Toisella laidalla

Voluntarily yours

2010-07-01T05:09:00.000-07:00

Rakas matkapäiväkirja,

Nyt kyllä jännittää. Oikeastaan pelottaa. On tasan viikko aikaa siihen hetkeen, kun lähden ensimmäistä kertaa ihan toiseen suuntaan eli tavanomaisen Aasian rundin sijaan Etelä-Amerikkaan, tarkemmin ottaen Kolumbiaan. Menomatkan bonuksena on 24h "party in the city where the heat is on" tai luultavamminkin jet lagista selviytymyspäivä Miamissa. Ohjelmassa on ainakin kuuluisan Miami Beachin tsekkausta, kierros shoppailumestoilla, elämäni ensimmäinen ravintolaburgeri ja ensi lipaisu muualla niin superkallista Ben&Jerry's jätskiä! Kolumbian päässä kone laskeutuu Cartagena de Indias -nimiseen cityyn ja sieltä jatkan seuraavana päivänä pienelle Karibianmeren saarelle Tierra Bomballe. Ja yksikkömuodossa puhun sen takia, että tälle matkalle lähtee ainoastaan me, myself and I.

Takaisin alkuun eli miksi kummassa lähden yksin Kolumbiaan keskellä helteisintä Suomen kesää? Vastaus on simppeli: koska mieleeni sattui juolahtamaan, että voisin lähteä. Koko pohdinta alkoi siitä, kun mietiskelin tulevaa kesälomaa ja sitä, miten sen käyttäisi. Tänä vuonna olen ollut sen verran onnekas, että olen saanut palkallista lomaa kokonaiset 6 viikkoa. Kaksi ekaa viikkoa meni Intian ihmemaassa, ja 2 viimeistä viikkoa on säästetty romanttiselle lomalle Singapore/Indonesia -akselilla. Väliin jäi siis kaksi viikkoa, ja mitä maksimoija haluaa niillä tehdä? Lähteä reissuun tietenkin! Matkaseura oli vähän hintsussa, joten aloin pohtimaan mikä olisi paras ratkaisu matkata yksin maailmalle. Sitten välähti: voisin lähteä vapaaehtoistyöhön! Aluksi luulin, että siihen vaadittaisiin kuukausien sitoutuminen, mikä ei tässä vaiheessa onnistuisi. Hetken Googlettelun jälkeen tiesin kuitenkin jo, että suuri osa vapaaehtoistyöstä järjestetään parin viikon rupeamina kuukausien paahtamisen sijaan. Tässä vaiheessa etsiskelin eri organisaatioiden sivuilta vaihtoehtoja päähänpiston toteuttamiseen, ja päädyin suomalaisen Allianssin sivuille. Allianssin kautta voi hakea satoihin leireihin ympäri maailman, ja muutaman päivän mietinnän jälkeen hakemus Tierra Bomban saarelle oli lähetetty. Viikon sisään sain hyväksynnän ja pääsin suunnittelemaan matkaani (jota tässä vaiheessa varjosti pelko tulivuoritoiminnan mahdollisesta jatkosta. Tulivuoret pliiiiiis älkää purkautuko!)

Kolumbian valitsin, koska halusin tietenkin johonkin erikoiseen paikkaan, minne ei muuten tulisi lähdettyä niin helposti. Etelä-Amerikka-kuume on piinannut minua jo hyvän tovin, ja nyt tuli hyvä tilaisuus lähteä sinne, kun sain ihan yksinäni päättää mihin menen. Tierra Bomba on pieni saari Cartagenan edustalla, n. 15 min laivamatkan päässä kaupungista. Saarella ei ole juurikaan turismia, ja se on vapaaehtoistyöjärjestön mukaan kaunis mutta erittäin köyhä. Tierra Bomban lähellä on tunnetummat Islas Rosarios -saaret,jotka keräävät turisteja sankoin joukoin. Kuvissa Tierra Bomba näyttää aika alkeellisilta, joten majan tähtiluokitukselta voi tuskin odottaa suuria. Aika sama, eivätpä ne ole olleet koskaan mikään suuri kriteeri allekirjoittaneen matkasuunnittelussa. Nukkua voi missä tahansa, missä voi itsensä turvallisesti yöksi kallistaa :) Tierra Bomballa näyttää olevan asfaltti tuntematon käsite, ja saarella on kuuleman mukaan yksi tietokone jossa on nettiyhteys! Se siitä naamakirjailusta...

Tierra Bomballa järjestetään tänä vuonna neljä parin viikon työrupeamaa, joista itse osallistun ensimmäiseen. Tämä on ihan ensimmäinen kerta saaren historiassa, joten aika jänniä juttuja on tulossa varmasti kaikille osapuolille. "Leirille" osallistuu n. 10 vapaaehtoista ympäri maailman (ei muita suomalaisia tähän mennessä) ja kaksi ohjaajaa. Viikolla työtä on 3h aamuisin ja 3h iltapäivisin, mutta nämä eivät varmasti ole kiveen kirjoitettuja aikatauluja. Illat ja viikonloput ovat vapaat, ja silloin ahkerille vapaaehtoisille on järjestetty aktiviteetteja ja retkiä. Itse ainakin olen ihan liekeissä retkestä Tayronan kansallispuistoon (josta myös kuva yllä) ja Cartagenan Unescon maailmanperintökohde-kaupunginosaan. Itse työ on aamupäivisin talojen kunnostusta (maalausta yms.) ja iltapäivisin englannin/maantiedon opetusta lapsille, tahi liikunta-aktiviteettien sun muiden järkkäystä. Itse ajattelin opettaa lapsille pari suomalaista perinneleikkiä 10 tikusta laudalla lähtien :)

Matkat Tierra Bomballe joudun tietenkin maksamaan itse, koska muuten koko juttu olisi tappiollinen voitollisen sijaan. Majoitus (nice house?) ja ruoka tarjotaan koko leirin ajan. Mie stressaan jo muutamista asioista ja laitoinkin mailia ohjaajille, että onko siellä saarella ruokakauppaa, vai joudunko roudaa Suomesta asti snackeja ravintovajauksen ehkäisemiseksi :) Se katukuva näytti nimittäin siltä, että mikään kauppaa muistuttavakaan ei ole itsestäänselvyys! Muutama muu huolenaihekin mielessä on, mutta eiköhän niistä kaikista selvitä. You know me, I'll manage ;)

Kootut muistelmani Intiasta

2010-04-28T03:40:00.000-07:00

Intia – tuo ihmeiden maa! Matka lähti käyntiin kohtalaisen lupaavissa merkeissä: useiden välilaskujen kurimuksen sijaan taskusta löytyi liput suoralle lennolle välillä Helsinki-Delhi. Lennon myöhästymistä lukuun ottamatta matka Inkkarimaahan sujui mutkitta. Intiaan saapuessamme alla oli pari tuntia koiran unta koneessa, mutta onneksi mukava taksikyyti ennalta buukattuun hotelliin olisi odottamassa. Väärin! Taksikuskia ei näkynyt mailla eikä halmeilla, joten Matkanjohtaja Helmi K. teki pikaisen päätöksen napata pre-paid taxi –kopilta uuden menopelin. Matkalla hotellille alkoi valjeta, että nyt ei oltu tultu ihan Kanariansaarille. Ensinnäkin olisi kannattanut caprien sijaan ottaa ne pitkät housut mukaan (talviöisin on Delhissä niin kylmä, että lukuisia kodittomia kuolee joka yö!) ja saman tien vaikkapa kevyt toppatakki. Mutta ei, ulkosiiderit olivat lähteneet matkaan lyhyiden housujen ja semilämpimien neuleiden kera. Ensimmäiseksi ostoslistalle tulikin intialainen pashmina jäätymiskuolemalta pelastamaan. Hotelli ”Cottage Yes Please” oli mukava, mutta huoneessa oli kohtalaisen viileä ilma. Ihan kivaa käydä suihkussa kylppärissä, jonne tulee ulkoa +10 celsiusasteista ilmaa koska ikkuna-aukossa ei ole lasia.

Ensimmäiset Delhin tunnelmat. Pic by Sini.

Ensimmäisen Intiapäivän ohjelmaan kuului palloilua hoodeilla Paharganjissa. Paharganj on se osa Delhiä, missä kaikki budjettihostellit ovat. Hintaa kohtalaisen mukavalle huoneelle kertyi muutaman euron verran per naama. Paharganjista kertoo ehkä eniten se, että matkaseuralaiset Sini ja Tiina olivat ensimmäiset päivät niin kusi sukassa, etteivät uskaltaneet kaivaa edes kameraa esiin. Kurjuutta ja roskia oli yli kaiken, mutta kerjäläisiä yllättävän vähän. Suurin osa yritti ennemminkin myydä jotakin, kuin kerjätä. Muutamalle säälittävälle tapaukselle joutui kyllä heittämään pari kolikkoa, mutta lopputuloksena ei ollut leffoista tuttu sadan muun kerjäläisen ilmestyminen paikalle vaan ilahtunut ilme ja hyvä mieli etuoikeutetulle ulkomaalaiselle. Paitsi kerran yksi spitaalisen näköinen lapsi lähti hoippuroimaan perään, ja jouduimme juoksemaan hotelliin karkuun! Kaiken kaikkiaan olin varautunut johonkin paljon pahempaan ja Delhi olikin odotuksiin verrattuna yllättävän helppo paikka aloittaa Intian matka, vaikka usein muuta kuuleekin. Ei kyllä voi ehkä herkimmille sieluille suositella. Eikä siellä kyllä ole mitään nähtävääkään. Mutta ehdottomasti jo itsessään nähtävyys, joka on nähtävä edes kerran elämässä.

Seuraavana aamuna oli tarkoitus lähteä kohti Agraa ja maailmankuulua Taj Mahalia. Aikaisen aamuherätyksen jälkeen talsimme juna-asemalle (jonka sijaintia oli etukäteen kyselty taksilta: ”onko tuo rautatieasema? kyllä kyllä, se on se”). ”Rautatieasemalle”päästyämme huomasimme, että tämähän onkin vain metroasema ja taas oli nopeiden päätösten aika. Nappasimmekin koppimopon, jonka kyydissä puikotimme läpi aamuisen Paharganjin oikealle asemalle. Tämä kyyti jäi ehkä mieleenpainuvimmaksi Delhikokemukseksi :) Asemalle päästyämme kävi ilmi, että juna on jo pari tuntia myöhässä. Kiintoisan aamupalan jälkeen etsiydyimme oikealle laiturille odottelemaan junaa, joka loppujen lopuksi oli vieläkin lisää myöhässä. Ennen junaan pääsyä piti välttää vielä usea koijaus, johon hyväuskoisemmat saattaisivat langetakin. Mm. eräs virallisen näköinen setä tuli kysymään lippuamme ja kertomaan, että junamme on 6 h myöhässä ja lähtee aivan toiselta puolelta Delhiä. Yeah right. Intiassa täytyy tietää mitä tekee, tai koijauksen riski on suuri. Muutaman tunnin rinkat selässä seisoskelun jälkeen hyytävällä Delhin asemalla juna suvaitsi viimeinkin tulla. Kyllä olisi chai lämmittänyt mutta tässä vaiheessa ei moista ainetta uskaltanut vielä juoda :)

Hyppääminen Taj Mahalilla - check

Kaiken kaikkiaan Agraan pääsy kesti yli 5h aikataulun, ja olimmekin perillä vain vähän ennen auringonlaskua. Onneksi ehdimme Taj Mahalille ihastelemaan näkymiä. Yksi katsaus kuuluisaan pytinkiin, niin koko päivän kärsimykset olivat unohtuneet. Ja siihen vaadittiin paljon, varsinkin kun päivän ruoka oli koostunut banaaneista ja pipareista, kosh. Nousi kevyesti henkilökohtaiselle parhaat nähtävyydet – listalle ja korkealle. Tajissa oli taikaa! Jos ikinä Intiaan eksyy, niin Taj on nähtävä hinnalla millä hyvänsä.

Kolmantena päivänä oli thank god jatkolento Goan lämpöön. Koska junien aikatauluihin ei ollut selvästikään luottamista, päätimme ottaa taksikyydin Delhin lentokentälle. Taksimatka kesti n. 5h ja tuli maksamaan yhteensä 30e. Matka junalla oli parisen euroa per naama. Hermojen säästämiseksi oli kuitenkin pakko napata taksi! Intian liikenteeseen on kyllä tottumista… Ja jos on taipumusta matkapahoinvointiin, ei kannata lähteä Intian liikenteeseen. Kyyti vispaa puolelta toiselle, koska kuski ohittaa jatkuvalla syötöllä kävelijöitä, pyöräilijöitä, koppimopoja, lehmiä ja koiria, jotka kaikki iloisessa sekamelskassa painelevat pitkin Intian teitä. Eikä sekään auta pelokasta matkaajaa, kun kuski tekee ristinmerkin ennen lähtöä… Automatkan kohokohta oli, kun nähtiin alaston vanha mies taivaltamassa moottoritien viertä. Edustaa kuulemma jotakin uskonlahkoa, joka ei usko materiaan, eli näillä ihmisillä ei ole vaatteita eikä omaisuutta eivätkä he saa liikkua paikasta toiseen muuten kuin aivan luonnollisesti jalkaisin. Onneks olkoon vaan, ei mikään lämmin ilma moiselle harrasteelle. Perille päästiin kuitenkin, as usual. Lento paikallisella lentoyhtiöllä SpiceJetilla sujui mallikkaasti, vaikka halpalentoyhtiö onkin kyseessä. Ainoa seuruetta huvittanut ja kauhistuttanut seikka oli, kun normaalien pelastusliivisysteemien sijaan onnettomuuden sattuessa pitäisikin käyttää omaa istuinta kellumiseen! Onneksi emme päässeet testaamaan istuimien kellumisominaisuuksia. Noottia tulee vielä siitä, että innokkaat stuertit pyytelivät meitä koneen takaosaan ”hengailemaan”. Koska turvavyön merkkivalo oli jo päällä ja laskeutuminen käsillä, jäin itse kilttinä tyttönä istumaan paikalleni kun tytöt painelivat stuerttien seuraksi.

Goalla lämpötila oli miellyttävän korkea. Hotelli oli loistokas, ja toivomisenvaraa oli ainoastaan aamupalassa ja siinä, ettei innokkaille inkkari-ihailijoille tarvitsisi henkilökunnan jaella huoneennumeroita! Goalla oleskeluaika koostui ympäriinsä palloilusta, auringonotosta ja rannalla käyskentelystä - unohtamatta paikallisiin ravitsemusliikkeisiin tutustumista. Kerran erehdyin uimasille ja aallot meinasivat viedä mennessään sekä aurinkolasit että biksut! Enimmäkseen pötköttelimmekin hotellin altaalla, koska rannalla ei meinannut saada hetken rauhaa kaikenkarvaisten kaupustelijoiden takia. Goalla teimme sen virheen, että käytimme liian korkeita kertoimia kun yritettiin välttää edellisen reissun rapuefektit. Nyt jos joku kuvittelee ettei liian korkeat kertoimet estä ruskettumista kuten auringonottopropaganda kertoo, niin voin todistaa tämän vääräksi. Oltiin niin valkoisia että ihan nolotti ja summer glowta kului pullokaupalla! Mutta ainakaan ei iho kärsinyt…

Goalla kävi jotain todella kummallista. Heti samana iltana kun saavuimme Goalle, menetin ruokahaluni eikä se palannut koko loppumatkan aikana. Intialainen ruoka ei muutenkaan sijoitu suosikkieni joukkoon, aina sitä samaa kastikeliejua, mutta eri mausteilla, mutta tässä oli kyse muusta. Vaikka lämpötila vaikuttaa useammilla niin, ettei ole nälkä, niin ei minulla. Ruokaa on saatava sopivia määriä säännöllisin väliajoin, eikä tässä nyt ole kyse mistään elämäntavoista tai dieeteistä, vaan ihan vaan siitä että piru on irti jos verensokeri laskee (ja sehän laskee liian alas). Mukavasta ruokailuhetkestä tuli aina taistelua, kun koitti saada jotain syötyä, ja hotellin aamupalalla meinasi oksu tulla kun yritti saada munakasta alas. Tämä oli kohtalaisen outoa, koska en muuten edes ollut sairas. Jopa matkaseurue huolestui, sillä ruokahaluni kyllä tunnetaan :)

Apinaa koijataan. Pic by Tiina.

Muutaman Goan päivän jälkeen teimme retken vesiputouksille, ja samalla reissulla tsekattiin myös maustefarmi. Ikäväkseni Delhin kylmyys oli ilmeisesti edennyt jonkinmoiseksi flunssaksi, ja olinkin aika kipeä retkipäivän ajan. Buranan voimin jaksoi painaa, kunnes iltapäivällä palelin vaikka lämpötila oli + 30 asteen kieppeillä ja olo oli muutenkin aivan järkyttävä. Hotellille päästyämme makasin koko illan koomassa, ja olin varma että nyt on iskenyt joku kamala Intialainen tauti, kun oli kuumehouruja ja ruokaakaan ei pystynyt syömään. Myös malaria, dengue- ja chikungunya-kuumeet vilisivät mielessä. Flunssa kuitenkin taittui, enkä menettänyt lomasta kuin yhden illan sen takia. Mutta Intiassa on niin suuret määrät toinen toistaan kamalampia tauteja, että pelotti aika lailla josko joku niistä olisi iskenyt. Goahan on muun muassa malaria-aluetta, mutta itse tehdyn riskiarvion perusteella emme ottaneet malarialääkitystä. Suurimmaksi osaksi aika turhaa, ja paljon sivuvaikutuksia aiheuttavaa lääkettä! Ei ois myöskään ehkä pitänyt lukea Intia-foorumilta ”pahimmat matkasairautesi” –ketjua :)

Goalla oli aika erilaista verrattuna Delhiin ja Agraan. Tulikin lähinnä mieleen että ois matkustanut Intiasta Goalle, siis ihan eri maahan. Delhissä ja Agrassa ei turisteja aivan mahdottomiin ollut (paitsi Tajilla), joten ero Goaan oli aika suuri. Goa on siis paikka, mikä voisi olla periaatteessa missä päin maailmaa tahansa. Intialaisesta ruoasta olikin aikaisemmin puhetta, joten siitä lisää. Vaikka ruokakulttuurit ja elämykset onkin yksi minkä tahansa matkan suurimmista iloista, niin Intialaiselle ruoalle en oikein lämmennyt. Naan-leipä on ainoa poikkeus, joka sekin kyllä alkoi tulla korvista ulos loppumatkasta. Ruoka on aika usein tulista liejua, jota sotketaan riisiin. Tulee vähän yliopiston ruokala mieleen jos ei tulisuutta huomioida. Yritin kyllä maistella jokaista sorttia ja pidinkin jostain (mmm, maailman pehmeintä kanaa on butter chicken!) mutta loppumatkasta ei onnannut enää, ja olikin pakko alkaa syömään kansainvälisen keittiön puolelta ;) Sen sijaan jälkkäriosastolta lassi (jugurttijuoma) maistui kyllä! Lassihan on sinänsä vatsatautiriskien kärkisijoilla, joten sen nauttimispaikan kanssa kannattaa olla tarkkana. Muutenkin taitaa suurin osa Intian kävijöistä sairastua, mutta meillä oli tuuria eikä kukaan flunssaa lukuun ottamatta tullut kipeäksi. Monella saattaa mennä viikko sängynpohjalla pelkästään rankan taudin takia! Mutta onneksi bakteerikantaan voi varautua jo Suomessa syömällä talouden vanhentuneet tuotteet (kuukauden vanha jugurtti, nams) ja lattialle pudonneet ruuat :)

Rannalla hengailemassa.

Koska oltiin A-luokan tyttöjen reissulla, meidän piti tietysti tarkistaa paikallinen yöelämä. Goan Baga beachilla sijaitsevaa Tito’s –yökerhoa suositeltiin vähän joka nurkalla, joten lauantaina suunnattiin siis sinne. Illallisen jälkeen palloilimme Bagalla, ja meitä lähestyi intialainen nuori mies. Hän kysyi mitä olemme tekemässä, ja ehdotti että liittyisimme hänen seurueeseensa yökerhoon mennessä. Inkkarimiehethän eivät pääse ainakaan Goalla moniin yökerhoihin ilman naissseuraa, joten dilemma on taattu jos ei sopivaa seuraa löydy. Totesimme tyylillemme ominaisesti ”why not” ja pian olimmekin rannan hienoimmassa ravintolassa etkottelemassa. Eivät nimittäin olleet seuralaisemme mitään tavan intialaisia, vaan businessmiehiä rikkaimmasta päästä ja vain pari vuotta meitä vanhempia. Rahaa säästyi mukavasti kun koko ilta tarjoiltiin, eikä käsi tyhjänä tarvinnut liikkua :) Ulkomailla on kuitenkin pidettävä jäitä hatussa drinksuttelun suhteen, ja aloinkin kieltäytymään tarjotusta juomasta kun tarpeeksi oli tullut juotua. Ja drinksut oli kyllä tosi laimeita verrattuna suomalaisiin, eli suomalaisen viinapään omaavaa ei juotetakaan niin helposti ;) Yökerhossa voi länkkäritytöillä olla joskus tukalat oltavat kun ihailijoita ilmestyy joka suunnalta, mutta saimme olla onneksi aika rauhassa kun meillä oli jo ”seuraa”. Illan mittaan seura alkoi kuitenkin käydä tuttavallisemmaksi, ja mietimme sopivaa exit-strategiaa. Alkoi myös olla sellainen olo, että exit-strategian implementaatio voisi olla haastava. Me emme nimittäin päässeet mihinkään baarissa yksin, vaan aina joku uusista ystävistämme lähti vahtaamaan tilannetta. Sini maalaili kauhukuvia miten seuralaiset eivät päästäisi meitä lähtemään ja olisimme lirissä. Onneksi vessareissulla pääsimme pakenemaan (suoraa juoksua vessasta ja baarista ulos ja koppimopoon) kun vahtikin meni vessaan :D Voih, dramaattisia käänteitä! Goalla kyllä sattui ja tapahtui…

Koska kaksi viikkoa on niin pitkä aika että siinä ehtii kiertää koko Intian, toinen lomaviikko alkoi siirtymällä Goalta Keralaan. Matka taittui junalla ja juna-asemalle meidät heitti aivan loistava tyyppi, joka halusi kuunnella koko yli tunnin kestävän matkan Akonia. Pidimme hepusta niin paljon, että suostuimme pysähtymään jopa kahdessa kaupassa (perustricki: taksikuski saa korvauksen kun vie turistit ennalta sovittuun mattokauppaan tms.) mutta saimme kyllä alennusta kyydistäkin :) Kuski hihitteli niin paljon aina kun suostuimme kauppamatkaan, jotenpäättelimme diilin olevan hänelle kohtalaisen mehukas. Junahan nyt oli ylläri pylläri 2,5h myöhässä, ja odotellessa kului chaita. Kun viimein taas pääsimme junaan, edessämme oli 16h matka Keralaan, Etelä-Intiaan. Onneksi ja epäonneksi kyseessä oli yöjuna! Kun paikat oli löydetty pienten kommelluksien jälkeen, aloimme käydä yöpuulle. Vastapäisessä punkassa oleva mies ystävällisesti neuvoi meitä, mm. pyytämään konnarilta puhtaat lakanat. Ihmettelin kuitenkin kun minun jo valmiiksi kapeassa punkassa oli pahvinen paperiputki, joka vei pienestä tilasta osansa. Vastapäisen punkan mies kertoi, että se on hänen mutta ei kertonut mitä siinä on ja miksi ihmeessä se on minun punkassani kun mies itse nukkui samanlaisessa käytävän toisella puolella. En kuitenkaan uskaltanut sanoa mitään, ettei minua kolkattaisi hengiltä yöllä :D Junassahan siis vaan nukutaan verhon takana, ja periaatteessa sekä henki että kaikki kamat ovat muiden matkustajien armoilla. Onneksi meillä oli sentään yläpunkat, jotta olisi vähän turvallisempi olo. Punkasta vei mukavasti tilaa myös se, että rinkka oli ”tyynynä”. Jonain hetkinä sitä osaa arvostaa omaa lyhyttä varttaan, kun mahtuu nukkumaan pienissä tiloissa :) Ja rahavyö on tietenkin ehdoton tällaisilla matkoilla, käsidesin lisäksi! Rahavyössä kulkee paikasta toiseen liikuttaessa kaikki arvokas luottokorteista rahaan ja passiin, ja käsidesillä tietty putsataan kädet aina ennen kuin edes koskee mihinkään syötävään tai juotavaan. Unoset olisivat olleet junassa kohtuumakeat, ellei vastapäisen punkan ystävä olisi huudattanut kännykästään intialaisia hittejä puolta yötä :O Aamulla onneksi sai nukkua pitkään, koska juna oli perillä vasta pitkälti iltapäivästä. Junareissu oli yllättävän ok, ottaen huomioon että se kesti 16h! Eikä edes turvauduttu eläinpeliin, vai turvauduttiinko??? ;)

Tästä hetkestä alkoikin matkastamme Keralan osuus eli tarina kulkuvälineissä istumisesta. Intia on ihan käsittämätön paikka siinä mielessä, että kartalla ja kilometreissä järkeväksi ajateltu etäisyys on loppujen lopuksi jotain ihan käsittämätöntä! Parinkymmenen kilometrin matkaan voi koppimopolla helposti hujahtaa parisen tuntia, varsinkaan jos kuski ei tiedä ensinnäkään mihin on menossa eikä osaa edes lukea!

