyytiä, enkä tietenkään saanut kunnolla nukuttua koko yönä. Aamulla ketutti armottomasti kun heräsi siihen että joku hakkaa rautakepukalla punkan laitaan ja vaatii passia nähtäväksi. Jouduimme myös aamutuimaan rajalla nousemaan junasta hetkeksi pois rajamuodollisuuksien hoitamisen vuoksi. Kaikki matkatavarat piti roudata mukaan ja eikös Tipulle tuliaisiksi tuotu Suomiviina –pullo joutunut saman tien syyniin! Jouduimme puolalaisten dokujen kanssa tullin toimistolle istuskelemaan hetkeksi, kun tullivirkailijat soittelivat puheluita että onko ok tuoda ”suomalaista juomaa” maahan. Pääsimme kuitenkin lopulta pullon kanssa etenemään ilman sanktioita :)
Olimme varanneet ennakkoon Singaporesta mukavan hostellin, ja se olikin aivan kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Lähdimme saman tien seikkailemaan Sentosan saarelle, joka on Singaporen turisteja varten rakennettu lomaparatiisi. Auringonoton lisäksi saarella on monenmoista viihdykettä. Me kävimme mm. akvaariossa ja delfiinishowta katsomassa. Delfiinishowssa vapaaehtoinen (MINÄ!!!) pääsi uimaan delfiinin kanssa. Se jos mikä oli mukavaa…
Koska oli keskiviikko, niin Singaporessa oli kaupunginlaajuinen Ladies Night! Sehän tarkoittaa että naiset pääsevät kaikkiin paikkoihin ilmaiseksi sisään (muuten sisäänpääsyt saattavat olla jopa 15e) ja hyvällä tuurilla saavat jopa ilmaisia drinksuja. Tämä tilaisuus oli tottakai hyödynnettävä ja lähdimme hostellilta matkaan, kunhan olimme heittäneet huiviin Suomijuomasta itse tehdyn fisupullon. Ensimmäinen paikka (Zouk) oli vallan mukava mutta juomat olivat kalliita eikä siellä ollut vielä ketään. Lähdimme etsimään erästä toista baaria, jossa oli kuuleman mukaan huokeaa juomaa. Ilta ei mennyt ihan putkeen… Ajelimme taksilla useaan otteeseen ympäriinsä, mutta kukaan ei tuntunut tietävän missä kyseinen paikka oli. Yhdessä vaiheessa iski jo laskuhumala ja kävimme 7-elevenissä hakemassa uutta nousua. Kiertelimme useissa baareissa (mm. baarikadulla, 71. kerroksessa olevassa New Asia Barissa yms.) ja päädyimme lopulta takaisin ensimmäiseen paikkaan mistä aloitimme. Siellä olikin ihan hyvä meno jo :) Saatoimme myös missata elämämme tilaisuuden kun eräs vanhempi herra koitti houkutella meitä johonkin ”yksitysklubille”. Kuulemma kyyti ja kaikki olisivat olleet pihalla odottamassa. Tai sitten menetimme vain uutisoinnin, jossa olisi kerrottu kolmen suomalaisturistin löytyneen paloiteltuna Singaporen sivukujilta… Että äiti, on meillä järki päässä reissussakin :)
Toinen Singaporen päivä palloiltiin ympäriinsä erilaisia nähtävyyksiä katsomassa. Illalla tytöt lähtivät käymään Night Safarilla, mutta itse sen jo nähneenä jäin ottamaan lepiä hostellille. Ei sitä näin vanhana enää jaksa joka ilta olla menossa! Kolmas päivä oli lähtöpäivä. Yllättäen emme saaneet enää yöjunaan paikkoja, joten jouduimme turvautumaan päiväjunaan. Matka kesti kauan (7h) mutta onneksi kohtasin viimein tasoiseni vastustajan eläinpelissä!!! Pelattiin Sinin kanssa eläinpeliä noin kolmisen tuntia matkasta k-kirjaimella ja päädyttiin tasapeliin :) (Eläinpeli: Sanotaan vuorotellen tietyllä kirjaimella alkava eläimen nimi, kunnes toiselta loppuu ideat.)
