Voluntarily yours

Rakas matkapäiväkirja,

Nyt kyllä jännittää. Oikeastaan pelottaa. On tasan viikko aikaa siihen hetkeen, kun lähden ensimmäistä kertaa ihan toiseen suuntaan eli tavanomaisen Aasian rundin sijaan Etelä-Amerikkaan, tarkemmin ottaen Kolumbiaan. Menomatkan bonuksena on 24h "party in the city where the heat is on" tai luultavamminkin jet lagista selviytymyspäivä Miamissa. Ohjelmassa on ainakin kuuluisan Miami Beachin tsekkausta, kierros shoppailumestoilla, elämäni ensimmäinen ravintolaburgeri ja ensi lipaisu muualla niin superkallista Ben&Jerry's jätskiä! Kolumbian päässä kone laskeutuu Cartagena de Indias -nimiseen cityyn ja sieltä jatkan seuraavana päivänä pienelle Karibianmeren saarelle Tierra Bomballe. Ja yksikkömuodossa puhun sen takia, että tälle matkalle lähtee ainoastaan me, myself and I.

Takaisin alkuun eli miksi kummassa lähden yksin Kolumbiaan keskellä helteisintä Suomen kesää? Vastaus on simppeli: koska mieleeni sattui juolahtamaan, että voisin lähteä. Koko pohdinta alkoi siitä, kun mietiskelin tulevaa kesälomaa ja sitä, miten sen käyttäisi. Tänä vuonna olen ollut sen verran onnekas, että olen saanut palkallista lomaa kokonaiset 6 viikkoa. Kaksi ekaa viikkoa meni Intian ihmemaassa, ja 2 viimeistä viikkoa on säästetty romanttiselle lomalle Singapore/Indonesia -akselilla. Väliin jäi siis kaksi viikkoa, ja mitä maksimoija haluaa niillä tehdä? Lähteä reissuun tietenkin! Matkaseura oli vähän hintsussa, joten aloin pohtimaan mikä olisi paras ratkaisu matkata yksin maailmalle. Sitten välähti: voisin lähteä vapaaehtoistyöhön! Aluksi luulin, että siihen vaadittaisiin kuukausien sitoutuminen, mikä ei tässä vaiheessa onnistuisi. Hetken Googlettelun jälkeen tiesin kuitenkin jo, että suuri osa vapaaehtoistyöstä järjestetään parin viikon rupeamina kuukausien paahtamisen sijaan. Tässä vaiheessa etsiskelin eri organisaatioiden sivuilta vaihtoehtoja päähänpiston toteuttamiseen, ja päädyin suomalaisen Allianssin sivuille. Allianssin kautta voi hakea satoihin leireihin ympäri maailman, ja muutaman päivän mietinnän jälkeen hakemus Tierra Bomban saarelle oli lähetetty. Viikon sisään sain hyväksynnän ja pääsin suunnittelemaan matkaani (jota tässä vaiheessa varjosti pelko tulivuoritoiminnan mahdollisesta jatkosta. Tulivuoret pliiiiiis älkää purkautuko!)

Kolumbian valitsin, koska halusin tietenkin johonkin erikoiseen paikkaan, minne ei muuten tulisi lähdettyä niin helposti. Etelä-Amerikka-kuume on piinannut minua jo hyvän tovin, ja nyt tuli hyvä tilaisuus lähteä sinne, kun sain ihan yksinäni päättää mihin menen. Tierra Bomba on pieni saari Cartagenan edustalla, n. 15 min laivamatkan päässä kaupungista. Saarella ei ole juurikaan turismia, ja se on vapaaehtoistyöjärjestön mukaan kaunis mutta erittäin köyhä. Tierra Bomban lähellä on tunnetummat Islas Rosarios -saaret,jotka keräävät turisteja sankoin joukoin. Kuvissa Tierra Bomba näyttää aika alkeellisilta, joten majan tähtiluokitukselta voi tuskin odottaa suuria. Aika sama, eivätpä ne ole olleet koskaan mikään suuri kriteeri allekirjoittaneen matkasuunnittelussa. Nukkua voi missä tahansa, missä voi itsensä turvallisesti yöksi kallistaa :) Tierra Bomballa näyttää olevan asfaltti tuntematon käsite, ja saarella on kuuleman mukaan yksi tietokone jossa on nettiyhteys! Se siitä naamakirjailusta...

Tierra Bomballa järjestetään tänä vuonna neljä parin viikon työrupeamaa, joista itse osallistun ensimmäiseen. Tämä on ihan ensimmäinen kerta saaren historiassa, joten aika jänniä juttuja on tulossa varmasti kaikille osapuolille. "Leirille" osallistuu n. 10 vapaaehtoista ympäri maailman (ei muita suomalaisia tähän mennessä) ja kaksi ohjaajaa. Viikolla työtä on 3h aamuisin ja 3h iltapäivisin, mutta nämä eivät varmasti ole kiveen kirjoitettuja aikatauluja. Illat ja viikonloput ovat vapaat, ja silloin ahkerille vapaaehtoisille on järjestetty aktiviteetteja ja retkiä. Itse ainakin olen ihan liekeissä retkestä Tayronan kansallispuistoon (josta myös kuva yllä) ja Cartagenan Unescon maailmanperintökohde-kaupunginosaan. Itse työ on aamupäivisin talojen kunnostusta (maalausta yms.) ja iltapäivisin englannin/maantiedon opetusta lapsille, tahi liikunta-aktiviteettien sun muiden järkkäystä. Itse ajattelin opettaa lapsille pari suomalaista perinneleikkiä 10 tikusta laudalla lähtien :)

Matkat Tierra Bomballe joudun tietenkin maksamaan itse, koska muuten koko juttu olisi tappiollinen voitollisen sijaan. Majoitus (nice house?) ja ruoka tarjotaan koko leirin ajan. Mie stressaan jo muutamista asioista ja laitoinkin mailia ohjaajille, että onko siellä saarella ruokakauppaa, vai joudunko roudaa Suomesta asti snackeja ravintovajauksen ehkäisemiseksi :) Se katukuva näytti nimittäin siltä, että mikään kauppaa muistuttavakaan ei ole itsestäänselvyys! Muutama muu huolenaihekin mielessä on, mutta eiköhän niistä kaikista selvitä. You know me, I'll manage ;)