Kruisailemassa takavesillä. Pic by Tiina.

Keralassa on lähes pakollista käydä backwatersilla eli takavesien ”risteilyllä”. Ensin mentiin minibussilla tunti yhteen suuntaan, sitten istuttiin kanooteissa kaposilla vesikujilla ja sitten mentiin isommassa veneessä joella. Intiassa joka retkeen on tuikattu jotain ylimääräistä: kuka jaksaa katsella 15 minuuttia kun joku kookosfarmin työntekijä asettelee pähkinänpuolikkaita kuivumaan?! Retkien hintaan kuuluu myös usein lounas, joka huonolla tuurilla kääntää vatsan ylösalaisin. Sen verran epähygieenisen näköisissä paikoissa se on valmistettu, ja tuskin työntekijäkään on käsiään pessyt. Ja oisko niihin banaaninlehtiinkin, millä se tarjoiltiin, livahtanut bakteereja? Ei voi suositella hygieniafriikeille. Onneksi banskunlehdeltä syöminen ei tuota allekirjoittaneelle isoja vaikeuksia, ja ruotsin tippoja nauttimalla tappaa mahdolliset bakteerit ;) En muuten itse asiassa ole varma oisko nuo ruotsin tipat vieneet sen ruokahalunkin, aika outo olo alkoi olemaan kun niitä jonkun aikaa oli nappaillut. Mutta takaisin veneretkeen. Vaikka pienillä kujilla olikin hauskaa risteillä, isolla joella ei ollut mitään katseltavaa. Ja sitten alkoikin pilkkiminen. Ilmeisesti kukaan muukaan ei pitänyt joenvarsimaisemia kiinnostavina, koska huhujen mukaan eräs nukkuva Neiti Keinonen oli suosituin kuvauksen kohde risteilyllä. Onpa sitten ympäri maailman lomaotoksia torkuista veneessä! Ei voi sanoa muuta, kun että lämpimässä ilmassa alkaa väsyttämään :)

Normaali retkilounas. Takuuvarma laihdutuskonsti herkkävatsaisille.

Kerala on myös maailmankuulu ayuerveda-hoitoloistaan, joten mekin päätimme testata erään puljun hierontaa. Etsimme googlella mielestämme lupaavanoloisen paikan lähistöltä, ja läksimme matkaan. Kartasta katsoimme, että sinne on n. 13 km matka. Vaan eikös me körötelty koppimopolla sinne kaksi tuntia, ja siihen eivät omistukset todellakaan loppuneet. Päädyimme ottamaan perinteisen ayuerveedisen öljyhieronnan. Hoitolaitoksen miellyttävän vastaanottoalueen jälkeen itse hoitolaitoksen puoli näytti keskiaikaiselta kidutuskammiolta. Asiaa ei auttanut se, että google oli kertonut erääksi suosituksi ayuerveda-hoitomuodoksi ”blood-lettingin” eli vapaaksi suomennettuna pahaa verta lasketaan pois erinäisin keinoin. Hoitolassa oli kaikenlaisia kummallisia kapineita, joita varmasti käytettäisiin vastaavanlaisiin kammotuksiin! Jouduimme erkanemaan laumasta, kun menimme erillisiin hierontahuoneisiin. Hierontahuoneessa joutui vapautumaan kaikista tekstiilien kahleista, ja päälle heitettiin kummalliset narustringit (en ottanut kuvaa) :D Sitten pötköttämään kovalle puupöydälle, jonka päässä on tulilla kuumaa öljyä. Öljyä sivellään valtavat määrät ympäriinsä, mutta kunnon hierontaa odottava pettyy. Pelkkää kevyttä sivelyä koko tunti! Naispuolisesta tuntuu varsin oudolta, kun erityistä huomiota kiinnitetään etuylävartalon hierontaan… Perinteen mukaanhan hieroja on aina samaa sukupuolta, että sinänsä asiassa ei ole mitään ongelmaa. Mutta kun huhu kertoo, että eräs miespuolinen Intianmatkaaja oli käynyt ayuervedahieronnassa ihan hienossa hotellissa, jossa hierottiin vieläkin intiimimpiä paikkoja (ilman happy endingiä tosin) niin alkoi siinä itsekin olla vähän paniikissa että mitäs tässä nyt oikein tapahtuu. Onneksi ei sen kummempaa, muuten ois mennyt tosi oudoksi. No menihän se siltä osin, että naamakin hierottiin öljyllä, kuten myös hiukset. Ja voin kertoa, että öljyn saamiseen hiuksista meni n. 6 pesukertaa… Ja iholta haju ei lähtenyt pariin päivään. Kaikenlisäksi hierontapaikan suihkusta tuli vettä n. 1 dl minuutissa, joten vaatteetkin tärväytyivät. Ja kotimatkan koppimopokuski ei a) tiennyt minne on menossa b) osannut lukea, eli kotimatkaan meni vieläkin kauemmin aikaa, kun kuski pysähtyi 100 metrin välein kysymään neuvoa suunnasta. Päivä olisi saattanut olla pilalla, mutta onneksi Keralaankin on tajuttu pykätä italialainen ravintola <3

Hieronnan lopputulos.

Intiassa kokeilin myös astangajoogaa ensimmäisen kerran ikinä. Olikin oikea hot jooga kun lämpötila oli ”illan viileydestä” huolimatta kohtalaisen korkealla! Hiki virtasi ja hyttyset pistelivät. Joogan loppuvaiheessa matolleni ryömi aivan valtava tuhatjalkainen, osa noista otuksista lienee kohtalaisen myrkyllisiäkin, joten annoin sille suosiolla tilaa… Oli ihan hauska väännellä itseään erilaisiin asentoihin, ties vaikka jatkaisi joskus Suomessakin. Sadan hyttysenpureman jälkeen tunti onneksi loppui :P

Loppuajasta Keralassa oli ohjelmassa enää retki ”vuoristoon” eli Munnariin teeviljelmiä ja muita ihmettelemään. Tarkoituksenamme oli mennä erääseen ”kartassa lähellä olevaan” luonnonpuistoon, mutta ylläri pylläri matka sinne olisi kestänyt koko päivän intialaisen liikenteen tyyliin, joten oli tyytyminen teeviljelmiin. Retki, jolle osallistuimme oli onneksi yhdistelmä elefantinpesua ja Munnarin teeviljelmiä. Teeviljelmät oli kertasilmäyksellä nähty mutta elefantit oli tavattoman vekkuleita! Parasta oli, että paikalla ei ollut meidän lisäksi ketään muuta pesemässä isoa elefanttia :) Elefantilla on harvat, lähes piikkimäiset karvat ja lämmin ja ryppyinen iho. Kärsä taas on pehmeä. Mukavantuntuinen! Sini yritti sniikata baby-fantille pähkinöitä, mutta homma ei mennyt kuin elokuvissa: norsu ei haistanutkaan pähkinöitä edes parinkymmenen sentin päästä! Elefantinpesusta olisi pitänyt vielä erikseen maksaa vaikka sen piti kuulua retken hintaan, ja saimmekin asiasta pienen kiistan aikaiseksi. Vaikka kyse oli paristakymmenestä sentistä, on se periaatekysymys että jos joku on sovittu kuuluvan retken hintaan niin sehän kuuluu, oli kyse kuinka pienestä summasta tahansa. Omasta kannastaan pitää vielä tiukemmin kiinni, kun on tarpeeksi kettuuntunut vastaavanlaisiin koijauksiin muualla. Eräs klassikkokoijaus on laskuttaa taksimatkasta enemmän kuin on sovittu ainoastaan sen takia, että ilmastointi autossa olikin päällä. Myös vessapaperista saatetaan laskuttaa hotellilla erikseen, joten tarkkana pitää olla mitä ihmeellisimpien asioiden kanssa!

Elefanttikylpy ja teeviljelmäpose.

Keralasta lenneltiin takaisin Delhiin kirjaimellisesti jäätävään hotellihuoneeseen. Huoneessa oli yhtä kylmä kuin ulkona (0-10 C) joten ihana lomaltapaluuflunssa oli taattu! Oli niin kylmä että jopa käsien pesu tuotti tuskaa naamanpesusta puhumattakaan. Suihkusta ei kannattanut edes haaveilla, koska sen jälkeen olisi jäätynyt pystyyn. Viimeisen illan viimeinen hupi oli rotanlihaspagetti :D Tai ainakin epäilen sen vahvasti olleen sitä. Menimme erääseen epäilyttävään (Ei Paharganjissa muita olekaan kuin epäilyttäviä ravintoloita, nyt ei oltu missään elokuvista tutussa romantisoidussa näkymässä) ravintolaan syömään ja päätin tilata Intialaiseen ruokaan kettuuntuneena spaghetti bolognesen, koska ravintolassa näytti olevan kohtalaisen kattava lista italialaisen keittiön tuotoksia. Ruoka tuli, eikä se kyllä ollut jauhelihaa nähnytkään. Spagetin seassa pyörivä liha oli pientä ”silppua” näyttäen juuri siltä että sitä ei ollut leikattu, vaan se oli alkujaan niin pienestä eläimestä ettei muuta luvassa ollut kuin silppua. Kaiken lisäksi liha oli tummaa… Mietitäänpäs vielä kerran mitä lihoja Intiassa on: lähes ainoastaan kanaa ja possua, koska kaikki naudan sukulaiset ovat pyhiä. Ja ovatko edellä mainitut yhtä tummia kuin spagetissa ollut liha? Ei. Eli jäljelle jää esim. rotta tai koira, joista epäilen vahvasti ensimmäistä lihan koon takia. Kaiken lisäksi ruoasta tuli outo olo, varsinkin kun rottamielikuvat alkoivat pyöriä mielessä. Vieläkin vatsaa kääntää kun ajattelen tuota ihanaa kulinaristista elämystä <3

Aijoo, ja eihän se flunssa varmaan ois hyvällä tuurilla tullut, ellei kyytimme lentokentälle olisi ollut ikivanha paku, jossa ovi oli rikki ja kiinnitetty kangasrievulla ja josta veti kylmänkosteassa aamuilmassa ihan älyttömästi. Ja jos palaamme matkan lähtökohtiin, jossa matkaajat olivat lähteneet liikenteeseen periaatteella ”Intiassa on lämmin”, niin huomaamme, että vaatetusta oli noin kovaan kyytiin aivan liian vähän. Loppumatka sujuikin hyvin, ja lentokenttälakkoilusta huolimatta saimme matkatavarat saman tien. Suomeen päästyämme oli huumekoirat haistelemassa (enpä ole aikaisemmin Suomen kentällä moisia edes nähnyt) ja nappasivat samalla lennolla olleen hippimiehen. Eli vinkki tähän loppuun, ei kannata tuoda liian hasardeja tuliaisia jos mielii välttyä huumekoiran haukulta!

Intian reissusta alkaa olla aikaa useita kuukausia, joten totta kai matkattomuuspahoinvointi on alkanut taas jylläämään. Mitä seuraavaksi luvassa, siitä lisää myöhemmin ;) On vaikeaa, kun aina pitäisi olla jonkin sortin upgrade edelliseen verrattuna… Mutta seuraava suunnitelma on jotain ihan erilaista monellakin tasolla. Kyseisestä reissusta puhuttaessa joudun vain toteamaan että "you know me, I'll manage" kuten ennen edellistäkin rohkeaa reissua! Kaikki muut järjestelyt on tehty, mutta odotan vain hetken mitä luonnonilmiöiden suhteen tapahtuu, ennenkuin finalisoin suunnitelman ja varaan lennot. Lähtöön aikaa himpun verran päälle kaksi kuukautta.....

Eat / Pray / Love

2009-11-12T05:45:00.000-08:00

Luin Koreassa ollessani mainion kirjan, joka näyttää enemmän tai vähemmän tietoisesti viitoittaineen sen jälkeisiä matkasuunnitelmiani. Elizabeth Gilbertin "Eat Pray Love" -kirjassa päähenkilö jättää tavanomaisen elämänsä ja lähtee vuodeksi matkalle: Italiaan, Intiaan ja Indonesiaan. Aloitin oman "eat pray love" -matkasarjani tosin lopusta, eli Indonesiasta viime syksynä. Kävimme Balilla, aivan niin kuin kirjassakin. Keväällä oli Italian ruokakulttuurimatkan vuoro ja olimme mm. Roomassa, aivan kuten kirjassakin. Ja nyt vuoden alussa edessä on sarjan viimeinen kohde eli Intia. Täytyykin alkaa noudattaa tästä lähin varovaisuutta kirjavalinnoissa, koska esim. Maailman ympäri 80 päivässä voisi olla liian vaikuttava! Kuitenkin... Intia.

Niin kauan aikaa on kiehtonut päästä näkemään omin silmin miltä Intiassa näyttää. Ja miltä tuntuu olla siellä. Jostain muistan lukeneeni että sitä joko rakastaa tai vihaa, ja onhan se oltava selvillä että kumpaan luokkaan sitä oikein kuuluu! Muutenkin on alkanut matkailu menemään siihen pisteeseen, että koko ajan olisi saatava enemmän. Viikko esim. Italiassa tai Kreikassa ei tunnu juuri miltään... Ruotsia ja Viroa ei edes lasketa ulkomaiksi. Hyvä että edes tuntee olevansa ulkomailla, vaikka matka olisi hyvin onnistunutkin muuten. Mutta kun pääsee kaukomatkailun makuun niin koko ajan haluaa jotain uutta ja jännää. Ei sillä etteikö Euroopassa olisi _mitään_ jännittävää. Mutta silti vähän pelottaa että extreme-Intianmatkan jälkeen mikään ei tunnu enää miltään! Vaikka onhan jokainen paikka tietysti erilainen...

Unelmalistan ensimmäisillä sijoilla onkin nyt vähintään 3 kk matka. Ja koska maailma on valintojen maailma, niin sitä saa mitä tilaa. Toteutus on ainoastaan itsestä kiinni, ja silti se on niin haastavaa. We'll see...

Mutta ensin Intiaan. Taivaankannella kuljettavat lippuset ostettiin jo elokuussa. Armas kotimainen lentoyhtiömme päätti tosin vielä kerran puuttua matkasuunnitelmiin perumalla kaikki talven lennot, ja Mumbai vaihtui "melkein Mount Everest base campiksi" eli Delhiin. Peruutusvaiheessa saimme päättää otammeko rahat takaisin, vai vaihdammeko Delhiin. Hetken aikaa maailma oli taas avoinna: kaksi viikkoa lomaa voisi käyttää missä tahansa! Mutta kaikki halusivat kuitenkin vain Intiaan.

Delhissä ei huvita kuitenkaan olla kauaa, ja jatkammekin seuraavana aamuna kohti Agraa ja käymme katsastamassa Taj Mahalin (vanhat romantikot suuren rakkauden monumenttia tiirailemassa, omaa odotellessa ;)). Loppujen lopuksi "kultainen kolmio miinus Jaipur" -akselille on varattu alle kolme päivää, ja sitten Intialainen lentoyhtiö SpiceJet kiidättää meidät Goalle. Goalle on varattu aikaa viikko, jonka jälkeen Punjabi Express (tahi muu vastaava juna) kuljettaa meidät vielä etelämpään eli Keralaan. Keralassa juna pysähtyy Kochissa, jossa hengailemme loppuajan ennen paluulentoa Delhiin ja Suomeen.

Tehokkaana matkanjohtajana ja kontrollifriikkinä otin ohjat käsiini ja varasin melkein kaiken ennakkoon. Matka on liian lyhyt siihen, että voisi käyttää puoli päivää esim. junalippujen metsästykseen. Samoin majapaikat on varattu suurelta osin etukäteen. Muistoissa on vielä tuoreena eräskin Balin reissu, jossa majaa piti vaihtaa kolme kertaa että eräs Samsonite-lisänimenkin saanut jäsen oli tyytyväinen ;) Jätimme kuitenkin osan varaamatta, että pääsisimme taas siihen travellerifiilikseen mikä tulee kun kävelee rinkka selässä hikisenä, väsyneenä, nälkäisenä ja janoisena etsien rottamajaa jonne voisi itsensä kallistaa... Jotta emme vain unohtaisi. Matkaan on aikaa tarkalleen 50 päivää (Sinillä on naamakirjassa kiva laskuri!) ja odotukset ovat korkealla. Parasta odotetaan ja pahinta pelätään aivan kusi sukassa :D Mielessä pyörii Madventuresin ohje Keitä Käristä Kuori ja ryöstönesto-käsiveska on hommattu. Käsidesi ja rahavyö ovat itsestäänselvyys. Kehtaisinko vielä tunnustaa että aloitin syömään maitohappobakteereja jo kuukausi sitten ihan vaan varmuuden vuoksi. Ja oikeastaan ajattelin syödä vain proteiinipatukoita ja kotoa tuotua pullotettua vettä kaksi viikkoa... Ja että oikeastaan taidankin jäädä varmuuden vuoksi kotiin!

I <3 Pasta

2009-03-12T08:02:00.000-07:00

Siitä lähtien kun kohtasin sinut ensimmäisen kerran Milanon lentokentän kahvilassa, en ole saanut sinua mielestäni. Haluan tutustua sinuun perinpohjaisin, joten tulen pian luoksesi uudestaan... Mutta jo lyhyen kohtaamisemme perusteella tiedän että rakkautemme tulee olemaan ikuista...

Seuraava maailmanvalloituskohde on Italia, tarkemmin sanottuna Rooma. Matkan ajankohta on viikko ja yksi päivä Huhtikuun alussa ja valloitettavien kaupunkien listalla on mm. Rooma, Firenze ja Pisa... Miten niin maksimointia?!?

Matkan päätarkoitus on Italialaisesta ruokakulttuurista nauttiminen (tuskin maltan odottaa!!!) mutta eiköhän siellä jotain muutakin kerkiä tekemään ;)

Ulkosiiderit ulkomailla, osa 3

2008-12-23T10:47:00.001-08:00

Ulkosiiderit Ulkomailla –reissumme sokerina pohjalla oli kuuden päivän visiitti Balille. Olimme varanneet noin kuukausi etukäteen tarjoushintaiset lennot halpalentoyhtiö AirAsialta, ja lähtöpäivä oli koittanut. Edellisenä iltana olimme olleet tutustumassa Kuala Lumpurin yöelämään, joten aamu ei käynnistynyt virkeimmissä merkeissä. Sinin kanssa tosin menimme reippaina Times Squaren ostoskeskuksen nettikahvilaan viimeistelemään erään koulutyön ja poikkesimmepa Subissakin (hahaa!) kuvitellen, että Tiina heräilee ja pakkailee sillä aikaa kun olemme liikenteessä. Paluu kämpille osoitti kuitenkin, että Tiina oli vielä sikeässä unessa ja aikaa lähtöön oli hyvin vähän! Jouduimme hivenen kirittämään Tiinaa, koska kentälle (Low cost carriage terminal eli halpisten lähtökenttä) oli jonkun verran matkaa. Kuin ihmeen kaupalla selvisimme kuitenkin taksiin ja kentälle ajoissa… Taksikuskimme pää vispasi pakkoliikkeenomaisesti koko matkan, ja hän ei tuntunut olevan koko aikaa ihan kartalla minne olimme menossa, joten olimme hieman jännittyneinä lopputulemasta. Pääsimme kuitenkin kentälle odottelemaan lentoa. Tiinasta paljastui aivan uusi puoli, kun hän pakkasi reissuun mukaan ainoastaan pikkuruisen laukun minun ja Sinin pakaasien ollessa vähintään kaksi-kolme kertaa suuremmat. Selitimme tosin asian sillä, että Tiinan vaatteet ovat myös kaksi-kolme kertaa pienempiä ja me herkästi vielä palavat jouduimme roudaamaan kaiken maailman rasvoja mukaan aurinkoa ja sen tuhoja torjumaan ;)

AirAsian lento Denpasarin kentälle oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Nousu oli niin hämärä kuin olla ja voi, ja hädissäni jouduin taas lähettämään pyyntöjä korkeammille voimille että selviäisimme Balille ehjänä. Noustessa kone heilui niin maan vietävästi ja tuntui kuin se olisi tehnyt pienimuotoista siksakkia koko matkan ylös asti… En ollut ainoastaan vainoharhainen koska muutkin olivat huomanneet asian. Kyllä ne puhdas pelko ja kauhu ovatkin sitten harvinaisia tunteita! Matkalla opin myös Sinistä uuden asian: sillähän on lentopelko ja se tykkää tartuttaa sitä! Joka ikisellä lennolla sain nauttia Sinin kommenteista, sisältäen seuraavanlaisia helmiä: ”mikä toi ääni on? miksi toi siipi vispaa noin? miksi täällä haisee bensalle? miks tää kone tekee näin? tää ei oo nyt ihan normaalia…” Ja herkkä sielu kun olen, niin Sinin pelko tarttui tietenkin välittömästi myös minuun, ja alkoi ketuttamaan vastailla moisiin kysymyksiin sen jälkeen kun minua oli alkanut pelottamaan yhtä paljon. Onneksi muutaman lennon jälkeen opin, miten Sinin pelko taltutetaan. Eli riitti että totesin jokaiseen kysymykseen/kommenttiin ”Vittuuks siit” niin Sini hiljeni. Jokainen voi arvella kenen keksimä metodi tuo lausahdus on, minun sanavarastooni se kun ei kuulu ;)

Kone pysyi kuin pysyikin ilmassa muutamista epätoivoisista hetkistä huolimatta (eikä todellista vaaraa ollut varmaan missään vaiheessa) ja pääsimme Balille hyvinvoivina. Kentällä saimme sinistä euroseteliä vilauttamalla viisumin alle aikayksikön (Venäjä, pitäiskö ottaa oppia?) ja vielä ensimmäisen kosketuksen miljonäärin elämään vaihtorahojen muodossa ;) Balilla (ja missä tahansa muussa kohteessa) ensimmäinen tehtävämme oli etsiä katto pään päälle ja murkinaa vatsaan. Kuvittelimme olevamme koviakin travellereita ja lähdimme harhailemaan randomisti majapaikkaa etsien… Ehkä se etukäteisvaraus olisi kannattanut! Ensimmäisessä paikassa oli pahaenteisen näköinen kissa kuin varoittamassa jäämästä moiseen loukkuun, ja torakka tervehtikin meitä huonetta tsekatessamme. Kiitos ei! Mukaamme oli tarttunut jonkinmoinen ”hotellin esittelijä” joka koitti saada meitä joka loukkoon tutustumaan… Paikat olivat joko ylikalliita tai todellisia rottamajoja, johon Samsonite-Sini ei suostunut jalallaankaan astumaan ;) Ilta oli pimeä ja sivukuja alkoi käydä yhä pienemmäksi, joten katsoimme parhaaksi karistaa esittelijän kannoiltamme ja palata pääkadulle, jotta ei vain kävisi mitään hasardia. Ollaankohan me turhankin pelokkaita joskus :)

Löysimme kuitenkin viimein mukiinmenevän paikan ensimmäiseksi yöksi. Sini kuitenkin väitti kuulleensa yöllä pienten jalkojen vipinää katon rajasta ja komeroonkaan ei kukaan uskaltanut katsoa, joten jouduimme seuraavana päivänä uuden majan metsästykseen. Harhailimme taas randomisti Poppies Lanella, ja löysimmekin uuden majan… Ja taas yhdeksi yöksi! Sekään ei ollut matkaseuran mielestä tarpeeksi hyvä (minulle kyllä passasi, vaikka ei se taas mikään ihana paikka ollutkaan…). Kyllä sinne itsensä oikaisi! Meillä oli kuitenkin ensimmäinen päivä ihanalla Balilla edessä, emmekä halunnneet vatvoa tylsiä kämppäjuttuja koko päivää. Etsiydyimme matkatoimistoon ja buukkasimme itsellemme auton kuskeineen ja koko päivän kiertoajelun ”kuumimpiin nähtävyyksiin”. Olihan siinä vähän rahastuksen makua kun meidät vietiin ensin ”tutustumaan batiikkivärjäykseen ja hopeakorutehtaaseen” ja yllättäen tehtaanmyymälät olivat avoinna! Olimme kuitenkin onneksi aikataulun herroja, joten näissä kohteissa ei kauaa viivytty! Kävimme myös muutamassa temppelissä ja Ubudin kaupungissa.