Seuraava päivä Kuala Lumpurissa oli lauantai, joten meidän piti tietenkin käydä tutustumassa paikalliseen baarikulttuuriin. Klubeilla sai tehdä diilejä, että iso porukka ei maksa mitään sisään, mutta maksaa sen sijaan ennakkoon muutamasta pullosta valittua juomaa. Eli sisäänpääsy ja illan juomat kuittaantuvat samassa maksussa. Baari-illan jälkeen makaroninhimo oli valtava (as usual) joten teimme Tipulle tuliaisiksi tuomamme Myllyn Parhaat vedenkeittimessä!! Ei siinä mitään, hyvinhän ne onnistuivat, mutta seuraavana päivänä ei ollut mukavaa puhdistaa jumiutuneita jämiä vedenkeittimestä :) Seuraava päivä oli myös lähtöpäivä Balille, joten aamusella pääsi iskemään pieni kiirus, kun Tiina Tinttaajaa ei meinannut saada millään ylös…
Reissujen reissu ja vuoden kohokohta on ohi. Suomeen paluu oli kerrassaan masentava ja ankara, varsinkin kun poliisivaltion tieliikennekamera rankaisi Aasian liikennekulttuuriin mukautunutta välähdyksellä (sakkoa odotellessa…). En muista että olisi ikinä ollut noin puhtaasti kettuuntunut olo. Eräs synonyymi kuvaisi kyseistä mielialaa varmaan paremmin, mutta se ei ole ikinä kuulunut sanavarastooni :) Oli vaan niin kylmä, harmaa ja sateinen ilma ja kaikki kasaantuneet koulu- ja työjutut odottamassa päälle kaatumista puhumattakaan muista pikku pulmista. Onneksi viikossa ehtii kummasta taas sopeutua todellisuuteen, ja neljän päivän kuluttua edellisestä alkanut seuraava reissu (Pietari) piristi hieman masentunutta matkaajaa.
Mutta takaisin alkuun! Lähdön hetki oli odotuksia ja toiveita täynnä. Lähdimme huonosti nukutun yön jälkeen aikaisin aamulla Sinin lukaalista Hyvinkäältä kohti lentokenttää, ja alkumatka aina Abu Dhabiin saakka sujui kommelluksitta. (Milanon kentältä saa muuten mainiota pastaa, sitä piti tietenkin päästä maistamaan. Tämä pasta innoitti myös suunnittelemaan makumatkaa Italiaan, mutta siitä lisää myöhemmin.) Abu Dhabin kenttä näyttää siltä kuin joku olisi suunnitellut sen sienipäissään. Päärakennus ja kaiken keskiö on kuin iso sini-vihreä-mosaiikkinen sieni jonka kaaren alle kaikki kentällä olevat jäävät. Sitä kun tuijottelee sen kuutisen tuntia niin alkaa päässä heittämään… Odottelimme ikuisuuden että oma jatkolentomme tulisi infotaululle, mutta taulun täyttivät lukuisat myöhästyneet ja peruutetut lennot. Lähtöaika lähestyi ja tiedottomuus alkoi kuumottamaan. Lähdimme tiskeille kiertelemään infon perässä ja kuulopuheiden perusteella saimme tietää että lähtö on lähellä, ja vielä aivan toisesta rakennuksesta! Ei kun lentokenttäbussiin ja suhailemaan. Noo, sitten kuulimme että lento olisi myöhässä ties kuinka monta tuntia mutta juuri kun olin käpertynyt toivottomana koville lentokenttäpenkeille nukkumaan (kello oli sen kolme yöllä) niin kuulimme että lento lähteekin ”suht” ajallaan. Loppumatka menikin jo ihan hyvin ;)
Kuala Lumpurin päässä kuumuus yllätti jälleen kerran! Rinkka selässä ja pitkät housut jalassa oli aika kuumaa talloa paikalliselle ”kau