Paras nähtävyys oli kuitenkin ”Sacred Monkey Forest”, eli huimat trooppiset metsämaisemat apinalaumalla höystettynä. Mikä parasta, apinoille sai syöttää banaaneja :) Meille ei tietenkään riittänyt pelkkä syöttäminen, vaan halusimme koijata apinat olkapäälle jotta saisimme kivoja fotoja :D Kaikki apinat eivät olleet kivoja… Isot olivat aika pelottavia ja ne kun tulivat lähelle niin bansku oli pakko antaa suosiolla saman tien etteivät ne suuttuisi! Pienetkin apinat saattoivat puraista banskujen loppuessa, ja sekin sattui. Itse onnistuin saamaan kaksi puremaa, ja hetken ajan mietin olikohan se nyt ihan fiksua taas. Ties mikä apinakuume niistä olisi voinut tarttua! Mutta varsinkin apinanpoikaset olivat iiiiihania...

Seuraavana päivänä oli pakko löytää maja, jossa voisimme olla koko loppuajan koska olimme varanneet sukellusreissun, joka lähtisi niin aikaisin aamulle ettemme voisi enää vaihtaa majapaikkaa. Kaiken lisäksi majan vaihto joka päivä alkoi ketuttamaan ja viemään sekä kallista aikaa että rahaa! Lomalla haluaa vain rentoutua, eikä roudata 15kg laukkua kuumassa ja kosteassa ilmassa ympärilleen pälyillen. Olli ja kumppanit olivat saapuneet Balille edellisenä päivänä, ja löytäneet lupaavan hotellin. Kaiken lisäksi he olivat neuvotelleet itsensä lisäksi myös meille hyvän diilin huoneesta ;) Aikamoista! Hotelli oli niin ihana ja mukava ja kaikkea positiivista että olimme aivan sekaisin onnesta ja ilosta :D Varsinkin kun se maksoi meille 5e/naama/yö, joka on varsin kohtuullinen korvaus moisesta ylellisyydestä.

Sukellusreissu starttasi aikaisin aamulla ja juuri sinä aamuna sain myös selville hotellin ainoan huonon puolen. Olimme edellisenä iltana tilanneet aamiaista jo seitsemäksi, koska lähtisimme kasilta suklailemaan ja aamupala alkaisi vasta silloin. Tytöt saivat omat leipänsä mutta minun aamiaistani ei näkynyt eikä kuulunut… Kymmentä vaille kahdeksan ravintolatyöntekijä tuli ilmoittamaan että aineksia minun aamiaiseeni ei ole, sehän kun poikkesikin tyttöjen aamupalasta ehkä yhdellä täytteellä!!! Olin niin vihainen että meinasin menettää malttini totaalisesti, koska oli niin tärkeä päivä edessä enkä ilman kunnon aamiaista olisi voinut nauttia hetkestäkään. Totesin sitten, että otan aamiaisbuffetista (mitä jo laiteltiin paikoilleen) mitä kerkeän ja lähden… Yrittivät vielä laskuttaa siitä mokomat, mutta minähän en maksanut! ARGH.

Sukellusreissu meni hyvin. Minulla oli oma ”ohjaaja” ja tytöillä omansa, joten pääsimme tekemään kukin omia juttujamme ”tasomme” mukaisesti ;) Eli toisinsanoen minä puikotin syvissä vesissä ja tytöt olivat muutaman metrin turvallisessa etäisyydessä pinnasta ohjaajan tiukassa käsikoukussa. Tosin siitäkin huolimatta Sini onnistui telomaan itsensä koralliin… Aloittelijat :D Itse olin syvimmillään n. 25 metrin syvyydessä. Ainoa haaste syvyyksissä oli voimakas virtaus. Yhteen suuntaan pääsi kevyesti, mutta takaisin tullessa alkoi tekemään tiukkaa. Viimeisellä sukelluksella potkin ja potkin niin paljon kuin pystyin, mutta en pystynyt etenemään enää senttiäkään. Ja veden alla on hieman hankalaa olla kun hengästyy, koska ilmaa ei saa oikeastaan sen enempää siltikään… Jouduimmekin nousemaan pintaan hieman eri paikasta kuin lähtiessä ja pikku vene joutui hakemaan meidät vähän kauempaa :) Sini ja Tiina olivat tehneet vain lyhyet sukellukset, joten he jo hieman miettivät että minne olimme joutuneet. Näillä näkymin Sinistä on sukellusseuraa tulevaisuudessakin, Tiina vielä jäi vähän miettimään ;) Sukellus on kyllä parasta stressinpoistoa mitä on olemassa! Veden alla on rauhallista ja maanpäälliset asiat eivät vaivaa tahi pyöri mielessä kun katselee veden väen seikkailuja. En tiedä liittyykö se jotenkin kehoon kertyvään typpeen, mutta sukelluksen jälkeenkin pää tuntuu hyvin kevyeältä ja maailma siltä kuin kaikki murheet ja stressi olisivat poissa. Harvinainen tunne nykyään…

Iltasella päätimme tutustua Balin yöelämään. Meillä oli missio käydä ainakin kerran jokaisen kohteen yöelämään tutustumassa, ja niin teimme Balillakin. Olin kieltämättä hieman peloissani yökerhoon menemisestä, koska toinen Balin ”kuuluisista” pommi-iskuista tehtiin nimenomaan juuri sinne missä olimme (Kuta Beachille) ja juuri suosituimpaan yökerhoon. Iskut olivat tapahtuneet kolmen vuoden välein… 2002, 2005… 2008??? Ja vielä juuri samaan aikaan vuodesta eli myöhään syksyllä. Olin lähes varma että kohta posahtaa, joten jouduin turvautumaan muutamaan nestemäiseen pelkoa lamauttavaan annokseen paikallista Bintang-olutta :D Ilta meni kuitenkin hyvin ja turvallisesti. Pelko oli täysin lamautunut, koska Bintangien lisäksi kahdesta visiteeraamastamme yökerhosta sai ilmaisia (ja äärimmäisen vahvoja!!!) drinkkejä!

Viimeisenä päivänä olimme hullunrohkealla tuulella ja päätimme kokeilla jotain uutta! Nimittäin surffausta! Vuokrasimme kolmestaan yhden kunnon laudan ja yhden body boardin, jolla voisi saada tuntumaa aaltoihin. Kun minun vuoroni koitti, lähdin ensin body boardin kanssa aivan tajuttomaan allokkoon kauhomaan ja menin tietysti todella syvälle saman tien kuvitellen nappaavani aallot tuosta vain. Väärin! Yhtäkkiä aallokko voimistui vielä entisestään ja kauhun hetket koittivat kun huomasin aivan saakelin ison aallon tulevan kohti ja aallon harjalla kellui hieman epäilevän näköinen surffari! Aalto kaatui päälleni ja ehdin jo heittää hyvästit julmalle maailmalle kun odotin surffilaudan iskeytyvän takaraivoon hetkenä minä hyvänsä. Varmasti olisi mennyt taju kankaalle ja kuka siinä aallokossa olisi huomannut yhtä kadonnutta! Selvisin kuitenkin taas hengissä ja kauhoin kauhuissani rantaan… Hieman myöhemmin uskaltauduin oikealla laudallakin aallokkoon, tosin tällä kertaa rantavesiin hieman turvallisemmin :) Oli se hienoa! Valitettavasti jouduin itse lopettamaan leikin lyhyeen mystisen kylkivaivan vuoksi (myöhemmin koski jo pelkkä kääntyily aurinkoa ottaessa) ja se kyllä ketutti. Jonain päivänä vielä näytän!!! Päivä rannalla ja aalloilla ehti kuitenkin jo omistaa meidät ja olimme Sinin kanssa punaisia kuin ravut päivän kääntyessä illaksi! Itse en tosin ollut läheskään yhtä pahasti palanut kuin Sini, joka joutui hölväämään hinnakasta after sunia illalla 15 minuutin välein. Jotain kertoo ehkä se, että lentokentän tax free –myymälän henkilökunta pyrskähti hallitsemattomaan nauruun Sinin nähdessään! Ikävä kyllä Sini ei sallinut näiden hienojen hetkien ikuistamista filmille :D

Näiden ”kohokohtien” lisäksi päivät Balilla kuluivat altaalla chillailuun (oli hieman luksusta tilata altaalle hedelmälautasia ja solaa ja nauttia ne altaasta käsin), auringonottoon ja hyvästä ruoasta ja ihanasta lämmöstä nauttimiseen. Ehdottomaksi suosikkipaikaksi ruokailuun muodostui ”Tree House”, jossa söi muutamalla eurolla kunnon ruoat juomineen ja jälkiruokineen. Muutenkin oli vain niin mukavaa tallustella vähissä vaatteissa suloisen lämmön poistaessa kylmyyden luista ja ytimistä. Huokeaa ja hyvää ruokaa ja ihanaista lämpöä tuleekin aina ensimmäiseksi ikävä mukavista paikoista ;) Balissa oli muutenkin jotain erityistä… Siellä oli vain jotenkin niin hyvä tunnelma ja koko paikasta tuli hyvät vibat :D Hassusti sanottu mutta en osaa sitä sen tarkemmin selittää… Balille jäi vielä paljon nähtävää ja toivonkin että pääsen sinne vielä jonakin päivänä uudestaan.

Aika Balilla loppui aivan liian pian ja saikin matkailijan haikailemaan hieman pidemmän matkan perään… Ennemmin tai myöhemmin, mutta sen kyllä toteutan!!!

Ulkosiiderit ulkomailla, osa 2

2008-11-16T03:43:00.000-08:00

Ulkosiiderit goes Singapore!!!

Koska olimme jo ajoissa suunnitelleet reissun aikataulun, oli helppoa hankkia liput Singaporen yöjunaan. Nämä lippuset ovat erittäin suosittuja ja menevät reippaasti ennakkoon, joten tehtävä jäi Tipun hoidettavaksi :) Pienen bussi/juna –väännön jälkeen Tiina kävi ostamassa meille liput Kuala Lumpurin asemalta. Yöjuna starttasi illalla hiukan myöhässä (taas kuumotti että ollaanko varmasti oikeassa paikassa oikeaan aikaan) ja asetuimme pötköttelemään 2nd class sleeper-vaunuun. Yöjunissa liikkuu joskus varkaita, joten minulla oli kaikki arvokas jemmassa rahavyössä (paitsi kamera ja mp3-soitin, jotka olivat kassissa joka oli visusti toisella laidalla takanani.) Toiset joutuivat turvautumaan rahojen ja luottokorttien piilotteluun rintsikoihin, koska vastustavat niin paljon rahavöitä :D (Odota vaan Sini mitä saat synttärilahjaksi…)

Yöjunassa oli hieman vispaavaa kyytiä, enkä tietenkään saanut kunnolla nukuttua koko yönä. Aamulla ketutti armottomasti kun heräsi siihen että joku hakkaa rautakepukalla punkan laitaan ja vaatii passia nähtäväksi. Jouduimme myös aamutuimaan rajalla nousemaan junasta hetkeksi pois rajamuodollisuuksien hoitamisen vuoksi. Kaikki matkatavarat piti roudata mukaan ja eikös Tipulle tuliaisiksi tuotu Suomiviina –pullo joutunut saman tien syyniin! Jouduimme puolalaisten dokujen kanssa tullin toimistolle istuskelemaan hetkeksi, kun tullivirkailijat soittelivat puheluita että onko ok tuoda ”suomalaista juomaa” maahan. Pääsimme kuitenkin lopulta pullon kanssa etenemään ilman sanktioita :)

Olimme varanneet ennakkoon Singaporesta mukavan hostellin, ja se olikin aivan kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Lähdimme saman tien seikkailemaan Sentosan saarelle, joka on Singaporen turisteja varten rakennettu lomaparatiisi. Auringonoton lisäksi saarella on monenmoista viihdykettä. Me kävimme mm. akvaariossa ja delfiinishowta katsomassa. Delfiinishowssa vapaaehtoinen (MINÄ!!!) pääsi uimaan delfiinin kanssa. Se jos mikä oli mukavaa…

Koska oli keskiviikko, niin Singaporessa oli kaupunginlaajuinen Ladies Night! Sehän tarkoittaa että naiset pääsevät kaikkiin paikkoihin ilmaiseksi sisään (muuten sisäänpääsyt saattavat olla jopa 15e) ja hyvällä tuurilla saavat jopa ilmaisia drinksuja. Tämä tilaisuus oli tottakai hyödynnettävä ja lähdimme hostellilta matkaan, kunhan olimme heittäneet huiviin Suomijuomasta itse tehdyn fisupullon. Ensimmäinen paikka (Zouk) oli vallan mukava mutta juomat olivat kalliita eikä siellä ollut vielä ketään. Lähdimme etsimään erästä toista baaria, jossa oli kuuleman mukaan huokeaa juomaa. Ilta ei mennyt ihan putkeen… Ajelimme taksilla useaan otteeseen ympäriinsä, mutta kukaan ei tuntunut tietävän missä kyseinen paikka oli. Yhdessä vaiheessa iski jo laskuhumala ja kävimme 7-elevenissä hakemassa uutta nousua. Kiertelimme useissa baareissa (mm. baarikadulla, 71. kerroksessa olevassa New Asia Barissa yms.) ja päädyimme lopulta takaisin ensimmäiseen paikkaan mistä aloitimme. Siellä olikin ihan hyvä meno jo :) Saatoimme myös missata elämämme tilaisuuden kun eräs vanhempi herra koitti houkutella meitä johonkin ”yksitysklubille”. Kuulemma kyyti ja kaikki olisivat olleet pihalla odottamassa. Tai sitten menetimme vain uutisoinnin, jossa olisi kerrottu kolmen suomalaisturistin löytyneen paloiteltuna Singaporen sivukujilta… Että äiti, on meillä järki päässä reissussakin :)

Toinen Singaporen päivä palloiltiin ympäriinsä erilaisia nähtävyyksiä katsomassa. Illalla tytöt lähtivät käymään Night Safarilla, mutta itse sen jo nähneenä jäin ottamaan lepiä hostellille. Ei sitä näin vanhana enää jaksa joka ilta olla menossa! Kolmas päivä oli lähtöpäivä. Yllättäen emme saaneet enää yöjunaan paikkoja, joten jouduimme turvautumaan päiväjunaan. Matka kesti kauan (7h) mutta onneksi kohtasin viimein tasoiseni vastustajan eläinpelissä!!! Pelattiin Sinin kanssa eläinpeliä noin kolmisen tuntia matkasta k-kirjaimella ja päädyttiin tasapeliin :) (Eläinpeli: Sanotaan vuorotellen tietyllä kirjaimella alkava eläimen nimi, kunnes toiselta loppuu ideat.)

Seuraava päivä Kuala Lumpurissa oli lauantai, joten meidän piti tietenkin käydä tutustumassa paikalliseen baarikulttuuriin. Klubeilla sai tehdä diilejä, että iso porukka ei maksa mitään sisään, mutta maksaa sen sijaan ennakkoon muutamasta pullosta valittua juomaa. Eli sisäänpääsy ja illan juomat kuittaantuvat samassa maksussa. Baari-illan jälkeen makaroninhimo oli valtava (as usual) joten teimme Tipulle tuliaisiksi tuomamme Myllyn Parhaat vedenkeittimessä!! Ei siinä mitään, hyvinhän ne onnistuivat, mutta seuraavana päivänä ei ollut mukavaa puhdistaa jumiutuneita jämiä vedenkeittimestä :) Seuraava päivä oli myös lähtöpäivä Balille, joten aamusella pääsi iskemään pieni kiirus, kun Tiina Tinttaajaa ei meinannut saada millään ylös…

Jatkuu…

Ulkosiiderit ulkomailla, osa 1

2008-11-14T06:23:00.000-08:00

Reissujen reissu ja vuoden kohokohta on ohi. Suomeen paluu oli kerrassaan masentava ja ankara, varsinkin kun poliisivaltion tieliikennekamera rankaisi Aasian liikennekulttuuriin mukautunutta välähdyksellä (sakkoa odotellessa…). En muista että olisi ikinä ollut noin puhtaasti kettuuntunut olo. Eräs synonyymi kuvaisi kyseistä mielialaa varmaan paremmin, mutta se ei ole ikinä kuulunut sanavarastooni :) Oli vaan niin kylmä, harmaa ja sateinen ilma ja kaikki kasaantuneet koulu- ja työjutut odottamassa päälle kaatumista puhumattakaan muista pikku pulmista. Onneksi viikossa ehtii kummasta taas sopeutua todellisuuteen, ja neljän päivän kuluttua edellisestä alkanut seuraava reissu (Pietari) piristi hieman masentunutta matkaajaa.

Mutta takaisin alkuun! Lähdön hetki oli odotuksia ja toiveita täynnä. Lähdimme huonosti nukutun yön jälkeen aikaisin aamulla Sinin lukaalista Hyvinkäältä kohti lentokenttää, ja alkumatka aina Abu Dhabiin saakka sujui kommelluksitta. (Milanon kentältä saa muuten mainiota pastaa, sitä piti tietenkin päästä maistamaan. Tämä pasta innoitti myös suunnittelemaan makumatkaa Italiaan, mutta siitä lisää myöhemmin.) Abu Dhabin kenttä näyttää siltä kuin joku olisi suunnitellut sen sienipäissään. Päärakennus ja kaiken keskiö on kuin iso sini-vihreä-mosaiikkinen sieni jonka kaaren alle kaikki kentällä olevat jäävät. Sitä kun tuijottelee sen kuutisen tuntia niin alkaa päässä heittämään… Odottelimme ikuisuuden että oma jatkolentomme tulisi infotaululle, mutta taulun täyttivät lukuisat myöhästyneet ja peruutetut lennot. Lähtöaika lähestyi ja tiedottomuus alkoi kuumottamaan. Lähdimme tiskeille kiertelemään infon perässä ja kuulopuheiden perusteella saimme tietää että lähtö on lähellä, ja vielä aivan toisesta rakennuksesta! Ei kun lentokenttäbussiin ja suhailemaan. Noo, sitten kuulimme että lento olisi myöhässä ties kuinka monta tuntia mutta juuri kun olin käpertynyt toivottomana koville lentokenttäpenkeille nukkumaan (kello oli sen kolme yöllä) niin kuulimme että lento lähteekin ”suht” ajallaan. Loppumatka menikin jo ihan hyvin ;)

Kuala Lumpurin päässä kuumuus yllätti jälleen kerran! Rinkka selässä ja pitkät housut jalassa oli aika kuumaa talloa paikalliselle ”kau

punkijunalle” Monorailille, joka johdatti meidät Tiinan hotelliasunnolle Times Squarelle. Monorail on useiden metrien korkeudessa kapeilla raiteilla kovaa kulkeva metro, joka tekee aika hurjia kaarteita. Tunnelma junassa olikin parhaimmillaan kuin Linnanmäellä ainakin minun ja Sinin mielestä :D (Minua kyl oikeasti pelotti…) Sovimme Tiinan kanssa että tapaamme hotellin läheisen Starbucksin edessä ja olimme ihan ihmeissämme kun Tipua ei näkynyt! Eipä siinä vaiheessa hoksattu että Starbuckseja on noin 20 metrin välein molemmin puolin teitä :)

Ensimmäisenä iltana ei paljon muuta jaksettu kun käydä syömässä ja painua nukkumaan jet lagin aikaisen selätyksen toivossa. Lonely Planetin mukaanhan matka Malesiaan on ”one hell of a feast”. Huomasimme saman tien miten

oikeassa matkaajan raamattu olikaan! Ruokapaikkoja löytyy aivan tuhottoman paljon ja mitä erilaisempaan makuun, ja lähes kaikki maailman keittiöt ovat edustettuina. Ja tässä olivat vasta ruokaravintolat… Ei sovi unohtaa kahviloita, jäätelö-, donitsi-, pannukakku-, kreppi-, yms. yms. yms. paikkoja! Aina sitä ihmettelee, miten Aasian ihmiset ovat niin hoikkia vaikka heillä on sentään noin sata kertaa paremmat mahdollisuudet kasvattaa elopainoaan :) Hyvä ruoka hyvässä ravintolassa kustansi keskimäärin 5e. Halvimmalla pääsi ostareiden food courteilla 1 eurolla, mutta miksi ei hieman nauttisi hyvästä ruoasta kun sitä saa niin halvalla :)

Ensimmäisiin päiviin Kuala Lumpurissa kuului auringonottoa Tipun hotellikämpän altaalla, vatsan täyttöä mitä parhaimmilla herkkuruoilla ja totta kai shoppailumahdollisuuksien kartoittamista! Kuala Lumpurissa on keskimäärin paljon halvempaa kuin Suomessa. Ostettavaa olisi löytynyt taas matkalaukun täydeltä… ja niinhän se laukku täyttyikin! Ehdottomasti paras puoti oli Elements, josta tyylikkäiden kuteiden lisäksi saa stylistipalvelua enemmän kuin haluaa ;)

Malesiassa on paljon huokeaa työvoimaa, joten palvelut ovat sopivissa hinnoissa. Läheiset ostoskeskukset olivat täynnä mitä erilaisimpia kauneus- ja slimming-hoitoja tarjoavia paikkoja, joten emme voineet vastustaa kiusausta kun huomasimme äärimmäisen huokealla hinnalla kaupiteltavan manikyyri ja –pedikyyripaketin. Kiinalaiset raspasivat, hieroivat, puunasivat ja lakkasivat kädet ja jalat sellaisiin kuosiin, että hetken aikaa niitä kelpasi esitelläkin ;) Ennen kauneushoitoja oli totta kai tehtävä visiitti vanhalle tutulle Dr. Fishille! Dr. Fish –kalat näykkivät taas koivet pehmoisiksi… Missäköhän pääsisi kokovartalo Dr. Fish –käsittelyyn???

Kuala Lumpurissa ei loppujen lopuksi ole hirveästi nähtävää, jos ei ole kiinnostunut ruoka- ja ostoskulttuurista ja kuumankosteasta ilmasta nauttimisesta. Onneksi minä pidän kaikista kolmesta :)

Jatkuu.....

The world is mine...

2008-10-02T03:15:00.000-07:00

Q: Mitä tapahtuu kun kaksi suuruudenhullua ja rajoja tuntematonta matkaajaa alkaa tehdä reissusuunnitelmaa kahdelle viikolle ja kahdelle päivälle?

A: Syntyy totaalisen out of control -suunnitelma, jossa vieraillaan kolmessa (3) maassa tuona lyhyenä aikana!

No, hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, koska suunnitelmaan kuuluu ainoastaan kolme kohdetta :) Tarkempi selostus tarkkaan mietitystä suunnitelmasta alla:

17.10 Pe Lähtöpäivä (Wuuhuuu, nyt lähtään reissuun! Lento lähtee aikaisin aamulla, joten vähintään edellisenä iltana täytyy jo mennä Sinin luokse Hyvinkäälle ja saattaa samalla Sinin toinen puolisko Jukka hulluuden partaalle meidän hehkutuksilla!)

18.10 La Perillä (Viimeinkin! Kahden välilaskun ja pienen ikuisuuden jälkeen ollaan varmaan tosi uupuneita ja halutaan vaan levätä! Onneksi Tipu lupasi viedä meidät clubbailemaan heti samana päivänä.)

19.10 Su Kuala Lumpurissa (Nyt otetaan kaupunki haltuun! Ollaan varmaan seminuutuneita edellisen illan jäljiltä, joten voitaisiin vaan tutustua muutamiin ostoskeskuksiin ja muutamaan mukavaan ravintolaan.)

20.10 Ma Kuala Lumpur (Onkohan Kuala Lumpurissa mitään nähtävää? Nyt varmaan jaksetaan kierrellä pakollisia nähtävyyksiä, kun Jet Laginkin pahin terä alkaa olla toivon mukaan selätetty. Jos ei, niin tutustuminen ostareihin ja ravintoloihin jatkuu :P)

21.10 Ti Kuala Lumpur --> Yöjunalla Singaporeen (Kuala Lumpurista on yllättävän pitkä matka Singaporeen, mutta onneksi se taittuu kätevästi yöjunalla! Yöjunassa tienaaminen on ylimmillään, kun säästää sekä aikaa että rahaa! 1st class sleeper -paikat takaavat toivon mukaan myös makeat unoset.)

22.10 Ke Singapore (Aamulla ollaan Singaporessa, tuossa Feng Shuin oppien mukaan rakennetussa Aasian kauneimmassa kaupungissa! Koska olen ollut aikaisemminkin Singiksessä, tiedän jo mitä kannattaa tehdä ja mistä valita majapaikka. Mm. vedenalainen akvaario kuulostaa sopivan omituiselta vierailukohteelta!)

23.10 To Singapore (Kokonainen päivä Singaporessa! Mitäköhän keksitään ? ;))

24.10 Pe Singis- KL (Aika lähteä takaisin Kuala Lumpuriin! Optimoiduin ratkaisu olisi ehkä yöjuna jälleen kerran, mutta saatamme lähteä takaisin jo päivälläkin.)

25.10 La KL (”Lepopäivä” Kuala Lumpurissa näyttää olevan uhkaavasti lauantaina! Ohjelmassa siis normaalia lauantai-toimintaa ;))

26.10 Su KL – BALIIII (Woo’o, we’re going to Baliza! Unelmien täyttymys ja yllättävä käänne on siirtyä Malesian vaihtariporukan seurassa Balille Indonesiaan! Varasin juuri lennot ja niiden hinta ei edes silmää räpäyttänyt! Toki halvemmallakin olisi saanut, mutta säästö ei juuri ilahduta jos henkikulta menee liian säästämisen takia. Onneksi teimme Sinin kanssa laaja-alaisen riskianalyysin ennen kuin valitsimme turvallisen mutta kohtuuhintaisen lentoyhtiön.

27.10 Ma Bali (Balin suunnitelmat ovat totaalisen auki, mutta ohjelmassa tulee olemaan ainakin sukellusta, snorklailua, auringonpalvontaa, retki Ubudin kaupunkiin ja riippumatossa chillailua. Purrrrrrfect!)

28.10 Ti Bali

29.10 Ke Bali

30.10 To Bali

31.10 Pe Bali – KL (Kaikki hyvä päättyy aikanaan, ja joudumme lähtemään takaisin Kuala Lumpuriin, koska seuraavana päivänä lentomme kohti kylmää Suomea starttaa.)

1.11 La Lähtö (Jep jep, takaisin Suomeen, taas muutaman välilaskun kera…)

2.11 Su Kotona (Plääh… Köyhempänä mutta taas muutaman kokemuksen rikkaampana! Mitä niitä rahoja tilillä makuuttamaan, mikään ei ole yhtä ”arvokasta” kuin maailman näkeminen!)

3.11 Ma Seuraavan reissun suunnittelu alkaa :D

Kiinalaisia yllätysvieraita

2008-08-14T05:58:00.000-07:00

Olin viettämässä tavanomaista maanantai-iltaa kaikessa rauhassa kun yllättäen työpuhelimeni soi. Mietin aika pitkään että jaksanko enää vastata, kello oli kuitenkin jo puoli kahdeksan ja ajatus jonkun kuumottavan työasian selvittämisestä työajan ulkopuolella puistatti. Numero oli kuitenkin suomalaista syntyperää oleva, joten päätin vastata - jos vaikka jollain harkalla olisi jokin hätä.

Puhelu tuli joltakin naiselta, joka oli ilmeisesti myös yliopistolla töissä. Hänelle oli soitettu Lappeen rautatieasemalta, että siellä on pari kiinalaista meille tulevaa maisteriopiskelijaa, eikä ketään vastassa. Pakkohan sinne oli lähteä katsomaan mikä on tilanne vaikka en vielä tiennytkään mitä väkeä vastassa oli! Soitin matkalla myös työkaverilleni, joka on vastuussa maisteriohjelmien opiskelijoista ja hän lupasi tulla myös asemalle selvittämään tilannetta.

Perillä selvisi että kyseessä tosiaan oli meille tuleva opiskelija, jolla oli mukanaan tyttöystävänsä. He tulivat Suomeen reippaasti muita opiskelijoita aikaisemmin, eikä tuutoriryhmiä ollut tässä vaiheessa edes jaettu, joten sen tähden heille ei ollut edes tuutoria vastassa. Noh, onneksi heitä oli kuitenkin odottamassa mukava asumus Loasilla... joskaan siihen ei ollut enää avainta saatavilla siihen aikaan illasta. Tunsin polttavaa syyllisyyttä siitä, että kiinalaisia ei ollut kukaan vastassa, koska olisihan minun pitänyt olla kaiken työmääräni keskellä skarppina ja huomata että he ovat tulossa. Puhelu halvimpaan paikalliseen hostelliin paljasti, että sekin vaihtoehto maksaisi kiinalais-raukoille ~60e. Joten ehdotin että he voivat tulla minun luokseni yöksi!

Kun pääsimme suurten kantamuksien kera perille, kyselin tietysti kohteliaasti että olisiko vierailla nälkä (ja mietin samalla kuumeisesti mikä heille oikein maistuisi.) Kiinalaiset totesivat, että heillä on omat eväät mukana ja avasivat laukkunsa - jotka olivat täynnä ruokaa! Kiinalaiset valtasivat siis keittiön ja alkoivat kokkailemaan jotain nuudelihärdelliä! Olivat vielä innoissaan kun löysivät puikkovarastoni :) Pian jo istuimmekin pöydän ääressä syömässä ateriaa, joka veti tulisuudessaan vertaa korealaiselle ruoalle (olinkin jo unohtanut miltä tuntuu kun suu on tulessa niin pahasti). Tietysti söin kuitenkin kaiken mukisematta, olivathan vieraat nähneet vaivaa ruuan eteen ;) Kiinalaisen iltapalan jälkeen he lahjoittivat minulle matkamuistoja Kiinasta (soman kortin + ihanat vihreät syömäpuikot kokoelmaani) ja vetäytyivät pian nukkumaan...

Olin luvannut herättää vieraat kahdeksalta, mutta he olivat jo tikkana pystyssä ennenkuin itse heräsin puolelta! Olin unohtanut että heillä on jet lag joka saa heräämään hyvin aikaisin... Aamuvalmistelujen jälkeen menimme samaa matkaa toimistolle, jossa asiat alkoivat viimeinkin selviämään. Heidän tuutorinsa hälytettiin paikalle ja sitten he pääsivät jopa viimeinkin ihan omaan asuntoonsa asustelemaan :)

Loppu hyvin, kaikki hyvin! (Ja suitsutuksen määrästä päätellen voin odotella seuraavan palkanmaksun yhteydessä suurta bonusta... tai sitten en :P)

Wannabe-maailmanmatkaajan kesä

2008-07-20T23:24:00.000-07:00

Tänä kesänä päivä paistoi risukasaan ja sain vallan muikean kesätyön! Olen ollut kotiyliopiston kv-palveluissa kesäharjoittelijana kesäkuun alusta alkaen ja pesti jatkuu osa-aikaisena elokuun jälkeen koko ensi lukuvuoden ajan. Päiviin toimistossa on kuulunut kaikenlaisten excel-taulukoiden väsäämistä, ankaraa mailien näpyttelyä ja tulevien kansainvälisten opiskelijoiden asioiden hoitamista. Liukuva työaika ja kesän aikana kertyvät 6 vapaapäivää (jotka on pakko pitää) tekevät työpäivistä aika joustavia. Etuna on myös se, että toisina päivinä voi olla superahkera ja toisina päivinä nuutumuksen iskiessä superlaiska... Lisäksi tiedän tasan tarkkaan kuka on menossa ja minne vaihtoon ja montako vaihtaria tulee Lappeeseen vaikkapa Keimyung Tehakjosta (1 kpl, yippee).

Mukavin homma on ollut kuitenkin yliopiston ulkomaalaisten kesäharjoittelijoiden vapaa-ajan ohjelman suunnittelu ja toteutus. Kerran viikossa olen järjestänyt kesäharkoille monenmoista ohjelmaa ja mikä parasta - kun puuhailen iltaisin jotain hauskaa harkkojen kanssa niin saan vähentää tuon ajan työtunneista jonakin muuna hetkenä ;) Pääsen myös itse tekemään sellaisia asioita joita ei normaalina kesäiltana ehkä muuten tekisi. Ei olisi tullut mieleenkään lähteä vaikkapa kolmen tunnin melontareissulle kauniina tiistai-iltana, mutta nyt on sekin tehty ja hauskaa oli. Työn puolesta pääsin myös eräänä viikonloppuna osallistumaan CIMOn Helsinki-Weekendiin, joka oli kaikille Suomen ulkomaalaisille kesäharjoittelijoille suunnattu viikonlopun vietto. Ilo oli ylimmillään kun sain ottaa wingwomanit mukaan ;) Verkostoitumisen ja sohvasurffauspaikkojen hankkimisen lisäksi pääsimme myös hieman viihteelle. Ja osallistuin muuten elämäni ensimmäisille sitseille tuona viikonloppuna!

Jottei homma menisi liian leppoisaksi, työssä tulee olemaan myös haastetta. Koska homma jatkuu syksyllä ylioppilaskunnan leivissä kv-sihteerinä, tulee minun vastuullani olemaan syksyn kansainvälisten fuksiviikkojen suunnittelu ja toteutus yhdessä kv-tuutoreiden kanssa. Tämän jälkeisistä tehtävistä ei ole vielä paljoakaan tietoa koska työpaikka tavallaan vaihtuu kv-palveluista ylioppilaskuntaan, mutta you know me, I'll manage! Sen kuitenkin tiedän, että "joudun" lähtemään kahteen otteeseen "valvojaksi" vaihtareiden Pietarin reissulle. Äärimmäisen ikävä homma ja vastuu painaa mutta pakko jonkun on sekin hoitaa!

Kesän aikana olen päässyt matkailemaan ainoastaan kotimaassa, eikä tiedossa ole mitään erikoisempaa ulkomaan reissua kesän lopullekaan. Vaikka kesän alussa kuvitteli ehtivänsä tekemään vaikka mitä, viikonloput ovat kuluneet lähes huomaamatta ja kesä lähenee loppuaan. Suuret suunnitelmat ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen kun lähes kaikille jäljellä oleville viikonlopuille on jonkinlaista ohjelmaa. Ja olisihan se kiva joskus ihan olla vaan...

Syksyn reissua ollaan fiilistelty jo aika paljon ja tarkempia suunnitelmia reissureitistä pitäisi alkaa miettimään (reitistä ja aikataulusta saadaan kiista aikaan takuuvarmasti ;)). Varmaa on ainoastaan se, että 17.10 lähtee lentokone kohti Kuala Lumpuria (Malesia) ja kotiin tullaan 2.11. Kuala Lumpurin kaupunkichillailun lisäksi suunnitelmissa on käydä muutamilla saarilla (viettämässä rantaelämää ja sukeltelemassa) Singaporessa (shoppailemassa ja ihastelemassa Aasian kauneinta kaupunkia) ja Singaporen edustalla olevalla Bintanin saarella (taggaamassa Indonesia :D). Aikataulut ja tarkemmat reitit ovat avoinna ja muokkaantuvat varmasti vielä moneen otteeseen. Mutta mikäs sen parempaa kuin reissusuunnitelmien tekeminen :)

Ja matka jatkuu...

2008-04-06T10:08:00.000-07:00

Maailmalta paluusta on vierähtänyt kalenterin mukaan jo lähes kolme kuukautta. Aika on mennyt Suomeen totuttautumisen, tiiviin opiskelun ja muun mukavan parissa kuin siivillä. Tuntuu tosin siltä kuin olisin tullut takaisin vasta ihan äskettäin, niin nopeasti opiskelukevät on taas mennyt.

Kun tulin Suomeen, pelkkä ajatuskin siitä että joutuisi joskus matkustamaan/menemään lentokoneeseen/yöpymään taas yhdessä kämäisessä hostellissa tahi epämääräisessä bungalowiksi kutsuttavassa hökkelissä/syömään epäilyttävää ruokaa/syömään ylipäätään muuta kuin suomalaista ruokaa oli ihan ylen uuvuttava. Tuli suorastaan matkapahoinvointi pelkästä matka-ajatuksesta!

Mieli on kuitenkin muuttuvainen. Kun arki ei ollutkaan enää ylellisyyttä ja kandin tekemisen ihanuus ja muut ikävät pienet arkipäivän velvollisuudet alkoivat taas rassaamaan, muistui mieleen ulkomaan ihanuudet. Ajatus matkustamisesta alkoi taas tuntua ihan varteen otettavalta vaihtoehdolta. Lentomatkoistakaan ei enää muistele sitä viimeistä lentopelon tuonutta laskeutumista, kämäisimmistäkään hostelleista ei tullut moskiiton puremia kummempaa jälkeä, bungalowihökkelien hinnat olivat mukavan huokeat ja ruokaloton jännittävyyttä alkaa olemaan ikävä. Mielessä alkaa pyörimään vain yksi asia: reissuun, reissuun, reissuun...

Pienen alkukankeuden jälkeen suuresta ulkomaanseikkailusta jäi siis käteen suunnaton matkakuume! Vasta nähdessään hieman maailmaa ymmärtää miten paljon sitä on näkemättä. Miten joka paikassa on niin erilaista... mutta niin samanlaista. Ei siis auta muu kuin lähteä uudelleen. Matkaajan dilemma on kuitenkin seuraava: opiskelijalla ei ole rahaa, mutta on aikaa ja työläisellä ei ole aikaa, mutta on rahaa. Tämä dilemma asettaa aika lailla reunaehtoja innokkaimmallekin maailmanmatkaajalle. Pienessä mielessä sitä päättää itsekseen, että matkailee sitten jos saa rahakkaan kesätyön/voittaa lotossa/rikastuu jostain käsittämättömästä syystä muuten vain.

Tämä päätös ei kuitenkaan ota huomioon sitä, että matkakuumeisella saattaa olla yllytyshulluja ja painostavia samanhenkisiä ystäviä, jotka toistuvasti muistuttavat maailman ihmeistä. Eräänä kauniina keväisenä iltana ystävät ilmestyvät oven taakse kantaen mukanaan solan, popcornin, jäätelön ja karkkien kaltaisia päihdyttäviä aineita ja ennenkuin huomaatkaan, olet sellaisessa sokerihumalassa että olet valmis tekemään lähes mitä tahansa. Siinä vaiheessa nettiselaimesta avautuvat kuin taikaiskusta kilroy travelsin ja vertaa.fi:n kaltaiset houkutuksia täynnä olevat sivustot ja ennenkuin huomaatkaan, olet jo näpyttelemässä hihitellen varaustietoja lentoihin ja suurin huolenaiheesi on, ottaako lentomatkalle hindu-, muslimi-, raa'an kasvis-, vai sen ihan perinteisen pahalta haisevan aterian.

Seuraavana aamuna sokerihumala on haihtunut ja mailissa odottavat e-liput, jotka lupaavat viedä kaksi matkaajaa johonkin hyvin kauas. Katumuksen sijaan mielen täyttää vanha tuttu innostuneisuus, kun tietää pääsevänsä näkemään ja kokemaan taas yhden uuden maan. Rahanmeno hirvittää aina, mutta vastineeksi saa sitten jotain sellaista, minkä arvoa ei rahassa kykene mittaamaan.

Ensi syksynä toteutuu siis viimein kauan odotettu ja suunniteltu "Ulkosiiderit Ulkomailla -08" tapahtuma, joka tulee siis olemaan reissujen reissu! Aikaa uuden maan valloitukseen on hieman päälle kaksi viikkoa ja ennakkotietojen mukaan ohjelmistossa on luvassa mm. shoppailua ja valkoisen nahan grillaamista auringossa. Vinkki kohdemaasta? Matkaajan raamatun (LP) mukaan matka kohdemaahan tulee olemaan "one hell of a feast" eli ruokaa tulee joka tuutista niin montaa sorttia kuin kykenee maistamaan. Ja sehän sopii vallan mainiosti!

Kesän työllisyystilanne tulee taas määrittämään, tuleeko kesän aikana tehtyä mitään "pikkureissuja" lähiympäristön vielä tuntemattomiin maihin. Syksyllä kuitenkin on edessä the reissu, jota kelpaa odotella tämän puolisen vuotta. Jes jes jes!

Vaihtoraportti

2008-01-22T07:02:00.000-08:00

Ja tässä kaikenkokoava vaihtoraportti korean reissua suunnitteleville tahi muuten vain asiasta kiinnostuneille :)

http://www.lut.fi/fi/opiskelu/kansainvaliset_ja_urapalvelut/
kansainvaliset_palvelut/SK_Keimuyung_University%2C_syksy_2007.pdf

En nyt saanut tehtyä tuosta linkkiä, ja copy pastekin vähän tökkii mutta tuolta pitäisi raportti löytyä kokonaisuudessaan.

Kuva vs. tuhat sanaa

2008-01-16T10:40:00.001-08:00

Unelmakämppämme Bangbaossa Koh Changilla Thaimaassa.

Viimeiset muistot

2008-01-16T08:37:00.000-08:00

Jaaha, taitaa olla aika kirjoittaa vielä viimeisien päivien matkakertomukset, vaikka niissä ei mitään kiintoisaa olekaan. Matka Krabilta jatkui Phuketiin, tosin ihan vaan puoleksi päiväksi ja yöksi lähelle lentokenttää. Huomasin kyllä heti että nyt on tultu turismin kehtoon. Rannalla oli autiouden tilaan päivänvarjoja ja aurinkotuoleja silmänkantamattomiin, kuin myös itseään grillaavia ruotsalaisia ja venäläisiä (miten niitä riittääkin joka paikkaan??). Haikeana muisteli aikaisempia matkakohteita, jonkalaisia tulemme varmasti kiertämään tulevaisuudessakin Phuketin kaltaisten kohteiden sijaan. Suosittelen muillekin :) Matka Phuketin lentokentältä Singaporeen (kolmen tunnin viivytyksen jälkeen) oli kuoppainen. Turbulenssi oli pahin ikinä ja lentokone heilui ja tärisi niin että heikompia (=minua) hirvitti.

Singaporea eivät sanat riitä kuvaamaan! Kaupunki oli näkemistäni Aasian kaupungeista ihanin ja paras. Kaupunki oli huippumoderni ja SIISTI ja silti kuin viidakon keskellä, koska puistoja ja vihreyttä oli joka puolella ja hiukankin keskustan ulkopuolelle mentäessä pieniä "viidakon pätkiä" alkoi näkymään yhä enemmän. Korean ja varsinkin Thaimaan jälkeen tuntui että pääsi ensimmäistä kertaa useaan kuukauteen kaiken lian ja saasteen ja roskan ulottumattomiin ja se tunne oli mukava :) Kävimme Singaporessa mm. yösafarilla joka meinaa sitä että siellä kaupungin ulkopuolella olevassa sademetsässä on eläintarha, jota kierrellään ensin sellasella pikku ajoneuvolla ja sitten kävellen. Eläintarha ei siinä mielessä ollut kovinkaan perinteinen, että ihmisiä ja eläimiä eivät pitäneet erillään välillä mitkään esteet ja välillä pikku aita tahi vallihauta. Välillä kuumotti kun hyeenat siellä tuijotti, kun käveltiin pienillä metsäpoluilla pimeydessä. (Eläimet olivat kyllä valaistuja että ne näki). Paras paikka oli ehkä "lepakkotunneli" jossa valtavan suuret lepakot lentelivät kaikkialla päidemme ympärillä ja tuijottivat muutaman metrin päästä. Ei lepakkokammoisille! Tietty käytiin myös ostoksilla. Kuvittelin että Daegu tai Bangkok olisi ollut ostosparatiisi mutta se olikin Singapore! Valikoimaa oli taas aivan liikaa että olisi saanut mitään ostettua :D

Paluumatka alkoi taas hieman ristiriitaisissa tunteissa. Toisaalta oli haikeaa jättää taakseen lämpö, mutta toisaalta kiva palata Suomeen. Matka ei taaskaan mennyt putkeen. Koneen laskeutuessa Suomeen oli sellainen tuuli ja tuisku että kone heilui taas aika reippaasti. Näytti kuin koneen ylä- ja alaosa olisivat liikkuneet eri suuntiin ja olin taas aivan kauhuissani. Kyllä nyt on matkustettu! Saatoin ehkä kehittää sekä laiva- että lentopelon joten seuraavan reissun joutuu tekemään maateitse ja korkeintaan Helsinkiin saakka ;)

Rusketustilanneraportin viimeistä osaa tiedusteltiinkin jo ;) Ihan hyvä rusketus muodostui viimeisten maksimointipäivien aikana, mutta tuntui että se paras terä haihtui jo muutamassa päivässä ja matka kohti valkoisuutta taas vääjäämättä alkanut. Jotain kertoo jo se kun viimeisinä päivinä ei palanut ei sitten millään vaikka kertoimet olivatkin jo pienemmät. Siinä uteliaille ;)

Arki on alkanut toisaalta hirveän energisesti ja innostuneesti, mutta toisaalta takkuillen. Joka ilta simahtaa kaikenlainen aktiviteetti siinä kahdeksan aikaan ja sitten joutuu taistelemaan hereillä vielä jonkun aikaa, jotta saisi unirytmin kohdalleen. Aamulla ei ole onneksi vaikeuksia herätä, toisin kuin Koreaan päin mentäessä, kun koulupäivä alkoi kahdelta yöllä! Hirveästi olisi tekemistä, koulussa on kaikki uudet kurssit ja päälle vielä kandin aloitus ja kotona tyhjän ja ison asunnon sisustus ja ylläpito. Joka päivä väsyttää vieläkin, mut ehkä tää tästä parissa viikossa taittuu voiton puolelle tää koko ajan nuutunut olo :)

Haikea olo kun kaikki kevään vaihtarit ovat joko lähteneet tai lähtemässä. Toisaalta on hiukka kateellinen niille kenellä on kaikki vielä edessä (on siellä kivaa!) mutta toisaalta ajattelee että eivätpä tiedä mihin ovat ryhtyneet. Loppujen lopuksi vaihto on aika uuvuttava kokemus, vaikka onkin myös ihana. Itseäni ainakin raastoi jatkuva voimia vievä ikävä ja huono onni kämppisarvonnassa :P Mutta on se sen arvoista!