punkijunalle” Monorailille, joka johdatti meidät Tiinan hotelliasunnolle Times Squarelle.Monorail on useiden metrien korkeudessa kapeilla raiteilla kovaa kulkeva metro, joka tekee aika hurjia kaarteita. Tunnelma junassa olikin parhaimmillaan kuin Linnanmäellä ainakin minun ja Sinin mielestä :D (Minua kyl oikeasti pelotti…) Sovimme Tiinan kanssa että tapaamme hotellin läheisen Starbucksin edessä ja olimme ihan ihmeissämme kun Tipua ei näkynyt! Eipä siinä vaiheessa hoksattu että Starbuckseja on noin 20 metrin välein molemmin puolin teitä :)
Ensimmäisenä iltana ei paljon muuta jaksettu kun käydä syömässä ja painua nukkumaan jet lagin aikaisen selätyksen toivossa. Lonely Planetin mukaanhan matka Malesiaan on ”one hell of a feast”. Huomasimme saman tien miten
oikeassa matkaajan raamattu olikaan! Ruokapaikkoja löytyy aivan tuhottoman paljon ja mitä erilaisempaan makuun, ja lähes kaikki maailman keittiöt ovat edustettuina. Ja tässä olivat vasta ruokaravintolat… Ei sovi unohtaa kahviloita, jäätelö-, donitsi-, pannukakku-, kreppi-, yms. yms. yms. paikkoja! Aina sitä ihmettelee, miten Aasian ihmiset ovat niin hoikkia vaikka heillä on sentään noin sata kertaa paremmat mahdollisuudet kasvattaa elopainoaan :) Hyvä ruoka hyvässä ravintolassa kustansi keskimäärin 5e. Halvimmalla pääsi ostareiden food courteilla 1 eurolla, mutta miksi ei hieman nauttisi hyvästä ruoasta kun sitä saa niin halvalla :)
Ensimmäisiin päiviin Kuala Lumpurissa kuului auringonottoa Tipun hotellikämpän altaalla, vatsan täyttöä mitä parhaimmilla herkkuruoilla ja totta kai shoppailumahdollisuuksien kartoittamista! Kuala Lumpurissa on keskimäärin paljon halvempaa kuin Suomessa. Ostettavaa olisi löytynyt taas matkalaukun täydeltä… ja niinhän se laukku täyttyikin! Ehdottomasti paras puoti oli Elements, josta tyylikkäiden kuteiden lisäksi saa stylistipalvelua enemmän kuin haluaa ;)
Malesiassa on paljon huokeaa työvoimaa, joten palvelut ovat sopivissa hinnoissa. Läheiset ostoskeskukset olivat täynnä mitä erilaisimpia kauneus- ja slimming-hoitoja tarjoavia paikkoja, joten emme voineet vastustaa kiusausta kun huomasimme äärimmäisen huokealla hinnalla kaupiteltavan manikyyri ja –pedikyyripaketin. Kiinalaiset raspasivat, hieroivat, puunasivat ja lakkasivat kädet ja jalat sellaisiin kuosiin, että hetken aikaa niitä kelpasi esitelläkin ;) Ennen kauneushoitoja oli totta kai tehtävä visiitti vanhalle tutulle Dr. Fishille! Dr. Fish –kalat näykkivät taas koivet pehmoisiksi… Missäköhän pääsisi kokovartalo Dr. Fish –käsittelyyn???
Kuala Lumpurissa ei loppujen lopuksi ole hirveästi nähtävää, jos ei ole kiinnostunut ruoka- ja ostoskulttuurista ja kuumankosteasta ilmasta nauttimisesta. Onneksi minä pidän kaikista kolmesta :)
Q: Mitä tapahtuu kun kaksi suuruudenhullua ja rajoja tuntematonta matkaajaa alkaa tehdä reissusuunnitelmaa kahdelle viikolle ja kahdelle päivälle?
A: Syntyy totaalisen out of control -suunnitelma, jossa vieraillaan kolmessa (3) maassa tuona lyhyenä aikana!
No, hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, koska suunnitelmaan kuuluu ainoastaan kolme kohdetta :) Tarkempi selostus tarkkaan mietitystä suunnitelmasta alla:
17.10 Pe Lähtöpäivä (Wuuhuuu, nyt lähtään reissuun! Lento lähtee aikaisin aamulla, joten vähintään edellisenä iltana täytyy jo mennä Sinin luokse Hyvinkäälle ja saattaa samalla Sinin toinen puolisko Jukka hulluuden partaalle meidän hehkutuksilla!)