Saatanpa vielä kirjoitella lisää Korean muisteloita ja jälkitunnelmointia, sen lisäksi että copypastean tahi laitan linkin vaihtoraporttiini (jonka teen heti kun jaksan). Motivaatiota lisää se, että stipendin viimeisen osan saa raportin palauttamisen jälkeen ;)

Kotona

2008-01-11T09:36:00.000-08:00

Viimeinkin kotona! Väsyneenä mutta onnellisena :) Myöhemmin lisää raporttia viimeisten päivien käänteistä, kohta kutsuu peti väsynyttä matkaajaa. Sisäinen kello on lähes kaksi yöllä, mutta täällä kello on vasta kahdeksan illalla, joten hetki pitää sinnitellä. Kassit ja laatikot purettu sängylle, vielä kun saisi jostain energiaa raahata noin 50kg tavaraa omille paikoilleen :D Väsy.

Ei kummempia

2008-01-06T03:13:00.000-08:00

Enaa alle viikko kotiinpaasyyn! Alkaa odottaa jo sita iloista hetkea kun paasee omaan petiin nukkumaan. Jatkettiin Koh Taolta kohti Surat Thania, jossa oltiin yksi yo. Matka Taolta Surat Thaniin oli meren raivon siivittama. Taolla oli pari paivaa ollut hieman myrskya enteileva ilma, ja kuulimme huhua etta viime joulun aikoihin sielta ei ollut paassyt kahteen viikkoon pois. Siita tiedosta tuli tietenkin pieni paniikki ja halusimme pois, vaikka meri nayttikin hieman aaltoiselta. Noh, emmepa arvanneet miten hirvea matka tulisi olemaan. Pieni paatti kuljetti meidat 2-4 metristen aaltojen lapi kuuden tunnin matkan ajan. Pahimmissa kohdissa laiva kallistui (tai silta se minusta naytti) lahes vaakatasoon ja olin ihan varma etta se tulisi olemaan viimeinen matkani. Moottoritkin jouduttiin sammuttamaan useaan otteeseen, etta laiva keinui taas pahimmat keinutukset pois. Ihmiset karsivat meripahoinvoinnista aika lailla... Onneksi meilla ei kummallakaan ole sita ongelmaa. Vienon pyynnon joutui lahettamaan korkeammille voimille, etta pelastaisivat meidat meren raivolta. Taisivat kuulla, koska olen tassa kirjoittamassa :) Taytyy sanoa, etten toista kertaa enaa lahde moista merimatkaa tekemaan.

Surat Thani on sellainen "siirtymakaupunki" joita Thaimaassa on niin paljon. Siella ollaan max. yksi yo kun ollaan matkalla saarille, ja siella ei ole oikein mitaan. Paitsi koijareita. Onnistuivat koijaamaan meita kun etsimme bussiasemaa. Ajeluttivat kaupungin ympari, vaikka asema olisi ollut sadan metrin paassa (tietenkin sivukadulla ja taysin tunnistamattomissa). Kiitoksia vaan... Varsinkin kun oli jo aika myoha ja ehdimme aika hikisesti viimeiseen bussiin pois sielta loukusta. Koh Lanta oli oikein mukava ja leppoisa paikka lekotella. Bungalowiresortimme oli aika elaintarha. Kylla mie niista kissoista, koirista, liskoista ja hevosista tykkaan, mutta en rotista omassa yopaikassani. Varsinkin kun ne tulevat ja menevat miten tykkaavat rotan mentavista koloista sisaan ja vessaan. Me olimme tietenkin turvassa hyttysverkon alla nukkuessamme, mutta rotta perhana oli mennyt varastamaan minulta kahdet alushousut ja pureskellut mielenkiintoisiin kohtiin (!) rei'at! Seuraavana paivana pakkasin kaikki kamat yoksi takaisin rinkkaan, ja selvisimme ainoastaan alushousujen tuhoutumisella rotan hyokkayksesta. Puvut joutui ottamaan verkon alle turvaan ;)

Koh Lantalta tulimme tanne Krabiin tekemaan hieman huokeita "matkamuisto-ostoksia". Vahan sisustustavaraa uuteen kotiin :) Eipa tassa kummempia ole tapahtunut... Matkaaja kuittaa ja odottaa kotiin paasya!

Sukeltajat

2007-12-31T23:27:00.000-08:00

Noniin, viimeiset viisi paivaa ovat menneet enemman tai vahemman veden alla, lahistolla odottamassa veteen paasya tai laitteita saatamassa. Meille naytettiin kerran miten laitepaketti (noin miljoona liikkuvaa osaa, suurin osa elintarkeita siihen veden alla selviytymiseen) ja sitten se ois pitanyt osata itse koota. Onneksi Eero auttoi minua, kun en itse ensin muistanut mita kaikkea pitikaan muistaa. Onhan se aika ikavaa jos ilmaa ei tulekaan... Vahan liikaa annettiin mun mielesta vastuuta aloittelijoille, mut nyt ainakin osataan laittaa laitteet kuntoon.

Meilla on nyt lokikirjassa yhden allasharjoittelupaivan lisaksi viisi sukellusta. Siita se lahtee. Heti ensimmaiseksi kun menimme mereen meilta otettiin luulot pois. Kouluttajamme ilmoitti etta nyt otetaan maskit pois ja hengitetaan regulaattorin kautta ilmaa viisi kertaa veden alla. Ja ilmeisesti kysymystani saako pitaa nenasta kiinni pidettiin vitsina :D Voi kuulostaa helpolta mutta on ensinnakin hirvean pelottavaa ainakin minun mielestani eika mitaan helppoakaan, kun nenaan meinaa tunkea vetta. No, siitakin selvittiin ja saatiin onnittelut kn vaikein taito oli pois suoritettuna. Jatkoimme paivaa altaassa, koska merenkaynti oli liian kovaa. Siella teimme kaikkea mita sukeltajan nyt tarvitseekaan osata tehda.

Allaspaivan jalkeen paasimme ensimmaisen kerran mereen. Taytyy myontaa etta ajatus siella tehtavista hirveista harjoitteista sai minut aivan pakokauhun valtaan, ja lahes kaannyin rantaan ennen sukelluksen aloittamista. Onnistuin kuitenkin ylittamaan itseni ja pelkoni, ja saimme ensimmiaset sukellkset kunnialla alta pois. Vaikka ensimmaiset maskin tyhjennys/poisotto/regulaattorin hukkaus ja muut "vaaratilanne"harjoitukset olivatkin inhottavia ja pelottavia, niin muutaman kerran jalkeen ne alkoivat sujumaan. On se vaan niin pelottavaa kn 11m syvyydessa joutuu ekan kerran ottamaan sen maskin pois ja saatamaan sen takaisin ja tyhjentamaan, kun nenaan ja nieluun pyrkii vetta. Mutta eihan meilla tietenkaan mitaan vaaranpaikkaa ollut, kun kouluttaja oli siina vieressa valmiina pelastamaan.

Kolmantena paivana paasimme veneella kunnon sukellusreissulle :) Ja sina paivana eli eilen meista tuli virallisesti rekisteroityja avovesisukeltajia :) Saadaan nyt lahtea siis vaikka kahdestaan sukeltamaan, kunhan maksimisyvyys pysyy 18 metrissa. Jatkokurssin jalkeen saa menna 30 metriin. Sukellushan on hauskaa (siis silloin kun ei tehda niita maskiharjoituksia) ja ajattelimmekin kayda ehka muutamalla "fun divella" ennen suomeen tuloa.

Eilen tuli myos Kukka tanne yllatysvisiitille ja vietimme uutta vuotta rantabaareissa ja rannalla kierrellen :) Vahan jannitti kun raketteja ammuttiin edesta ja takaa ja saari oli taynna humalaisia mopoilijoita/skootterilla porraajia mutta selvittiin kuitenkin.

Huomenna matka jatkuu jonnekin Krabin lahistolle. 8.1. meilla on varattuna lento Phuketista Singaporeen, jotta valttaisimme 1,5 paivan bussi/junamatkan ja etelan levottomuudet. Eilen oli rajahtanyt pommi jossakin siella etelampana, ja haluamme kiertaa turvallisesti sen kaltaiset alueet. Kotiinlahtokin on entista lahempana, ja itse asiassa ollaan jo Suomessa 11.1 iltapaivalla. Vahiin kay ennenkin loppuu.

Sininen loputtomuus

2007-12-28T03:44:00.000-08:00

Viime kerralla jaimme lahestyvaan jouluun Koh Makin "lahes autiolla" saarella. Siella ei ollut oikeastaan muuta tekemista kuin lekotella rannalla ja riippumatossa, ja syoda hyvin :) Rannat olivat loputtomat ja ihanan tyhjat. Ei ollut kaupustelijoista tietoakaan. Changilla taas joku kavi viiden minuutin valein kysymassa haluanko ostaa koruja/riippumaton/rantaleluja/paivapeiton/apinan... :D Tormasimme Makilla jopa nakuilijoihin jotka selkeasti kuvittelivat olevansa autiolla saarella ;) Mukava paikka, jota turismi ei ole viela pilannut. Joulusta ei saarella ollut tietoakaan, ja jouluaatto oli vain paiva muiden joukossa. Vahan tuli haikea olo jouluna kun kotoa tuli soitto... Tuli koti-ikava ensimmaista kertaa toden teolla!

Joulupaivana lahdimme matkaamaan kohti Bangkokia. Siella kavimme vahan shoppailemassa ja syomassa maanmainiossa Mbk-centerin food courtissa. Vatsa ei ole varmaan ikina ollut niin onnellinen! Koko ravintola on suuri keskus, josta saa eri tiskeilta tilata lahes mita tahansa ruokaa maailmassa. Sain taydellista spagettia, eika siina viela kaikki! Italialaisessa oli kaupan myos kaikkien aikojen ruokahaavettani eli pizza breadia! Tiesin etta se olisi hyvaa ;) Kyseessa oli siis pelkastaan pizzapohja-pizza :D Kaiken lisaksi ruokalassa saa maksaa "ruokaluottokortilla", jonka lasku maksetaan vasta poistuessa. Kavimme myos hakemassa Pinkylta puvut. Olivat muuten hienot ja erittain hyvaa jalkea. Suosittelen.

Bangkokissa oltiin vaan 1,5 paivaa ja lahdimme yobussilla kohti Koh Taoa eli kilpikonnasaarta. Note to self: ei enaa ikina yobussia! Junien makuuvaunut olivat tietenkin kaikki taynna, joten se oli hieman pakkovalinta, koska halusimme pois taas saasteisesta Bangkokista. Siella silmia ja kurkkua kirveltaa... Erehdyimme ostamaan bussilipun juna-aseman matkatoimistosta, joka yritti myyda meille koko loppulomamme majoituksineen kyyteineen. Bussin piti lahtea seiskalta illalla juna-asemalta. Viela mita! Jouduimme odottamaan jonnin verran, jonka jalkeen meidat sysattiin epamaaraisesti taksiin joka lahti kohti tuntematonta. Paadyimme pahamaineiselle Khao San Roadille pitkan taksimatkan jalkeen!!! Siella jouduimme istumaan jonkun toisen toimiston edessa yhdeksaan asti, kunnes bussi viimein lahti. Eika ollut mitaan tietoa siita lahteeko se bussi vaiko eiko ja koska... Muuta valittamista ei ollut, paitsi etta olin kuolemanvasynyt koko yon bussi- ja lauttamatkan jalkeen. Taolle saavuttuamme tormasimme pariin suomalaiseen, jotka kaavailevat tanne "matkatoimistoa". Pian meilla olikin poikien yhteyksien kautta mukava katto paamme ylla ja sukelluskurssi suomeksi :) Kurssi alkoi eilen ja nyt on teoriaosuus pulkassa. Kaksi paivaa siihen meni, ja tanaan oli paivan paatteeksi lopputentti. Eli teoriassa ollaan nyt avovesisukeltajia molemmat :) Huomenna alkavat sukellukset, jonka jalkeen ollaan samoja vasta kaytannossa. En malta odottaa! Ollaan molemmat ihan liekeissa huomisesta sukelluksesta. En ymmarra miksi odotin nain kauan kurssin kaymista, koska sukellus on kuitenkin ehka parhaimpia asioita mita olen ikina kokeillut, enka ollut silloin edes viela kaynyt kurssia. Tasta se lahtee! Tan jalkeen voidaan kayda kaikilla ihanilla sukellusretkilla.

Rusketustilanne: Makilla tuli hieman maksimoitua, jonka jalkeen oli aikamoinen rapuefekti pari paivaa. Sen jalkeen tuli kevyt rusketus :) Sita jos viela parantelis niin kehtais ehka kotiakin tulla! Pari seuraavaa paivaa olen nyt veden alla, jonka jalkeen voikin sitten alkaa maksimoimaan rusketusta. Eero on tosin yllattynyt jo tanhetkisesta rusketuksen maarasta, koska mokoma luuli etten rusketu ollenkaan koska olen niin valkoinen :D Uudeksivuodeksi pitais maksimoida!

Talla hetkella odotan innolla, josko nakis Kukan tai Hannan tai mieluiten molemmat, koska ollaan kaikki (tai siis he ovat vasta tulossa) samalla saariryhmittymalla! Blogin paivittaminen on ollut hieman vaikeaa, koska vuorotellen on ollut sahkot poikki/netti poikki ja kieltamatta taalla on houkuttelevampiakin puuhia kuin tietsikalla istuminen ;) Viela ois talle paivalle kurssitehtavien tekoa! Joka paiva on vasyttanyt aivan pirusti ja on kaaduttu sankyyn ennenkuin laki sallii. Uusia lehtia ja kirjoja saa joka paikasta luettavaksi ilmaiseksi vaihtoperiaatteella, lukutoukan paratiisi :) Olen nahnyt painajaisia kotikorealaisesta, mutta josko nekin pian alkaisivat hellittaa :) Ei enaa ikina takaisin siihen kauhujen kammioon... Kerron mielellani sitten suomessa kaikille kotikorealaisen kanssa asumisen kauhuista.

Mitas Suomeen?

Paratiisi

2007-12-21T05:10:00.000-08:00

Hengissa ollaan viela, molemmat! Suunnitelmat muuttuivat heti alkuunsa, kun Bangkokin helteiden uuvuttamina emme jaksaneet ajatusta yli 10h bussimatkasta Kambodzaan. Angkor Wat saa jaada odottamaan seuraavaa reissua... Siella se odottaa! Bangkokin kaupunkilomaan kuului palloilua hektisessa liikenteessa, vallan massiivisten markkinoiden lapikayminen ja raataloityjen vaatteiden teettaminen. Nuo Bangkokin viikonloppumarkkinat ovat niin suuret, ettei niiden lapikaymiseen riita edes koko paiva! Huhujen mukaan markkinoilta voi ostaa ihan kaikkea... Naimme mm. oravia myytavana. Voi sitten laittaa oravan kateen narun paahan ja lahtea lenkille. Apinoitakin piti olla myynnissa mutta niita emme nahneet :( Olimme jo Suomessa suunnitelleet Eeron kanssa etta Bangkokissa teetetaan raatalilla hienot vaatteet! Suomenkin "huippufirmojen" suosima Pinky's tekee minulle parhaillaan kolmiosaista jakkupukua (hame ekstrana) ja kahta paitaa. Kerrankin saa sopivat vaatteet hyvaan hintaan! Mr. Pinky jopa huomasi sovituksessa epasymmetrisyyteni, mita ei kukaan huomaa ja harva arvaa ;) Nyt tarvis enaa tyohaastatteluun paasta :D

Bangkokista lahdimme matkaamaan kohti Koh Changia. Uuvuttavan 5,5h bussimatkan jalkeen saavuimme illalla Tratiin, josta seuraavana aamuna lahtisi lautta kohti Koh Changia. Olivat hostellit hieman taynna, ja epatoivoisina lahdimme etsimaan jotain luukkua. Ensimmaisesta kaannyin kauhistuneena ovelta takaisin! Jos Sinin mielesta meian Soulin hostelli oli pommi niin taa oli sata kertaa pahempi! Aivan jarkyttava rotankolo, jonne en astunut jalallanikaan. Kaiken kruunasi poydalla istuva karsea hamahakki. Seuraava oli suhteellisen ok, joten otimme sen. Ei me taalla millaan aurinkomatkojen pakettilomalla olla...

Koh Changilla kului pari paivaa chillaillessa, ja tanaan tulimme tanne paratiisiin eli Koh Makille. Mieleton paikka ja meilla on ihana bungalowi aivan rannalla. Porukkaa on tosi vahan, joten ranta on lahes private. Taalla ollaan joulun yli, kunnes mennaan takaisin Bangkokiin hakemaan Pinkylta vaatteet. Sen jalkeen varmaan Ko Taolle ja sukelluskurssille. Sen jalkeen suunnitelmat taas avoinna... Eilen Koh Makille tultaessa jouduimme taas olemaan aika karseassa paikassa yota. Tulimme illalla bungalowiin vain huomataksemme sen olevan muurahaisien peitossa. Vaati noin tunnin ja puoli purkkia hyonteismyrkkya etta pystyimme nukkumaan siella. Enka muuten saanut hyvin unta koko yona kun pelotti etta muurahaiset hyokkaavat taas! Tasta paikasta mulla on monta kuvaa jotka voin esitella halukkaille. Ja taas karseampi kuin Soulin pommi ;) Ei ihme etta maksu vaadittiin poikkeuksellisesti etukateen...

Rusketustilanne: Kaksi paivaa rannalla. Pienta punoitusta havaittavissa siella sun taalla + palanut niska :D Ehka se viela rusketukseksi muuttuu...! (Toivossa on hyva elaa) Jaloissa Bangkokin hyttysten aiheuttamia punaisia puremia. Kivaa! (Aitille tiedoksi etta Bangkokin hyttyset ei kanna malariaa ja nyt nukutaan tiukasti verkon alla:0)

Takaisin asiaan, eli lomailuun :) Koitan pitaa uskolliset lukijani ajan tasalla!

Goodbye

2007-12-15T04:57:00.000-08:00

Eilen lahdin haikein mielin Daegusta, vahan taisivat silmakulmat kostuakin kun ajatteli, etta koskahan sita paasee seuraavan kerran Koreaan vai paaseeko ikina. Outo ajatus ettei nae ihan heti ihmisia, joiden kanssa on viettanyt nelja kuukautta... Monia treffeja on tosin jo sovittu, ensimmaiset tanne Thaimaahan ;)

Tultiin just Bangkokiin tanne hostellille, ja mulle tuli hetki aikaa paivittaa blogia kun herra nortti haluaa lahettaa kymmenen mailia tassa heti! Lampoa on 30 asteen pintaan, vaikka kello on jo kahdeksan illalla ja tuttu hientunne Korean alkuajoilta pukkasi taas pintaan. Mutta sen mina vain sanon etta minahan en valita! Hostelli on ok, vaikka onkin hostelbookersin halvin Bangkokissa.

Taksissa vahan pelotti, kun ajeltiin tanne hostellille sivukujien kautta. Oon vissiin katellu vahan liikaa leffoja... Kohta vahan kiertelee ymparistoa ja tekemaan tarpeellisia hankintoja. Jalat paistuu tennareissa joten ekana ostoslistalla on sandaalit!

Alustavien suunnitelmien mukaan ei olla taalla kaupungissa kauaa, vaan suunnataan ehka jo maanantaina kohti Kambodzaa ja Siem Reapia. Sitten island hoppingia loppuaika :)

Lammin :)

Tasta on hyva aloittaa :)

Se on ohi se

2007-12-11T21:09:00.000-08:00

Jippijaijeeeee!!! Viimeisetkin tentit eli tämän päiväiset korean language ja taekwondo ovat ohi! Mun tenttiviikko oli tällä kertaa tosi rento, koska mukaan mahtui yksi kotitentti, yksi tentin korvaava ryhmäprojekti (saksalais-itävaltalaisten poikien kanssa oli vähän helpompi jo työskennellä) ja yksi muuten vain tajuttoman helppo koe johon ei tarvinnut lukea. Eilinen iltapuhde meni korean kielen kryptisiä merkkejä päähän takoessa ja taekwondon liikesarjojen hiomisessa. En edes kehtaa sanoa mikä vyö meillä on nyt, koska ollaan menty vähän nopeemmin eteenpäin kuin mitä esim. Suomessa mennään :D Netistä oon tutkaillu ettei meidän treenimäärillä hirveesti vielä läpäistyillä vyökokeilla juhlittaisi... Ongelma onkin nyt että jatkaisiko vaiko eikö jatkaisi taekwondoa Suomessa. Ainoa syy etten voisi jatkaa on vanha ikävä vaiva lonkkien kanssa... Pitäisi päättää ennen lähtöä, koska muuten raahaan (=lähetän postissa) ihan turhaan Suomeen asti painavan taekwondopuvun kolmen vyön kera. Eilinen paketti painoi jo 11kg, joten pientä lisäkarsintaa pitäisi alkaa tekemään :D Lähdin raahaamaan pakettia postiin ja jo asuntolan porteille päästyäni tuntui että kohta katkeaa kädet (oli aika hankalanmuotoinen paketti). Kuin ihmeen kaupalla siihen kaarsi paikalle taksi, jonka tietenkin nappasin :) Joskus käy tuuri! Siis ehkä kerran vuodessa... Täytynee mainita että täällä taksimatkoista köyhtyy noin. viisi kertaa vähemmän kuin Suomessa.

Tänään menemme vallan ihanan korean kielen opettajamme kanssa illalliselle ja huomenna on Mattin, Jenniferin ja minun läksiäisjuhlat. Muut juhlivat viimeisen kerran vasta perjantaina, kun taas silloin mie olen jo matkalla lämpimään... Huomenna vois mennä viimeisen kerran shoppailee "city of fashionin" kaupoille. Niitä tulee ikävä! Perjantaiaamuna viimiset kamat postiin ja sitte rinkka selässä kohti lentokenttää! Oon opiskellu fanaattisesti opaskirjaa "first time in asia" jotta tietäisin miten homma toimii tuolla kaakkois-aasian kulmalla ;) Ohjeiden mukaisesti pariksi ekaksi yöksi on jo ennakkoon hostelli varattuna suuresta Bangkokista :P En malta odottaa! Pääsee ulkomaille täältä Koreasta :D

Kuukausi kotiin =)

2007-12-10T19:36:00.000-08:00

Hei hoi! Flunssa on melkein selätetty (tosin joudun vieläkin välillä niistämään ja herätän siis varmasti pahennusta) ja viimeiset tentit käsillä. Tänään on ensimmäiset kaksi tenttiä (ekan tein aamulla) ja huomenna viimeiset kaksi tenttiä. Ei paha ja kaikenlisäksi pian ohi :) Sitten voin keskittyä viimeisten tuliaisten hankkimiseen, kamojen pakkaamiseen ja viimeisiin bileisiin. Perjantaina päivällä bussi lähtee kohti Incheonin lentokenttää, josta lauantaiaamuna starttaa kone Thaimaan lämpöön :) Kieltämättä en pysty enää juuri muuta ajattelemaan...