18.10 La Perillä (Viimeinkin! Kahden välilaskun ja pienen ikuisuuden jälkeen ollaan varmaan tosi uupuneita ja halutaan vaan levätä! Onneksi Tipu lupasi viedä meidät clubbailemaan heti samana päivänä.)
19.10 Su Kuala Lumpurissa (Nyt otetaan kaupunki haltuun! Ollaan varmaan seminuutuneita edellisen illan jäljiltä, joten voitaisiin vaan tutustua muutamiin ostoskeskuksiin ja muutamaan mukavaan ravintolaan.)
20.10 Ma Kuala Lumpur (Onkohan Kuala Lumpurissa mitään nähtävää? Nyt varmaan jaksetaan kierrellä pakollisia nähtävyyksiä, kun Jet Laginkin pahin terä alkaa olla toivon mukaan selätetty. Jos ei, niin tutustuminen ostareihin ja ravintoloihin jatkuu :P)
21.10 Ti Kuala Lumpur --> Yöjunalla Singaporeen (Kuala Lumpurista on yllättävän pitkä matka Singaporeen, mutta onneksi se taittuu kätevästi yöjunalla! Yöjunassa tienaaminen on ylimmillään, kun säästää sekä aikaa että rahaa! 1st class sleeper -paikat takaavat toivon mukaan myös makeat unoset.)
22.10 Ke Singapore (Aamulla ollaan Singaporessa, tuossa Feng Shuin oppien mukaan rakennetussa Aasian kauneimmassa kaupungissa! Koska olen ollut aikaisemminkin Singiksessä, tiedän jo mitä kannattaa tehdä ja mistä valita majapaikka. Mm. vedenalainen akvaario kuulostaa sopivan omituiselta vierailukohteelta!)
23.10 To Singapore (Kokonainen päivä Singaporessa! Mitäköhän keksitään ? ;))
24.10 Pe Singis- KL (Aika lähteä takaisin Kuala Lumpuriin! Optimoiduin ratkaisu olisi ehkä yöjuna jälleen kerran, mutta saatamme lähteä takaisin jo päivälläkin.)
25.10 La KL (”Lepopäivä” Kuala Lumpurissa näyttää olevan uhkaavasti lauantaina! Ohjelmassa siis normaalia lauantai-toimintaa ;))
26.10 Su KL – BALIIII (Woo’o, we’re going to Baliza! Unelmien täyttymys ja yllättävä käänne on siirtyä Malesian vaihtariporukan seurassa Balille Indonesiaan! Varasin juuri lennot ja niiden hinta ei edes silmää räpäyttänyt! Toki halvemmallakin olisi saanut, mutta säästö ei juuri ilahduta jos henkikulta menee liian säästämisen takia. Onneksi teimme Sinin kanssa laaja-alaisen riskianalyysin ennen kuin valitsimme turvallisen mutta kohtuuhintaisen lentoyhtiön.
27.10 Ma Bali (Balin suunnitelmat ovat totaalisen auki, mutta ohjelmassa tulee olemaan ainakin sukellusta, snorklailua, auringonpalvontaa, retki Ubudin kaupunkiin ja riippumatossa chillailua. Purrrrrrfect!)
28.10 Ti Bali
29.10 Ke Bali
30.10 To Bali
31.10 Pe Bali – KL (Kaikki hyvä päättyy aikanaan, ja joudumme lähtemään takaisin Kuala Lumpuriin, koska seuraavana päivänä lentomme kohti kylmää Suomea starttaa.)
1.11 La Lähtö (Jep jep, takaisin Suomeen, taas muutaman välilaskun kera…)
2.11 Su Kotona (Plääh… Köyhempänä mutta taas muutaman kokemuksen rikkaampana! Mitä niitä rahoja tilillä makuuttamaan, mikään ei ole yhtä ”arvokasta” kuin maailman näkeminen!)
Olin viettämässä tavanomaista maanantai-iltaa kaikessa rauhassa kun yllättäen työpuhelimeni soi. Mietin aika pitkään että jaksanko enää vastata, kello oli kuitenkin jo puoli kahdeksan ja ajatus jonkun kuumottavan työasian selvittämisestä työajan ulkopuolella puistatti. Numero oli kuitenkin suomalaista syntyperää oleva, joten päätin vastata - jos vaikka jollain harkalla olisi jokin hätä.
Puhelu tuli joltakin naiselta, joka oli ilmeisesti myös yliopistolla töissä. Hänelle oli soitettu Lappeen rautatieasemalta, että siellä on pari kiinalaista meille tulevaa maisteriopiskelijaa, eikä ketään vastassa. Pakkohan sinne oli lähteä katsomaan mikä on tilanne vaikka en vielä tiennytkään mitä väkeä vastassa oli! Soitin matkalla myös työkaverilleni, joka on vastuussa maisteriohjelmien opiskelijoista ja hän lupasi tulla myös asemalle selvittämään tilannetta.
Perillä selvisi että kyseessä tosiaan oli meille tuleva opiskelija, jolla oli mukanaan tyttöystävänsä. He tulivat Suomeen reippaasti muita opiskelijoita aikaisemmin, eikä tuutoriryhmiä ollut tässä vaiheessa edes jaettu, joten sen tähden heille ei ollut edes tuutoria vastassa. Noh, onneksi heitä oli kuitenkin odottamassa mukava asumus Loasilla... joskaan siihen ei ollut enää avainta saatavilla siihen aikaan illasta. Tunsin polttavaa syyllisyyttä siitä, että kiinalaisia ei ollut kukaan vastassa, koska olisihan minun pitänyt olla kaiken työmääräni keskellä skarppina ja huomata että he ovat tulossa. Puhelu halvimpaan paikalliseen hostelliin paljasti, että sekin vaihtoehto maksaisi kiinalais-raukoille ~60e. Joten ehdotin että he voivat tulla minun luokseni yöksi!
Kun pääsimme suurten kantamuksien kera perille, kyselin tietysti kohteliaasti että olisiko vierailla nälkä (ja mietin samalla kuumeisesti mikä heille oikein maistuisi.) Kiinalaiset totesivat, että heillä on omat eväät mukana ja avasivat laukkunsa - jotka olivat täynnä ruokaa! Kiinalaiset valtasivat siis keittiön ja alkoivat kokkailemaan jotain nuudelihärdelliä! Olivat vielä innoissaan kun löysivät puikkovarastoni :) Pian jo istuimmekin pöydän ääressä syömässä ateriaa, joka veti tulisuudessaan vertaa korealaiselle ruoalle (olinkin jo unohtanut miltä tuntuu kun suu on tulessa niin pahasti). Tietysti söin kuitenkin kaiken mukisematta, olivathan vieraat nähneet vaivaa ruuan eteen ;) Kiinalaisen iltapalan jälkeen he lahjoittivat minulle matkamuistoja Kiinasta (soman kortin + ihanat vihreät syömäpuikot kokoelmaani) ja vetäytyivät pian nukkumaan...
Olin luvannut herättää vieraat kahdeksalta, mutta he olivat jo tikkana pystyssä ennenkuin itse heräsin puolelta! Olin unohtanut että heillä on jet lag joka saa heräämään hyvin aikaisin... Aamuvalmistelujen jälkeen menimme samaa matkaa toimistolle, jossa asiat alkoivat viimeinkin selviämään. Heidän tuutorinsa hälytettiin paikalle ja sitten he pääsivät jopa viimeinkin ihan omaan asuntoonsa asustelemaan :)
Loppu hyvin, kaikki hyvin! (Ja suitsutuksen määrästä päätellen voin odotella seuraavan palkanmaksun yhteydessä suurta bonusta... tai sitten en :P)
Tänä kesänä päivä paistoi risukasaan ja sain vallan muikean kesätyön! Olen ollut kotiyliopiston kv-palveluissa kesäharjoittelijana kesäkuun alusta alkaen ja pesti jatkuu osa-aikaisena elokuun jälkeen koko ensi lukuvuoden ajan. Päiviin toimistossa on kuulunut kaikenlaisten excel-taulukoiden väsäämistä, ankaraa mailien näpyttelyä ja tulevien kansainvälisten opiskelijoiden asioiden hoitamista. Liukuva työaika ja kesän aikana kertyvät 6 vapaapäivää (jotka on pakko pitää) tekevät työpäivistä aika joustavia. Etuna on myös se, että toisina päivinä voi olla superahkera ja toisina päivinä nuutumuksen iskiessä superlaiska... Lisäksi tiedän tasan tarkkaan kuka on menossa ja minne vaihtoon ja montako vaihtaria tulee Lappeeseen vaikkapa Keimyung Tehakjosta (1 kpl, yippee).