Tänään tentin jälkeen lähdin postittamaan ensimmäistä pakettia Suomeen. Ostimme Eeron kanssa Gyeongjusta kolme maalausta ( jotka ovat nyt rullalle käärittynä paketissa) ja päätin vaikean pakkauksen muodon vuoksi lähettää ne erikseen. Ongelma 1: Sopivaa postipakettia ei löytynyt, joten maalaukset ovat nyt matkalla kaupasta saadussa paketissa. Toivottavasti kestää. Ongelma 2: Postissa ei puhuttu englantia, ja paketti oli heidän mielestään epäsopivan muotoinen, joten sain vängätä tovin että maalaukset lähtivät matkaan. Ongelma 3: Posti merkkasi paketin "lahjaksi", joten se jää takuuvarmasti tulliin jumiin ja siitä pitää pulittaa mitä lie maksuja, vaikka ihan omaan käyttöön tulee. Maksoi vielä ~23e kun pisti superpikana lentokoneella tuon 600g paketin. Pah. Ainoa hyvä puoli on, että se on varmaan n. viikossa perillä, ja paketin kohtalo ei enää huoleta sen jälkeen :) Mut sain päänsäryn tuolla postissa asionnista ja tänään pitäis vielä käydä laittamassa toinenkin paketti matkaan. Ikävä selkeää suomen kieltä...

Tänään on tasan kuukausi siihen kun lentoni laskeutuu Suomen armaalle kamaralle. Näen jo päiväunia siitä, mitä syön ensimmäisten päivien aikana. Itse tehtyä riisiä, spagettia ja sämpylöitä ajattelen eniten, ruisleipää ja kaurapuuroa unohtamatta ;P Ja siitä miten näen taas kaikki (erityisesti Leevi-rassukan). Vähät tuliaiset on melkein hankittu, koska paljoa ei voi ostaa kun KAIKKI pitää lähettää mitä en ota reissulle mukaan. Joutuu aika ankarasti heittämään roskiin/antamaan muille/lahjoittamaan international loungeen tavaraa. Yleensä säästän kaikki lehdet ja kirjat, mut nyt oon jakanu ne eteenpäin koska en mitenkään voi kantaa/lähettää kaikkea :( Ainoa hyvä puoli on että niistä on sitten iloa muillekin, vaikka vanhana hamsterina tahtoisin säästää kaikki itselleni...

Olla kipeänä niistämättömyyden kulttuurissa

2007-12-03T18:06:00.000-08:00

Noniin, eiköhän se syysflunssa tännekin maailmankolkkaan ennättänyt. Kurkku oli karhea jo pari päivää ennen viikonlopun Pusanin retkeä, mutta kuvittelin selättäneeni vaivan maanmainiolla äärimmäisen tujakalla inkivääri-hunaja -teellä, joka on auttanut vilustumisen ensioireisiin ennenkin. Noh, Pusanin halvimman hostellin huoneen ikkunat päättivät toisin ja niistä vuoti koko yön kylmää ilmaa sisään... Tuntui koko ajan siltä että ikkuna olisi ollut auki, joten ihan pienestä vedosta ei ollut kyse. Taistelin kylmää vastaan paita ja kaulahuivi aseinani, mutta ei auttanut ja viikonlopun jälkeen flunssa iski toden teolla :(

Mielenkiintoista flunssassa olossa on se, että täällä ei saisi oikein niistää julkisesti. En tiedä miksi, mutta se on jotenkin sopimatonta. Paikalliset käyttävät flunssassa ollessaan niitä naamasuojia, siksi ettei voi niistää ja siksi, etteivät bakteerit leviäisi ympäriinsä. Mutta onpa täällä paljon enemmän niitä poskiontelon tulehduksia (?), jotka tulevat kun ei niistä. Tänään olen tosin ollut niin kipeä, että jätin suosiolla menemättä päivän tunneille. Eilen oli viimeinen tärkeä&pakollinen tunti, kun meillä oli markkinoinnin presentaatio. Nyt sitten joutaakin olla kipeänä, kunhan tentteihin mennessä paranee.

Perjantaina Eero tuli viimeinkin Koreaan :) Menin häntä vastaan Pusanin Gimhae Airportille ja siirryimme sieltä kauhujen hostelliin. Paikka olikin kaksi tavallista kerrostaloasuntoa muutettuna hostellihuoneiksi, joten voitte kuvitella että äänieristys(kin) on olematon. Ensimmäisenä yönä palelun lisäksi unen tuloa vaikeutti muiden asukkaiden keskustelu ja telkkarin katsominen yhteistiloissa (jotka siis olivat aivan huoneen oven takana, ja damn kun unohdin korvatulpat Daeguun). Tuntui että he valvoivat koko yön :O Seuraavaksi yöksi meidät siirrettiin (pyytämättämme;)) seuraavaan kerrokseen, jossa asui hostellin omistava pariskunta. Aika elämää heillä, kun koko ajan omassa kodissa on vieraita pyöriskelemässä. Ja perheenlisäystäkin näytti olevan tulossa... Mutta siellä nukuttikin vallan mainiosti jo taas :) Tuli kuitenkin hyvä mieli lopuksi, kun hostellin omistaja (nainen) kehui lähtiessä mun lookkia, hiuksia ja laukkua ;) Aika strategia asiakastyytyväisyyden saavuttamiseksi...

Ja mitä teimme Pusanissa? Ekana iltana ei ehtinyt paljon muuta, kun palloilla hieman hostellin lähistöllä ja käydä syömässä. Sain taas suosikkiruokaani seesaminlehdillä ;) (Eerokin hyväksyi pöperön, mutta ei ymmärtäny innostustani täysin). Seuraavan päivän vietimme Pusanin parhaassa kaupunginosassa eli rannalla. Kävimme myös Korean suurimmassa akvaariossa, josta ainakin minä tykkäsin paljon. Lajeja taisi olla n. 3500 kappaletta, että ihan pienestä vesimäärästä ei ollut kyse. Pisteet sai myös haitankki, jossa näitä pelottavia luontokappaleita sai ihastella turvallisesti lasin takaa... Iltakin meni rannalla käppäillessä.

Sunnuntaina siirryimme Daegun kulmille, ja tulimme käymään tänne asuntolahuoneeseeni. Meininki oli normaali kämppiksenkin ollessa paikalla (Tässä ero Sinin vierailuun) ja Eero totesikin että hattua täytyy nostaa minulle että olen kestänyt näinkin kauan sekoamatta. Eero kypsyi noin tunnin täällä olonsa aikana sekä kämppikseen että hänen kavereihinsa jotka hyppivät ovella ja huoneessa joka toinen minuutti. En siis ole valittanut turhasta!!!

Daegu ei ole millään muotoa turistikaupunki, joten täältä ei löydy yhtään ns. hostellia. Majoituksensa saa valita erittäin kalliista hotelleista, love motelleista tai jimjilbangista. Ensimmäiseksi yöksi menimme lonely planetinkin suosittamaan love motelliin (aika mesta, mutta silti ihan asiallinen yöpymispaikka:D) Love motellithan ovat kuulemani mukaan korealaisten avioliiton ulkopuolisten suhteiden ylläpitoa varten. Yksistään Daegussa näitä näkee joka kulmalla, varmaan satoja yhteensä, joten voi vain kuvitella kuinka paljon niitä suhteita sitten on... Nuoret (jotka asuvat kotona yleensä avioliittoon asti, tai pääsevät korkeintaan tiukasti valvottuihin yliopiston asuntoloihin asumaan) käyttävät kahdenkeskisiin hetkiin DVD-bangeja, joita on myös joka kulmalla. DVD-bang on siis huone, joka vuokrataan leffan katsomista varten.

Viime yöksi saatoin Eeron jimjilbangin höyryihin nukkumaan ja palasin itse tänne asuntolaan. Sain Eerolta viestiä että tykkäsi saunamajoituksesta tosi paljon :) Omasta mielestänikin jimjilbang on vallan mainio keksintö, kun alle 5e panostuksella pääsee kylpyihin, saunaan ja nukkumaan. Eero suunnittelee matkaavansa Koreassa nyt 10 päivää Korean junapassilla (minun tehdessä viimisiä tenttejä) ja ehkä päästään tapaamaankin jossain kaupungissa :) Sitten kutsuukin Thaimaa!

Nyt alkaa olla taas niin kipeä olo, että saatanpa kallistua pedin puoleen...

Korealaista ryhmätyötä, osa 3

2007-11-26T23:24:00.000-08:00

Jotain ehkä kiinnostaakin, miten ryhmätyömme esityksen kanssa tänään kävi. Jäimme siis tilanteeseen, jossa minulle oli nakitettu vienoista (ja vähemmän vienoista) pyynnöistäni huolimatta ensimmäisen kolmanneksen eli Finnairin osuuden esitys.

Menimme luokan eteen valmiina esitykseen ja yllättäen minun harteilleni jäi kaikki aloituspuheet ja muut projektin esittelyt sun muut vaikka kuvittelin että minun piti hoitaa vain ja ainoastaan se Finnairin osuus ja muutkin ryhmän jäsenet ehkä ottaisivat vastuulleen jotain. No, tämähän ei vielä ollut mikään iso juttu. Oman osuuteni esityksen jälkeen huokaisin helpotuksesta kuvitellen että se siitä. Vielä mitä! Asiana Airlinesin osuuden jälkeen tämä ryhmäni toinen jäsen alkoi kärttämään minua jatkamaan siinä kaikkien edessä. Minun olisi siis pitänyt esittää myös kolmas kolmannes. Raivo sisälläni nousi ja päätin että minähän en ala 2/3 hoitamaan sekä kirjallisesta osuudesta että esityksestä, kun ryhmässä on kaksi muutakin jäsentä. Sanoin siis että ei. No, tämä poika sitten puhui pari lausetta ja kärtti taas minua jatkamaan. Sanoin taas ei. Sitten hän erittäin tuskastuneesti ja lyhyesti luki muutamat lauseet suoraan slideilta... Ja koko tämän ajan ryhmämme kolmas jäsen istui tietsikalla ja vaihtoi slideja (vähän miten sattuu). Olisiko ehkä hänelle kannattanut nakittaa se kolmas osuus jos ei itse huvittanut siitä enää puhua?

Ainiin, sitten luennon jälkeen aloin jälleen kärttämään uutta versiota kirjallisesta osuudestamme. Kun hetkeksi käänsin selkäni tämän pojan kysyessä kolmannelta ryhmämme jäseneltä (joka ei vissiin osaa englantia edes auttavasti, kun ei ole voinut suoraan kommunikoida kanssani) jotain asiasta, oli poika yhtäkkiä jo vauhdilla matkalla pois luokkahuoneesta ja jouduin juoksemaan hänet kiinni! Koitti paeta paikalta mokoma! Ja taas kärttämistä kehiin... Sanoivat ladanneensa jo tämän uuden version kurssin tietokantaan (kiitti vaan, kun minulta kysymättä laitoitte sen kaikkien nähtäville) ja jouduin kaivamaan sen sieltä luettavakseni. Olin aiemmin painottanut että minä voin hoitaa kaikki "final touchit" ja olinkin mielestäni tehnyt hyvää ja asiallista jälkeä sen kanssa, kun palautin tekstin muiden hyväksyttäväksi. Mutta nämä olivatkin päättäneet uudistaa kaikki muotoilut ja tehneet tekstistä muotoiluineen hirveän ruman ja epäselvän :( Uusi sisällysluettelo oli naurettava, riviväli 1,5 vaihdettu yhteen, fontti vaihdettu joksikin ihmeelliseksi ja otsikot myös muokattu typerän näköisiksi. Eivätkä tietenkään kysyneet mitä mieltä minä olen näistä uudistuksista...

En nyt tiedä pitäisikö alkaa tappelemaan tuon viimeistelyn kanssa vai ei. Toisaalta ei jaksaisi mutta toisaalta nolottaa että minun nimeni on noin amatöörimaisen näköisessä paprussa. Torstaihin asti olisi aikaa... Mutta en tapaa ryhmääni ennen sitä enää, ja luulen että he tapansa mukaan ignooraisivat pyyntöni ja muutenkin aika hankalaa olisi tuota alkaa enää muokkaamaan. Jos ottais oman printin mukaan, niin sitte se onnistuis :) Ketut vaan sanoivat palauttavansa sen proffalle itse. No, ehkä tämä vielä tästä voitoksi muuttuu!

Korealaista ryhmätyötä, osa 2

2007-11-25T22:50:00.000-08:00

Miettikö kukaan, mitä sille korealaisen ryhmän kanssa tehdylle projektille tapahtui, mistä avauduin joskus kauan sitten? No, sehän on vielä työn alla, sattuneesta syystä. Meillä on nyt ollut kolme kuukautta aikaa väsätä kasaan kirjallinen projekti ja esitys, ja koko roska pitää esittää siis huomenna iltapäivällä. Kovan painostuksen jälkeen sain korealaiset laiskiaiset kirjoittamaan 4 sivua per naama omasta osuudestaan, kun taas minä kirjoitin yksin toisen osuuden. Kun yrityksistä huolimatta en saanut heistä enempää irti, kirjoittelin vertailut ja loppupäätelmät sun muut yksinäni jokin aika sitten ja kuvittelin että homma on paketissa. Vihaan jättää mitään viime tippaan (varsinkin kun tiesin että tämä loppuaika Koreassa tulee olemaan kiireistä) joten jouduin tekemään niin... Noh, viime viikolla proffa sitten sanoi että meidän esityksemme tulee olemaan seuraavan viikon tiistaina (eli huomenna). Ryhmämme toinen jäsen sanoi, että he voivat valmistella kaikki slidet esitykseen ja lupasi lähettää ne minulle tarkasteltaviksi sunnuntai-iltaan mennessä. Kysyin voisivatko he esittää koko homman, koska tein niin suuren työn kirjallisessa osuudessa. Ymmärsin että he suostuivat. (Suuri ongelma koko typerän prokektin aikana on ollut se että heidän englantinsa on niin sanoinkuvaamattoman huonoa etten ymmärrä mitä he tarkoittavat, eivätkä hekään ymmärrä edes yksinkertaisinta käyttämääni englantia. Kaiken lisäksi he ignooraavat kaikki tärkeät kysymykseni, ja en vaan jaksa yrittää jankata ja kysyä samaa asiaa noin tuhatta miljoonaa kertaa. Anteeksi.)

Eilen illalla kuitenkin aloin haistamaan palanutta käryä, kun heidän lupaamansa powerpoint -lähetystä ei tullutkaan. Tänään sain mailin, jossa luki että he ovat tehneet suuria muutoksia omaan osuuteensa kirjallisessa raportissa (WHATTAA? Vaikka nimen omaan selitin että en halua tehdä viime hetken muutoksia ja kysyin heiltä ajat sitten moneen otteeseen, että haluavatko he lisätä tai muuttaa jotakin.) Ja että loppujen lopuksi minä, joka olen tehnyt eniten työtä kirjallisessa raportissa, joudun tekemään suurimman työn myös presentaatiossa. Olen niin raivoissani tällä hetkellä... Pyysin ystävällismielisesti heitä lähettämään tämän uuden version projektistamme, mutta tietenkin he ignoorasivat sen pointin taas täysin, kuten myös kysymykseni että eikö heidän pitänyt hoitaa esitys. Joten, enpä ole kuullut mitään noista valopäistä ja joudun käyttämään koko iltani presentaation valmisteluun... Tekisi mieli vähän ojentaa niitä verbaalisesti ryhmätyönteon periaatteista, mutta tuskin he ymmärtäisivät kuitenkaan joten se olisi kuin tyhjille seinille puhumista... Se sijaan avaudunkin blogiini lukijoideni iloksi :)

Aikaa jäljellä

2007-11-23T18:26:00.000-08:00

Tänään jäljellä enää tasan kolme viikkoa Koreaa ja samalla tulee lähestulkoon kolme kuukautta Koreaa takana. Kolmen viikon päästä lauantaina lähtee lentomme kohti Bangkokia ja Korea jää taakse vain etäisenä muistona. Aika paljon tehtävää on vielä edessä: viimeiset paprut ja presentaatiot, lopputentit, tuliaisten osto ja kaiken kaman lähetys Suomeen. Toisaalta on niiiin iloinen kun pääsee lähtemään täältä, mutta toisaalta monia asioita tulee ikävä. Ajatukset alkavat pyörimään kuitenkin yhä enemmän lähdössä ja elämässä Korean jälkeen, kun pitää tehdä suunnitelmia mitä siellä Kaakkois-Aasiassa kuukauden verran tekisi ja mitä kevät tuo Suomessa tullessaan. Eerolla loppuu koulu kohta (sais vaan varattua lennon tänne nopsaan) ja sitten pääsenkin näyttämään hänelle minun Koreaani :) Sääli vaan että parhaat ajat on takana (lämpö ja ruska) ja jäljellä on vain kylmyyttä :D Noo, ehkä me lojutaan pari viikkoa hot springseissä... Todella outo ajatus että onkin parin kuukauden päästä Suomessa :O Lappeenranta tuntuu varmaan niin pieneltä. Missä kaikki ihmiset? Missä metro? Missä huokeat ravintolat ja ihanat vaatekaupat? Miksi kaikki ovat niin vakavamielisiä? Miksei täältä saa mistään topokia tai seesaminlehtiä?

No, Kaakkois-Aasian suunnitelmat ovat kuitenkin melkein valmiina: ensin Bangkokiin ja siellä pari päivää, sitten Kambodzan puolelle toteuttamaan suuri haaveeni eli Angkor Watin temppeleiden näkeminen ja sitten johonkin mukavaan Thaimaan rantakohteeseen sukelluskurssia suorittamaan. Loppuaika fiiliksen mukaan ja suunnitelmia muutellen :) Luultavasti kuitenkin hiukkasen Thaimaan kiertelyä ja riippumatoissa ja rannoilla lekottelua. Loppuajasta pitää valua Malesiaa kohti, koska lento lähtee säästösyistä Singaporesta kohti Suomea. Päätarkoitus koko matkalla on rentoutua ennen tiukkaa opiskelukevättä (ja hankkia kadehdittava rusketus :P).

Ja eilen tuli vielä Loasilta kauan odotettua postia! Suomessa odottaa nyt kaiken muun mukavan (?!) lisäksi unelmakämppä Kotaniemessä! Ei tarvitsekaan muuttaa siltojen alle kuten olen pelännyt tässä jo kauan aikaa... Palaset alkavat loksahtelemaan paikoilleen ja stressi vähenee kun asiat hoituvat. Kohtahan tässä pääsee jo relaamaan :)

"Elämä on kärsimystä"

2007-11-19T19:05:00.000-08:00

No niin, tässä seuraa reportaasi viikonlopun seikkailuista Gyeoungjussa (meniköhän oikein...). Lähdimme Hannan ja Jenniferin kanssa matkaan jo perjantaina iltapäivällä. Majoituimme oikein viehettävään perinteiseen vierastaloon, jossa nukuimme pienessä hieman kesämökkiä muistuttavassa mökissä. Mökissä oli ondol eli lattialämmitys, joka on aika miellyttävä idea vilukissan öihin... Kumma ettei häiritse enää lainkaan se, että joutuu nukkumaan lattialla hyvin ohuenohuen patjan päällä. Kaikkeen sitä tottuukin. Vierastalolla oli kaksi söpöä koiraa, joten paikka on hyvin suositeltava :) Koreassa on tosi halpaa olla tälläisessä mukavassa pikku majatalossa yötä. Meille lysti maksoi sellaiset 8e per naama.

Seuraavana päivänä seuraamme liittyivät Kukka, Tea ja Angela ja pienten vastoinkäymisien jälkeen pääsimme jopa oikeaan paikkaan viettämään temppelivuorokautta. Jos ikinä tulee Koreaan, niin kaikki reitit ja muut kulkuasiat kannattaa varmistaa kahdesti. Tällä kertaa hostellinomistaja neuvoi temppelin olevan ihan muualla kuin missä se on, joten jouduimme suhailemaan taksilla ees taas. Tälläistä on sattunut aiemminkin. Eräät vaihtarit tahtoivat kerran aivan muualle, mutta joutuivatkin Souliin, kun heille myytiin junaliput sinne. Ja Incheonin kentän turisti-info antoi Japaniin mennessäni väärän bussin numeron... En tiedä johtuvatko nämä asiat väärinymmärryksestä vai yksinkertaisesti siitä, että vaikka joku ei tiedä jotain asiaa niin hän antaa siihen silti jonkunnäköisen vastauksen, vaikka se johdattaisi kysyjän vaikeuksiin. Mielenkiintoista. Ja turhauttavaa, kun ei tiedä mihin tietoon luottaisi ja mihin ei.

Ensimmäisenä iltana oli vuorossa vegaaninunelmapäivällinen ja ankaraa sunmudo (taas yksi korean taistelulaji) -treeniä. Buddhat eivät syö lainkaan lihaa, enkä ymmärrä miten he jaksavat painaa pelkän kasvisaterian voimalla vuorenrinnettä ylös alas ;) Temppelialue oli aika jyrkällä vuorenrinteellä, joten jouduimme ponnistelemaan vuorta ylös alas vähän väliä. "Elämä on kärsimystä" -teema alkoi valottua minulle nukkumaan mennessämme. Yksi huonekavereistani kuorsasi kuin traktori... Ei auttanut korvatulpat eikä oman mp3:n kuuntelu! Nukuin siis ehkä puoli tuntia ennen puoli neljän herätystä... Toinen huonekaverini ei nukkunut lainkaan. Vika ei siis ollut pelkästään minun herkkäunisuudessani. Mitään vastaavaa en ole ikinä kuullut :O Noh, painelimme sitten hyytävän kylmää vuorenrinnettä ylös, jotta ehtisimme aamumeditointiin joka alkaa universumin herätessä kello 4. Oli aika kylmä meditoida tunti temppelissä, jonka ovet ovat auki!!! Buddhakoira kuorsasi takanani koko meditaation ajan. Väsytti hirveästi mutten voinut nukahtaa kun paleli niin paljon. Luulin etten enää pahemmin jäässä voisi olla, kunnes lähdimme ulos kävelemään ympyrää jonkun patsaan ympäri. Hampaat vaan kalisivat kun walking meditation eteni... Voin kertoa että vuorella on aika tuhottoman kylmä siinä viiden aikaan aamulla. Sitten pääsimme aamiaiselle. Ensin oli hillitöntä pykimistä noin 40 min, kun meille selostettiin miten aamiainen kuuluu syödä rituaalisen oikeaoppisesti ja loppujen lopuksi itse aamiaiselle jäi niin lyhyt aika, että en kerennyt syömään kaikkea kun pääbuddhamunkki jo hakkasi keppiään syömisen loppumisen merkiksi. Syömisen jälkeen kaikki astiat puhdistetaan samalla vedellä, jota kaadellaan kupista toiseen ja lopuksi tätä vettä pitäisi vielä juoda! Siis tiskivettä! Itse en joutunut juomaan, kun olin niin hidas :D Jotkut joutuivat, ja kertoivat että oli aika pahaa... Aamiaisen jälkeen pääsimme hetkeksi huoneisiimme lämmittelemään syväjäässä olevia jäseniämme lämpimälle lattialle (edelleen maailman paras keksintö!). Sitten vuorossa olikin taas teeseremonia. Teeseremonian jälkeen pääsimme Hannan kanssa temppelin talleille hieman ratsastelemaan munkkien hevosilla :) Ikävä kyllä tennarit ei ole ne parhaat ratsastuskengät (luisuvat jalustimien läpi ikävästi) joten lopetin homman suht lyhyeen ja painelin takaisin lattialämmityksen pariin kun en tuntenut enää käsiäni ja jalkojani. Lounaan jälkeen pääsimme lähtemään temppeleiltä, ja täytyy sanoa että olin aika helpottunut :) Saa olla kyllä ensimmäinen ja viimeinen templestay. Ihan hyvä kokemus, ja ymmärrän nyt munkkien moton hieman paremmin kuin ennen. Buddhalaisuus kuulostaa paperilla ihan mielenkiintoiselta, mutta todellisuus on aika kärsimystä... Elämä on huvitonta ja tiukkaan säädeltyä. Ja jos kaikki toiminta on tuollaista ihmeellistä pykimistä, niin mulla menisi hermot alta aikayksikön. Olen taas hieman tyytyväisempi omaan elämääni :)

Ilmaista huvia

2007-11-15T05:18:00.000-08:00

Maailman parhaimpia ilmaisia huvituksia on se, kun joku ulkomaalainen (varsinkin korealainen) yrittää puhua Suomea :D Tänään opetimme tunnilla yhdelle korealaiselle pojalle tärkeitä lauseita. Hän osaa sanoa jo "perhana" ja "mitähän se Che tänään keksii". Proffamme Che (vanhahko korealainen mies, joka virallisen ulkokuorensa alla on aika vekkuli) kuuli kun puhuimme Suomea ja toisteli myös perhanaa :) Ehkä huvittavin lausahdus on kuitenkin "Lappeenrannan teknillinen yliopisto", joka ei mene kyllä kellään oikein. Kannattaa testata, jos on ulkomaalaisia lähettyvillä :D

Huomenna lähdemme Hannan ja Jenniferin kanssa kohti kaukaista kylää, jossa teemme lauantaina "temple stayn". Tämä tarkoittaa siis sitä että elämme vuorokauden ajan kuin buddhalaiset munkit buddhalaisessa temppelissä. Kyseinen temppeli on erikoistunut taistelulajeihin, eli heräämme varmaan neljältä aamuyöllä treenaamaan taekwondon saloja. Luvassa varmaan mielenkiintoista meininkiä. Raportti seuraa viikonlopun jälkeen ;)

Soulin seikkailut

2007-11-11T19:50:00.000-08:00

Voi, olipas mukava viikonloppu =) Pääsi pois asuntolasta ja Sini tuli Koreaan! Torstaina lähdin Siniä vastaan Seoul stationille, ja pienen säädön jälkeen jopa tapasimme toisemme lähestulkoon sovituss paikassa. Alkumatkasta matkanteko oli hieman kankeaa, kun hostellille suunnatessamme metrossa oli aivan hirveä ryysis. Minä jäin täpötäyteen metroon ängetessäni ovien väliin, ja Sini joutui vetämään minut ja reppuni sisään. Aika pelottava kokemus, kun ovet sulkeutuivat vauhdilla ja voimalla. Ilman Siniä olisi varmaan jäänyt reppu ulos, itseni olisin varmaan ilman apua vielä saanut ängettyä sisään. Minkäköhänlaiset turvamekanismit niissä metrojen ovissa edes ovat?

Hostellille pääsy tuotti myös hieman haasteita. Nettisivujen ohjeissa oli heitetty ohjeita tyyliin "ensin vasemmalle isosta risteyksestä, sitten oikealle pienestä risteyksestä ja pian näetkin edessäsi Holiday in Korea -hostellin" Just joo, etittiin tietty tunti hostellia, kun ei tiedetty mitkä oli just ne oikeat risteykset niistä monista sokkeloisilla korean kujilla. Vaati pari puhelua ja kiihkeää selontekoa paikallisilta, ennenkuin päästiin perille. On se kumma kun selitystä tulee niin paljon, vaikka huomaavat kyllä ettemme ymmärrä ihan niin hyvin paikallista murretta. Onneksi itse osaan jo selviytymiskoreaa aika paljon ;) Hostelli oli ihan siivo, vaikka Sinin mielestä aika pommi :D No, mitäpä voi odottaa hintaan 15e per yö per naama kahden hengen huoneesta Soulissa?

Seuraavana aamuna herätys oli tuskallisen aikaisin eli viideltä, jotta ehtisimme seitsemäksi USO:n tukikohtaan rajatrippiä varten. Rajareissulle DMZ-alueelle lähdettiin kunnon turistibussilla jenkkituristien seurassa, mikä oli kohtuullisen rasittavaa. Onneksi rajareissu oli sentään jännä. Kiertelimme kaikki rajan nähtävyydet maan yllä ja alla. Homma on aika kaupallistettua nykyään, kun DMZ-tuotteita on pyyheseteistä piikkilankaisiin seinäkoristeisiin. Meillä meinasi Sinin kanssa mennä hermot, kun röyhkeät jenkit varastivat meidän mainiot paikat (jotka varasimme hyvissä ajoin) bussissa ja välillä jouduimme istumaan jopa eri puolilla bussia... Rajalla tunnelma oli kaikenkaikkiaan hyytävä ja toiminta tarkkaan ohjeistettua. Emme saaneet tehdä mitään käsimerkkejä (ei edes vilkuttelua) emmekä ilmeillä kasvoillamme, koska Pohjoisen puoli kuulemma tarkkaili meitä koko ajan ja elehdintää voitaisiin käyttää jonkinlaisessa propagandamateriaalissa (?). Pohjoisen puoli näytti paljaalta ja ankealta... Paras nähtävyys oli mielestäni se kuuluisa tarkkaan vartioitu raja, jossa sotilaat tuijottavat toisiaan kaiket päivät. Pääsimme jopa käymään pohjoisen puolella, tosin ainoastaan rajarakennuksen sisällä. Iltasella kiersimme hieman kauppoja ja kävimme lepuuttamassa hostellilla ennen illan virikkeitä.

Illalla tapasimme Yonsein suomalaisia vaihtareita. Kävimme syömässä mainiota grilliruokaa korealaiseen tyyliin ja hienossa lounge-baarissa, jonka kaltaista en ole nähnyt vielä missään muualla. Paikan rakennetta ja sisustusta on todella vaikea selittää, enkä saanut valaistuksen takia edes hyviä kuvia. Baari oli kuitenkin kokonaan valkoinen, ja muovailtu hassusti erilaisiksi tiloiksi. Istuskella saattoi matalassa hunnutetussa tilassa, ja kynttilöitä oli joka puolella. Ainoa näkemäni baari, jota voi sanoa kauniiksi. Kiitokset vaan pojille, jotka johdattivat meidät sinne :)

Seuraavana päivänä pyörimme kaupungilla, ja minun piti ottaa varmaan miljoona kuvaa kameraturisti-Sinistä, joka halusi tallentaa jokaikisen näyn. Löysin takin, ei tarvitse palella enää! Iltapäivällä suuntasimme takaisin kohti Daegu cityä Kukan synttäreitä viettämään. Sini oli suunnitelmien mukaan yhden yön minun huoneessani ja yhden jimjilbangissa. Oli se aika piilottelua, ja asuntolan natsein valvojakin tuntui pyörivän käytävillä tavallista enemmän... Sini olikin iloinen kun pääsi seuraavana yönä kylpylään nukkumaan :) Miekin pyörähdin siellä kylpylässä, mutta lähdin illalla takaisin asuntolaan, koska aamulla piti mennä kouluun. Toivottavasti Sini löytää takaisin Japaniin!

Ainiin, sunnuntaina piuvattiin Kukalle synttäreiden kunniaksi manikyyri ja tietty piti myös mennä itse laittamaan kynnet kuntoon. En ole koskaan aikaisemmin käynyt manikyyrissä, joten oli ihan hauska kokemus. Kolme kärpästä yhdellä iskulla... Kunnon maksimointia! Kynsien vauhdikas viilaus ja kynsinauhojen työntely tuntui hieman epämääräiseltä, mutta etukäteen pelkäämäni kynsinauhojen leikkaus ei sattunut lainkaan vaikka leikkurit näyttivät kidutusvälineiltä! Olisin halunnut tavallisen ranskalaisen manikyyrin, mutta korean maalla sitä ei pidetä erityisen nättinä, joten jouduin ottamaan kultaglitterisen ranskiksen. On tääkin ihan style tietenkin ;) Sini otti pinkkiglitterisen version :D

Paluu arkeen oli aika pudotus niin mukavan viikonlopun jälkeen... Olin ennen viikonloppua aika mieli maassa Suomessa tapahtuneiden asioiden takia, sekä julkisien että yksityisten, joten viikonloppu piristi ja Leevikin voi jo hieman paremmin maailman parhaassa kotihoidossa :)

Sori, joudutte käydä taas naamakirjassa kattomassa kuvia, jos kiinnostaa:

http://www.facebook.com/album.php?aid=10009&l=4c358&id=573563347

Syksy

2007-11-05T19:39:00.000-08:00

Niin se tuli sitten syksy tännekin maailmankolkkaan. Tosin miellyttävästi myöhässä. Aamuisin ja iltaisin alkaa olemaan aika viileä ilma (n. 10 astetta), mutta päivisin tarkenee vielä aivan mainiosti. En ole onnistunut löytämään kohtuuhintaista, keveänpuoleista, tai muutenkaan erityisen pukevaa takkia, joten sinnittelen ilman. Pari paitaa kun on päällekkäin, niin ei ole vielä edes kylmä kun palloilee ulkona päivällä. Iltaisin olen välttänyt pidempään ulkona hengailua ;) Tosiaan, rinkkahan oli niiiin täynnä ettei sinne mahtunut sellaista "joskus sitten vaihdon loppuajalla käytettävää, kyllähän minä varmaan ostan uuden takin ennenkuin edes tarvitsen sitä" -takkia. Jos vaikka lapaset ostaisi, niin pärjäilee aivan hyvin ilmankin pari viikkoa. Enkä ole edes ainut joka painii kyseisen ongelma parissa :D

Alkaa iskeytymään pikkuhiljaa tajuntaan, että meillä on jäljellä enää 5,5 viikkoa vaihtoa :O Sen jälkeen jokainen lähtee kukin minnekin... Aika on kulunut niin nopeasti. Japanista tulon jälkeen aika on kulunut kuin siivillä kaikenlaisten kouluhommien parissa. Ja hirveästi onkin tekemistä. Pitäisi myös keksiä vielä jostain lennot Bangkokiin, lähetellä kortteja ja kirjeitä ympäriinsä ja viimeistellä noin miljoona erilaista pikkujuttua. Onneksi kaikkea mukavaakin on vielä tiedossa :)

Saatiin Sinin kanssa varattua viikonlopuksi hostelli Souliin (kyttäsin tietty kaikki hostelworldin arvostelut ennenkuin uskaltauduin varaamaan) ja rajareissukin hoitui Soulin yhteyksien avulla. Tämä himoittu retki kun piti henk. koht. varata ja maksaa neljä päivää ennen reissua, niin emme olisi ilman Tompan ja hänen ystävänsä Georgin apua päässeet koko reissulle :) Että suuret kiitokset sinne suuntaan! Daeguun saavuttuamme olen erittäin tuhma vaihtari ja majoitan Sinin omaan huoneeseeni. Kämppis kun lähtee (kerrankin!!!) kotiinsa viikonlopuksi, niin saan käyttää huonettani moisiin laittomuuksiin jotka ovat muuten ankarasti kiellettyjä, mutta joita korealaiset, ketkä ovat hyvissä väleissä asuntolanvalvojien kanssa, rikkovat jatkuvasti :O Älkää kertoko kenellekään, koska muuten saan ehkä jopa miinuspisteitä, jotka eivät tosin vaikuta vaihtariin mitenkään ;) Hirveä stressi suunnitella kaikkien koulutöiden ohella Sinille mieluista ohjelmaa... Onneksi rajareissu on nyt valmiina odottamassa ainakin!

Tässä blogin pitämisessä on se ikävä puoli, että kaikki tietävät mitä minulle kuuluu (paitsi etten kaikkea tietenkään kerro täällä, kannattaa kysyä mitä mulle kuuluu muuta, saattaa kuulla vaikka mitä omituisia juttuja, kuten minkä asian parissa pinnani kiristyy tällä hetkellä eniten :D) mutta minä en tiedä mitään mitä muille kuuluu... Kertokaa! Se joka ei kerro ei saa korttia ;) (Huom. Kortteja rajallinen määrä. First come, first served.)

Ei onnistunut taaskaan kuvan lataaminen, katsokaa siis facebookista!

http://www.facebook.com/photo.php?pid=211126&l=3af80&id=573563347

Koeviikko a la Korean style

2007-11-02T04:48:00.000-07:00

Opiskelijoiden piinaviikko eli välikoeviikko oli juuri ennen Japaniin lähtöni, joten en kerinnyt siitä kirjoittaa kummemmin mitään. Takaisin emme ole saaneet vielä juuri mitään kokeita, joten tuloksista ei ole hajuakaan.

Viikko alkoi rattoisasti markkinoinnin (Marketing: An East-Asian Perspective) tentillä. Olimme saaneet viikkoa aikaisemmin 10 kysymystä, joista sai valita viisi kappaletta vastattavaksi. Tenttiin sai ottaa mukaan kaikki kirjat ja muistiinpanot mitä oli kerennyt väsäämään. Itsehän menin tenttiin täysin valmiiden vastauksien kanssa ;) Sitten vain copypastesin ne käsin "special" koepaperille. Sapetti kyllä kun ei voinut jättää sitä valmista printtiä vaan piti tuhlata aikaa. Pikkasen joutui kyllä tiivistämään, kun ei kaikkea jaksanut kirjoittaa. Tentissä oli kuitenkin pikku jippo, kun aikaa oli vastaamiseen vain 50 min. Ja tämä kerrottiin n. 10 min ennen sen ajan päättymistä. Toisille tämä aikarajoite tuotti vaikeuksia, mutta ei minulle. Eipä tiennyt Mrs. Lee kuinka nopeasti kirjoitan kolme suurta korealaista koepaperia täyteen markkinoinnin saloja hyvin pienellä käsialalla :D Kauhistuneena hän katseli kirjoittamistani ja kehotti koko ajan tiivistämään.

Seuraavana päivänä oli ehkä kinkkisin tentti, eli korealaisen johtamisen (Korean management and Asian Business) tentti. Aikaa oli sen 1,5h kuuteen esseekysymykseen. Valittavana oli enemmänkin kysymyksiä, joista sai sitten valita nuo kuusi. Tiedän ainakin yhden henkilön joka olisi ihan pulassa näin lyhyen vastausajan kanssa ;) Tuli itsellenikin hieman kiire sen viimisen esseen kanssa. Ei paljon ehtinyt miettimään, piti vain kirjoittaa kaikki mitä mieleen juolahti siinä järjestyksessä kun ne mieleen tulivat.

Keskiviikkona oli taekwondon vyökoe! Yllättäen kaikki läpäisivät sen, joskin hieman kirjavilla suorituksilla höystettynä. Opettaja antaa meille jostain kumman syystä vihreät vyöt, vaikka seuraava vyöaste olisi ollut oikeasti keltainen :O En kyllä kehtaa kenellekään sanoa, että mulla on vihreä vyö taekwondossa, kun en oikeasti osaa kaikkea siihen vaadittavaa. Mutta varokaa vaan mikä taekwondoka (voiko sen sanoa noin?) tulee täältä Koreasta takaisin!

Torstaina oli kulttuuritentti. Mr. Finch (a.k.a. Mr. Pinchie koreaksi) oli väsännyt tentin, jossa oli 25 kysymystä ( niihin piti kirjoittaa muutaman lauseen vastauksia ja pikku listoja, paljon oli muistettava nippelitietoa). Ylläripylläri aikaa oli taas vain se 50min ja lopussa Finchie hoputti meitä lopettamaan jopa ennen tätä. Finchie vielä kuvitteli, että meille suomalaisille on helpompi vastata tenttiin kuin monelle muulle kansallisuudelle, koska englanti on yksi äidinkielistämme (!?!). Just joo...

Perjantaina sokerina pohjalla oli korean kielen tentti. Koe oli pääosin monivalintaa, joten se oli aika helppo. Sain 27/30 pojoa, joten taidan olla aika hyvä :D

Yleisesti ajatellen tentit olivat paljon helpompia kuin Suomessa. Suomessa on tenteissä (vaikka kuinka hyvin olisi lukenut) aina pari kysymystä, joiden kanssa saa miettiä päänsä puhki mitä niihin vastaisi, kun ovat niin vaikeita. Lisäksi soveltavia kysymyksiä on aika paljon... Koreassa kirjoitetaan vaan mitä kirjassa on lukenut, ja kysymykset ovat aika simppeleitä. Ei niissä silti lukematta pärjää! Eikä apuna ole minkäänlaista tenttiarkistoa, joten ei ollut mitään tietoa tentin vaikeustasosta tai mahdollisista tärppikysymyksistä.

Vaikka on perjantai-ilta, joudun jatkamaan kouluhommien pakertamista. Mulla on nyt kolme kurssia Suomesta työn alla Korean kurssien lisäksi, joten kiirettä pitää. Toisinsanoen opiskelen tuplasti enemmän krediittejä kuin muut ;) Lähinnä sen takia joudun paahtamaan, kun ensi viikolla Sini tulee Koreaan (JEE!!!) ja sitten en "pääse" neljään päivään kouluhommien pariin. Meinataan viettää ensin pari päivää Soulissa ja sitten pari päivää Daegussa, että näkee Sini muutakin kuin Korean pääkaupungin. Eeron koulu loppuu myös kaksi viikkoa ennen omaani, joten hän tulee sitten varmaan tänne ilokseni. Jos kaikki kouluhommat on tehty ajoissa, niin kelpaa siinä sitten ehkä vähän matkustella Eeron kanssa :) Kun lukukausi loppuu, niin sitten lähdetään Koreasta kuin rotat palavasta ladosta kohti Thaimaan lämpöä ja rantoja :)

T-o-k-y-o-o-o

2007-10-31T22:28:00.000-07:00

Täytyy vissiin viimeinkin kirjoittaa se puuttuva osa Japanin reissusta, ettei ihan unohdu mitä kaikkea siellä tapahtuikaan. Vähän tulikin jo noottia hitaasta julkaisutahdista ;) Täytyy puolustukseksi sanoa, että oon tosi kiireinen nyt kun pitää kiriä viikon oma loma kiinni. Varsinkin kun on kolme extrakurssia Suomesta työn alla, niin kiirettä pitää. Ei niiden kanssa varsinaisesti hoppu ole vielä, mutta en pidä kaiken jättämisestä viime tippaan.

Eli taisin jäädä tiistai-iltaan Tokiossa. Keskiviikolle Eero oli suunnitellut eläinfanille reissun Uenon eläintarhaan. Kyseessä on ihan valtava paikka, jossa on ihan järjettömän paljon lajeja, toiset paremmissa ja toiset huonommissa oloissa. Ihan ok paikka kuitenkin romanttiselle päiväretkelle. Tuli kyllä sellaisia elukoita välillä vastaan, ettei tiennyt mitä ne oikein ovat ja ovatko ne edes oikeita :D Eläinten tarkkailu on kyllä yks mun kaikkien aikojen suosikkipuuha, ne on aina niin hauskoja…

Torstaina ei tapahtunut mitään erikoista, kun Eero oli niin kipeä ettei päässyt sängystä ylös. (Yllättäen kaikki oli taas flunssassa, mie en oo vielä onneks sairastunut). Luultavasti käytiin sitten vaan pyörähtämässä Shinjukussa, koska mulla on pieni muistikuva Commen reissusta ;) Tein kaikkien aikojen vaatekauppalöydön Tokiosta! Comme Ça Ism myy mitä parhaimpia vaatteita, jotka tuntuvat päällä huippumukavien lisäksi huippulaadukkailta ja ovat kaupan päälle vielä aika tyylikkäitäkin ;) (Ainakin omasta mielestäni). Taisin vierailla Commessa viikon aikana viitenä erillisenä kertana, joten myyjät varmaan nyt ihmettelee minne niiden uusi vakkariasiakas katosi… Mukaan tarttui reissuilla Commen maailmanmainioita neuleita ihan liikaa… Niitä onkin sitten kiva lähetellä Suomeen. Yritin paikantaa jo lähintä Commea Euroopasta, mutten onnistunut löytämään mitään… Comme on siis japsimerkki, mutta ihan kotoeuroopastakin pitäis löytyä puoteja. On jo nyt ikävä Commea… Tällainen löytö tapahtuu ehkä kerran elämässä :D Valitettavasti Commen hameet ja housut eivät olleet ihan länsimaiseen muotoon sopivia.. krhm. Yritin jo suostutella Siniä menemään tsekkaamaan mahdolliset uudet mallistot, jos vaikka uutuuksia mukanaan tullessaan Koreaan ;) Ainiin, illalla taidettiin istua Izakayassa eli japanilaisessa baarissa/ravintolassa, jossa tapasin aika paljon japanin vaihtareita. Ananasolut oli hyvää :)

Perjantaina Eero oli vieläkin poissa koulusta, ja päivä meni kevyesti kotosalla. Ahkerana tyttönä tein joutessani myös yhden etätentin Suomesta ;) Iltasella lähdettiin Sinin kanssa krepeille (vallan mainio lettuhenkinen ruoka, jossa sisällä on esim. jäätelöä ja hedelmiä) ja krepin jälkeen heittäydyttiin vallattomiksi ja lähdettiin Shinjukun punaisten lyhtyjen alueelle seikkailemaan salarymenien sekaan. Meininki on sinänsä siistiä, että myynnissä olevaa ”seuraa” saa tsekkailla kuvastosta etukäteen ja ulkona pyörivät vain sisäänheittäjät. Minulle ja Sinille tultiin tarjoilemaan miespuolista seuraa, ja saatiinpa kuvastotkin kotiin vietäviksi :D Tokion pojat vaan on hieman feminiinisen oloisia… Kaikki ovat suht lyhyitä ja laihoja, ja hiukset pojilla ovat puolipitkät ja sliipatut. Lisäksi en kestä sitä jos miehellä on minua hienommat vaatteet ;) Oltaisiin oltu toki valmiina journalistiseen seikkailuun vaikkapa vain colan merkeissä jossain kuppilassa, mutta ei uskallettu lopulta mennä, ja tarjouksetkin loppui kun oltiin jo tovi tallailtu samoja kulmia :D Hienoja klubeja näytti kyllä nämä paikat olevan, ainakin ulkona ja oven raosta kuikuiltuna.

Lauantaina satoi ja tuuli aivan järkyttävästi jokaisesta ilmansuunnasta, joten hirveästi ei huvittanut ulkona liikuskella. Illalla pidettiinkin kämppäbileet, joihin saapui myös muita vaihtareita. Minun mielessäni pyöri vaan seuraavan päivän lähtö :( Sunnuntaina oli taas aika sanoa hyvästit, kun lento lähti takaisin Souliin. Japanissa ja Tokiossa oli kivaa ja oli aivan mieletöntä nähdä yksi maailman suurimmista kaupungeista, ja ero näiden kahden maan välillä, mitkä varmasti länkkäreiden mielikuvissa ovat yksi ja sama kulttuureiltaan. Todella vaikeaa selittää, mikä näistä tekee niin erilaiset mutta jotenkin tunnelma ja ihmiset ovat hyvinkin erilaisia… Oli kuitenkin mukava päästä taas ”kotimaahani” ja Daeguun saapuessa tuntui kuin olisi taas kotiin tullut :) Tiesi taas mihin mennä ja miten sinne pääsee ja missä mikin on.

Oheisessa linkissä Japanin kuvia ja vähän muitakin kuvia:

http://www.facebook.com/album.php?aid=8652&l=223f4&id=573563347

Tokyo, you got a rhytmn in you

2007-10-23T04:17:00.000-07:00

Oon oottanu monta kuukautta että pääsen käyttämään tuota otsikkoa :) Itse asiassa siitä asti kun raadoin orjana kesätöissä ja fiilistelin tuon biisin tullessa tulevaa Tokion reissua...