Mukavin homma on ollut kuitenkin yliopiston ulkomaalaisten kesäharjoittelijoiden vapaa-ajan ohjelman suunnittelu ja toteutus. Kerran viikossa olen järjestänyt kesäharkoille monenmoista ohjelmaa ja mikä parasta - kun puuhailen iltaisin jotain hauskaa harkkojen kanssa niin saan vähentää tuon ajan työtunneista jonakin muuna hetkenä ;) Pääsen myös itse tekemään sellaisia asioita joita ei normaalina kesäiltana ehkä muuten tekisi. Ei olisi tullut mieleenkään lähteä vaikkapa kolmen tunnin melontareissulle kauniina tiistai-iltana, mutta nyt on sekin tehty ja hauskaa oli. Työn puolesta pääsin myös eräänä viikonloppuna osallistumaan CIMOn Helsinki-Weekendiin, joka oli kaikille Suomen ulkomaalaisille kesäharjoittelijoille suunnattu viikonlopun vietto. Ilo oli ylimmillään kun sain ottaa wingwomanit mukaan ;) Verkostoitumisen ja sohvasurffauspaikkojen hankkimisen lisäksi pääsimme myös hieman viihteelle. Ja osallistuin muuten elämäni ensimmäisille sitseille tuona viikonloppuna!
Jottei homma menisi liian leppoisaksi, työssä tulee olemaan myös haastetta. Koska homma jatkuu syksyllä ylioppilaskunnan leivissä kv-sihteerinä, tulee minun vastuullani olemaan syksyn kansainvälisten fuksiviikkojen suunnittelu ja toteutus yhdessä kv-tuutoreiden kanssa. Tämän jälkeisistä tehtävistä ei ole vielä paljoakaan tietoa koska työpaikka tavallaan vaihtuu kv-palveluista ylioppilaskuntaan, mutta you know me, I'll manage! Sen kuitenkin tiedän, että "joudun" lähtemään kahteen otteeseen "valvojaksi" vaihtareiden Pietarin reissulle. Äärimmäisen ikävä homma ja vastuu painaa mutta pakko jonkun on sekin hoitaa!
Kesän aikana olen päässyt matkailemaan ainoastaan kotimaassa, eikä tiedossa ole mitään erikoisempaa ulkomaan reissua kesän lopullekaan. Vaikka kesän alussa kuvitteli ehtivänsä tekemään vaikka mitä, viikonloput ovat kuluneet lähes huomaamatta ja kesä lähenee loppuaan. Suuret suunnitelmat ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen kun lähes kaikille jäljellä oleville viikonlopuille on jonkinlaista ohjelmaa. Ja olisihan se kiva joskus ihan olla vaan...
Syksyn reissua ollaan fiilistelty jo aika paljon ja tarkempia suunnitelmia reissureitistä pitäisi alkaa miettimään (reitistä ja aikataulusta saadaan kiista aikaan takuuvarmasti ;)). Varmaa on ainoastaan se, että 17.10 lähtee lentokone kohti Kuala Lumpuria (Malesia) ja kotiin tullaan 2.11. Kuala Lumpurin kaupunkichillailun lisäksi suunnitelmissa on käydä muutamilla saarilla (viettämässä rantaelämää ja sukeltelemassa) Singaporessa (shoppailemassa ja ihastelemassa Aasian kauneinta kaupunkia) ja Singaporen edustalla olevalla Bintanin saarella (taggaamassa Indonesia :D). Aikataulut ja tarkemmat reitit ovat avoinna ja muokkaantuvat varmasti vielä moneen otteeseen. Mutta mikäs sen parempaa kuin reissusuunnitelmien tekeminen :)