Matka kohti suurta kaupunkia alkoi Tean ja Markuksen kanssa perjantai-iltapäivällä viimeisen midterm-kokeen jälkeen (niistä myöhemmin lisää). He olivat lähdössä samaan aikaan kohti Shanghaita, joten matkasimme yhdessä Incheoniin. 5,5 tunnin takapuolen puudutuksen jälkeen bussimme kaarsi kohti Incheonin lentokenttää. Lento oli lähdössä vasta aamulla, ja tarkoituksena oli majoittua läheiseen jimjilbangiin (kylpylä nukkumismahdollisuudella) joten hyppäsimme taksiin. Valitettavasti taksi ei tiennyt minne mennä ja ajelutti meitä ympäriinsä n. 15 min :O Emme joutuneet onneksi maksamaan mitään siitä... Ei kun takaisin lentokentälle ja turisti-infon kautta bussilla jimjilbangiin. Itse jimjilbang oli korealaisen mittapuun mukaan aika pieni, vain yksikerroksinen. Sisällä on kylpylätilat saunoineen miehille ja naisille erikseen ja lisäksi yhteiset oleskelutilat hengailuun ja juomista ja ruoista nautiskeluun. Kävin mukavasti nukkuman tyhjään huoneeseen kolmen sikaohuen patjan kera (Virhe!), koska minut herätettiin kaksi kertaa yöllä ja pyydettiin patjaa. Aamulla heräsin huoneesta, joka oli täynnä korealaisia mummoja :D Ei ehkä luksuksin vaihtoehto yöpymiseen, mutta hinta on n.5e ja saa iltakylvyt samalla :) Hipsin lentokentälle seittemän aikoihin aamulla ja pääsin koneeseen kohti Japania :)

Tokion Naritan kentälle päästyäni odotin vähintään kukkapuskan kera saapuvaa prinssiä, mutta vastassa olikin hieman nuutunut Eero, joka oli ollut edellisenä iltana "all you can drink"-paikassa, joten voitte arvata lopputuloksen :D Oli sentään ajoissa paikalla ja pääsimme turvallisesti hänen kämpälleen :) (Eero älä suutu että kerroin;)) Paikalla Cherry Courtin asuntolassa olivat jo edellisenä iltana saapuneet Sara ja Katsa eli Sampan ja Esan nuoremmat ja viehettävämmät versiot. Ekana iltana lähdimme koko porukka turisteilemaan Roppongi Hillsin korkeimpaan torniin ja ympäristöön.

Seuraavana päivänä lähdimme jokaisen Japaninkävijän pakolliseen kohteeseen eli Harajukun freak show´hun. Harajukun sillalle kerääntyy joka sunnuntai iso määrä mitä mielenkiintoisempiin asuihin pukeutuneina friikkejä... Sanat Lolita ja Gothic Lolita kertonevat tarpeeksi näin kuvien puutteessa. Niitä kyllä on, mutta en jaksa tällä Eeron koneella niitä laitella. Myöhemmin :) Harajukussa tapasimme paikallisen oppaan nro 1 eli Asakon. Hän oli Kotkassa joskus aikoja sitten työharjoittelussa ja sattui asumaan Sampan naapurissa. Yhdessä lähdimme Edo-kauden meininkiä jäljittelevään kylpylään. Matka taittui futuristisella maiden ja mantujen yli korkealla kulkevalla junalla, ja maisematkin olivat aika moderneja. Itse kylpylä oli aivan mieletön! Lukuisia altaita ja saunoja (mm. silkkivettä ihon hyvinvoinnille) ja yhteisenä tilana eri sukupuolille toimi sisätiloihin lavastettu "ulkona oleva kaupunki" tumma katto taivaanaan. Rakennukset olivat matkamuistokauppoja ja ravintoloita ja kauniit vanhanaikaiset valot loivat japanilaista tunnelmaa. Kylpylässä oli myös kaunis puutarha, jossa oli lämpimiä altaita jalkojen liotukseen ja lähes kidutusta muistuttava kävelyreitti läpi altaan, jossa oli kiviä pohjalla "jalkojen hoitoon". Joutui kyllä passaamaan moisen pienen kokeilun jälkeen ;) Sen sijaan Doctor Fishejä en passannut! Paras kokemus kylpylässä oli allas, jossa on paljon pieniä kaloja, joita kutsutaan "lääkärikaloiksi". Nämä kalat tulevat välittömästi kimppuun, kun on laskenut jalat altaaseen ja syövät kuolleita ihosoluja jaloista. Kutittaa muuten älyttömästi kun parikymmentä kalaa näykkii jalkoja :D Pian kalojen haukkailuun tottuu ja kokemus on aikamoinen! Kylpylässä tuli muuten tiukka tilanne kun huomasin allastilojen pukuhuoneen seinässä tekstin, jossa kerrottiin tatuointien olevan tiukasti kiellettyjä kylpylästä poistamisen uhalla. Allastiloissa kuitenkin hengailtiin vailla rihman kiertämää, joten mitä tatuoitu ihminen siinä vaiheessa tekee? No kävelee tietenkin käsi alaselän päällä koko ajan :D En jäänyt kiinni, mutta aika tiukkapipoista meininkiä ;)

Maanantaina Japanin vaihtareiden piti mennä kouluun, joten me turistit (Minä, Sara ja Katsa) teimme tietenkin sitä, mitä jokainen naispuolinen muodin mekkaan saapuva tekee eli menimme shoppailemaan koko päiväksi :D Asako tuli johdattamaan meidät taas parhaille paikoille ja mainioon japanilaiseen ravintolaan. On mukavaa kun kerrankin suuta ei polta ruokailun päätteeksi ;) Illan hengailimme rentsisti asuntolalla, koska päivä oli niin rankka :D Tokiossa on muuten aika kalliita vaatteita Daeguun verrattuna, mutta onnistuin löytämään hyvän kaupan (laatua halpaan hintaan), josta poiminkin kolme paitaa ;)

Tänään eli tiistaina Sini lintsasi koulusta minun vuokseni ja lähdimme palloilemaan yhdessä Shinjukuun, Shibuyaan ja Harajukuun. Aluksi jouduimme tsekkaamaan muutamat kaupat Shinjukussa ;) Siitä lähdimme purikurat mielessämme kohti Shibuyaa. Purikuraan meno on suositua viihdettä Japanissa. Kyseessä on siis valokuvauskoppi, jonne mennään posettamaan kavereiden kanssa ja jälkikäteen kuvat koristellaan hassunhauskasti. Ensimmäisestä purikurasessarista ei valitettavasti ole kuin lompakkokokoista pikkukuvaa, mutta toisesta saimme kuvat tietokonemuotoon muunnettaviksi ;) Paikallinen opas nro 2 eli Shoko on Lappeenrannassa viime vuonna tavattu vaihtari, joka johdatti meitä purikuran saloihin. Sinin kanssa kahdestaan tehdyn harjoituskierroksen jälkeen tapasimme Shokon, ja menimme yhdessä astetta kovempaan purikuraan, jossa sai pukeutua mieleiseensä asuun. Valitsimme Sinin kanssa tietenkin paikalliseen tyyliin sopivat sisäkköasut, kun taas Shoko tyytyi tavanomaiseen koulutyttöasuun ;)

Kirsikkana kakun päällä kävimme Christon Cafeessa eli goottilaisen kirkon tyyliin rakennetussa ja sisustetussa ravintolassa jälkiruoalla ;) Aika muikea paikka, taidan laittaa myöhemmin kuvamatskua sieltäkin. Eero tekee ahkerana mitä lie kanjiläksyjään, joten sain tilaisuuden päivittää blogin ;) Myöhemmin lisää raporttia jos kerkeän laitella :) (Hanna, ootko nyt tyytyväinen? :)) Tokio kuittaa!

Iltasnack

2007-10-16T05:36:00.000-07:00

On sen verran vaikuttava asia tää iltasnack, että saa ihan oman postauksen :) Eilen ihan yllättäen saimme tietää että mid-termien kunniaksi jaettiin asuntolan toimistosta ilmaista mid-term snackia! Kukaan normaalijärkinen ihminen ei voi vastustaa ilmaista ruokaa! Eilen pöperö oli KFC:n (kentucky fried chicken) kanapaketti leivän ja limukan kera. Tänään saamme ainakin Krispy Kremen donitseja. nam nam. Eli neljän päivän ajan tällä viikolla saamme jotain mukavaa syömistä lukuja vauhdittamaan kello 23. Luulen että tarkoitus on antaa energiaa korealaisille koko yön kestävään lukuprosessiin. Suomalaisethan on opetettu siihen, että tehokas opiskelu vaatii kunnon yöunet ja aivot myös jäsentelevät tietoa nukkumisen aikana. Korealainen nukkuu niiiin vähän kuin mahdollista ja lukee vaikka yöt läpeensä opetellen ulkoa kaiken maailman epäolennaista nippelitietoa. Siinähän sitten yrittävät suoriutua tenteistä väsyneinä ja univelkaisina. Viime yönä oli havaintoja punasilmäisistä korealaisista, jotka paperia puristaen istuivat aivan sohvan laidalla tankaten päähänsä viime hetken tietoa... Kokeet ovat myös korealaisilla ihmeelliseen aikaan, kuten iltayhdeksän jälkeen. Kuka siinä vaiiheessa jaksaa enää olla skarppina?

Kaikki laivaan!

2007-10-13T18:55:00.000-07:00

Pientä pettymystä on havaittavissa ilmassa, kun asiat eivät menekään niin kuin niiden kuvittelee menevän. Korealaiset! Niiden piti opiskella yötä päivää monen viikon ajan (ainakin vähintään viikon ajan) mid-termejä varten… Mutta ne laiskiaiset viettävät samanlaista elämää kuin muutenkin! Kämppis sanoi minulle nukkuvansa seuraavan kerran vasta tiistaina (elettiin lauantaita), mutta kun aamulla heräsin, niin se oli koisaamassa. Ja nukkuu muuten vieläkin… Ihan fiksua lukea yöllä silmät ristissä ja sitten nukkua päivä. Ehkäpä tuolla Yonseissa luetaan sitten ahkerammin. Eliittiyliopiston opiskelutapojen raporttia odotellessa, vink vink ;) Toisaalta täälläkin koulun kirjasto on nyt 24h vuorokaudessa auki, että ehkä ne ahkerimmat yksilöt ovat menneet sinne ja jättäneet lusmut asuntolaan. Me suomalaiset sen sijaan olemme ahkerina opiskelleet ”studyshipissämme”. Omalla sängyllä kun lukee, niin tuloksena saa vain puutuneen takapuolen ohuenohuen patjan takia. Välkkyinä ihmisinä keksimme tehdä koottavan sohvan palasista mukavan muodostelman lukemista varten. Sinne kun ottaa vielä mukaan peiton, tyynyjä ja naposteltavaa niin voi että :) Hanna sai Suomesta 2.8 kg lajitelman fazerin suklaita, ja olemme päässeet nauttimaan niistä lahjomalla Hannaa hedelmillä. Se siitä ”riisidieetillä 50-kiloiseksi” –suunnitelmasta :D

Kukka ja Hanna studyshipissä. Huomaa lähes tuhotun suklaan käärepaperit :)

Matkalla lahjuksia ostamaan tarkkaavaiset katseemme huomasivat Herra Torkun! Pukumies oli käynyt nokosille erään erittäin vilkkaan risteyksen tuntumaan. Mikä mainio paikka ottaa nokoset!

Opiskelua korean tyyliin

2007-10-10T22:53:00.000-07:00

Lähestyvän tenttiviikon (ja vaihtoajan puolivälin) kunniaksi voisin valottaa hieman hauskoja ja vähemmän hauskoja asioita valitsemissani kursseissa.

Korean Management and Asian Business -kurssia opettaa Mr. Choe. Kahden välikokeen ja laajamittaisen ryhmätyön lisäksi Herra Choe tykkää nakittaa opiskelijoille ekstratehtäviä lähes joka luennolla. Varsinkin me harvat vaihtarit (minä, Hanna ja Alex) saamme kaivella tietoa milloin maidemme talouden kriittisistä menestystekijöistä kuin eri uskontokuntien suosiosta maissamme. Kun Herra Choe sanoo: Why don’t you… niin lisätehtävää on tiedossa takuuvarmasti. Kaiken lisäksi kaikenmoisista lisätehtävistä pitää myös vääntää presentaatio korealaisille esitettäväksi. Lukemistakin tenttiin riittää: miljoonien slidejen lisäksi meidän pitää lukea kaksi 300 sivun paremmalla (?) puolella huitelevaa kirjaa Korean taloudesta. Paljon työtä, vähän aikaa, mutta onneksi sentään kiinnostavaa asiaa.

Marketing: An East Asian Perspective -kurssia vetää Mrs. Lee. Mrs. Lee puhuu englantia aasialaisen ja brittiläisen aksentin sekoituksella (haasteellista kuultavaa) ja haluaa kuulla mielipiteitämme milloin mistäkin asiasta lähes joka luennolla. Harmi vain että me emme ymmärrä aina häntä eikä hän meitä. Ymmärrämme mitä hän sanoo, mutta emme sitä mitä hän tarkoittaa. Jos kyselee liikaa lisävalotusta asiaan, hän alkaa tivata onko meillä jokin ongelma. Varsinkin kiinalainen tyttö on joutunut viime aikoina usein hänen hampaisiinsa :D Välikokeen kysymykset saimme etukäteen ja saamme valmistella kotona vastaukset ja ottaa ne mukaan. MUTTA: ne pitäisi copypasteta käsin koepaperiin vaikka vastaukset olisivat valmiina ojennettavaksi proffalle :O Taidan yrittää jättää vain sen valmiin printin… Jos ei onnistu niin kirjoitan kostoksi vastaukset kamalalla käsialalla :D Toista välikoetta ei ole vaan sen korvaa ryhmätyö.

Korean Consumer Behavior and Marketing Strategya opettaa Joseph, jonka koreankielistä nimeä en muista (yllättäen) :D Hän on syntynyt Koreassa, mutta kasvanut Australiassa, joten hänen englantinsa on varsin mainiota :) Kurssiin kuuluu vain loppukoe ja essee, ja Joseph muistuttaa joka välissä ettei kummastakaan tarvitse liiemmin huolehtia. Tärkeämpää on ymmärtää opetettava asia. Hän on myös järjestämässä meille grillibileitä myöhemmin, joten tästä kurssista ei tule liikaa stressiä.

Introduction to Korean Culturea opettaa brittiläinen Mr. Finch (sinänsä hassua että brittiproffa opettaa meille Korean kulttuurista). Finchie on kuitenkin mainio ja hyvin ilmeikäs opettaja, jonka opetusta on hauska seurata. Joskus hän innostuu kertomaan jopa hauskoja juttuja. Kurssiimme kuuluu kaksi välikoetta ja essee, jonka aion kirjoittaa ”sydäntäni lähellä” olevasta aiheesta eli korealaisesta ruokakulttuurista :D Luennot menevät niin, että meillä on 2h normaalia luentoa ja yksi keskustelutunti viikossa.

Korean Language –kurssin opettajan nimeä en muista, koska hän viittaa itseensä aina sanalla ”Sonsengnim” eli opettaja. Tunnit ovat hauskoja ja vaihtelevia, koska hän käyttää niiden valmisteluun paljon aikaa ja energiaa. Meillä on mm. hauskoja leikkejä koreaksi, joten tunnelma on hyvinkin leikkisä välillä :) Toisaalta tunneilla ja kielessä mennään hirveän nopeasti eteenpäin. Meillä on 6h Koreaa viikossa, joten aika paljon on ehtinyt tarttua päähän. Vähän harmittaa kun ei Suomessa pysty enää jatkamaan opiskelua…

Taekwondo… Meillä tulee olemaan kaksi vyökoetta ja ensimmäinen on tenttiviikolla joten jännittää vähän :O Opettaja puhuu edelleen vain ja ainoastaan Koreaa joten ohjeistus ei ole aina ihan ymmärrettävissä. Kuitenkin parhaamme mukaan yritämme tehdä kaiken oikealla tekniikalla oikeaan aikaan :D Harkinnassa on, josko jatkaisi taekwondoa Suomessa.

Tässä hieman tietoa kursseistani (ja itselleni helpotusta vaihtoraportin kirjoittamiseen). Koulupäivä ei täällä Korean kulmalla ole vieläkään ohi, koska useimmiten koulua on viiteen tai kuuteen muutaman vapaatunnin jälkeen, joten täytyy vielä taivaltaa koulutielle.

Päänsärkyjen päänsärky

2007-10-08T02:53:00.000-07:00

Taas on joutunut mieltään vaivaamaan puoli päivää Japanin matkaan liittyvillä järjestelyillä. Viime viikolla jouduin ensin murehtimaan sitä, joudunko siirtämään matkan viikolla eteenpäin, kun pelkäsin ymmärtäneeni mid-termien pitoviikon väärin :O Onneksi kyseessä olikin vain pieni sekaannus, kun Korean opettajamme meinasi ottaa vapautta koulun aikatauluista. Se asia kuitenkin järjestyi parhaan mukaan, ja pääsen lähtemään suunniteltuun aikaan :)

Tänään sitten sain tiedon että buddyni minulle varaama lento onkin jostain syystä mennyt ohi suun... En tiedä tarkalleen miksi, koska hän on ollut yhteydessä matkatoimistoihin ja minulla ei juurikaan ole valtaa tahi tietoa asioista ja niiden syy-seuraus -suhteista. Kuitenkin hän sai minulle toisen lennon järjestettyä samalle päivälle, muutaman tunnin hermoja raastavan odottelun jälkeen. Kuin ihmeen kaupalla tuli viime hetken peruutus ja minulle on nyt matkatoimistovirkailijan vahvistama paikka lennolle. Sormet ja varpaat ristissä toivon että kaikki menisi nyt niinkuin pitää! Lähtökaupunki ja aikataulu on tosin hieman erilainen, mutta mitäs pienistä. Huomenna maksan lennon ja saan toivon mukaan lipun ja sitten mikään ei voi erottaa minua ja lentoani ;) Pieni päänvaiva tuli siitäkin että lento lähtee aamulla aikaisin Incheonin kentältä Soulin läheltä. Minun pitää siis mennä jo edellisenä iltana norkoilemaan lähistölle, koska yöllä ei taida kulkea sopivaan aikaan julkisia. Päätin sitten että menen jimjilbangiin, joka on korealainen kylpylä yöpymismahdollisuudella. Tämä on halvin vaihtoehto ja sitä myös suositellaan souliin matkaaville, koska hostellit saattavat olla kalliita tai vaihtoehtoisesti kämäisiä. Pääsen lisäksi testaamaan paikan Sinia varten ;) Saan kaiken muun mukavan lisäksi nukkua aamulla pidempään, eikä minun tarvitse lähteä tuskastuttavan aikaisin matkaan. Täytyy toivoa että kaikki menee nyt suunnitelmien mukaan :) Ainoa asia millä jaksan mid-termit on se ajatus, että pääsen pian Japaniin :D Tuntuu ihan siltä kuin olisi lähdössä ulkomaille, koska tämä maa tuntuu vähän kotimaalta kun on ollut täällä jo niin kauan ;) Vähän jännää!

Reissua pukkaa

2007-10-08T02:01:00.001-07:00

Into päivittää blogia laantuu päivä päivältä, mutta koitan pitää kaikki ajan tasalla :) Perjantaina lähdimme lähes koko vaihtariporukan kanssa koulun järjestämälle field tripille. Reissu oli muonitusta myöten täysin ilmainen, joten kaikki vaihtarit japanilaisia lukuun ottamatta (ihme sakkia, kun ei ilmainen reissu kiinnosta) lähtivät matkaan silmät kiiluen. Bussi starttasi asuntolamme pihalta aikaisin aamulla ja suuntasi kohti itärannikon suuryrityksiä. Kuskilla oli äärettömän raivostuttava ajotapa :D Hullua kiihdytystä ja jarruttelua vuoron perään. Perillä Pohangissa kävimme Poscolla tutustumassa terästehtaan arkeen. Sitten suuntasimme Ulsaniin Hyundain autotehtaille. Yrityskäynneissä ei ollut hirveästi mitään kiinnostavaa :) Meille näytettiin kuitenkin mielenkiintoisia yrityksen esittelyvideoita molemmissa kohteissa. Poscolla video näytettiin isossa hopeisessa pallossa olevassa elokuvateatterissa, jossa oli Linnanmäen tyyliin elokuvan tunnelmien mukana tärisevät penkit kuuntelijoiden hereillä pitämiseksi :D Itse video alkoi pitkällä tunnelmoinnilla, jossa fiilisteltiin korean maalaismaisemia, iloisia lasten leikkejä ja nauravia ihmisiä. Sitten alkoi hurja dikkindikkin –musan vauhdittama tykitys kuvia yrityksen eri vaiheista huomattavan nopealla tahdilla näytettynä. Välissä muutama räjähdys ja sitten päästiin lopputunnelmointiin, jossa muusikot musisoivat eri paikoissa, joissa oli käytetty Poscon tuotteita. Aika vaikuttavan videon olivat korealaiset taas väsänneet :D Yleensäkin aina kun korealainen tekee vaikkapa ”yksinkertaisen” power point –esityksen, niin sen ulkomuotoon käytetään huomattavasti enemmän aikaa kuin sisältöön. On vaikka mitä viritelmiä ;) Mutta takaisin retkeen. Uuvuttavan päivän jälkeen majoituimme Mauna Ocean Resortiin (koulun piikkiin, of course), joka oli todella hieno hotelli vuoren rinteellä merinäköaloineen. Huoneeseen päästyämme piti hiukka kiljua riemusta porukalla kun se oli niin hieno :D Odotimme kuitenkin että nukkuisimme jossain murjussa. Illanvietto oli perinteinen nuotiopaikka höystettynä modernilla karaokelaitteistolla! Aika erikoinen yhdistelmä…

Seuraavana päivänä pääsimme hieman mielenkiintoisempien kohteiden pariin. Tarkoitus oli lähteä hotellilta heti aamiaisen jälkeen kello 8.30, mutta jouduimme odottamaan yhtä proffaa, joka ei krapuloissaan päässyt ylös sängystä. Hän oli erehtynyt juomaan viiteen asti aamulla itävaltalais-saksalaisten poikien kanssa, jotka ovat aika ammattilaisia asiassa :D Tosin meille väitettiin että odotamme "joitain opiskelijoita", vaikka kaikki tiesivät vaihtareiden olevan paikalla ja yhden proffan puuttuvan :D Mutta pääsimme viimein matkaan, puoli tuntia myöhässä. Ensin menimme Seokguramin ja Bulgukin temppelialueille kiertelemään. Ensimmäinen oli vuorella todella rauhallisen oloisessa paikassa, jossa mieli lepäsi ja sielu virkistyi :) Näimme mm. buddhan patsaita (joista yksi näytti niin elävältä että olin varma sen aukaisevan silmänsä pian) ja temppeleitä. Meillä oli hauska ja asiansaosaava opas, jonka jutuista jäi paljon tärkeitä asioita mieleen, ei ainoastaan kohteista vaan myös buddhalaisesta elämänfilosofiasta. Vähän jänskätti kulkea temppeleille ja takaisin, kun reitti oli aika jyrkän rotkon viertä kulkeva metsätie ilman kaiteita. Siinä jos olisi reunalla horjahtanut, niin olisi ollut aika hankala paikka. Koulumme oli aikatauluttanut retkemme niin tiukasti, ettei ollut ottanut huomioon aikaa joka kuluu jokaisen mahdollisen matkamuistokaupan tsekkaamiseen :D Lopulta jouduimme jättämään yhden kohteen väliin sen lisäksi että meitä hoputettiin koko ajan. Iltapäivästä kävimme vielä jossain world culture expossa. Takaisin pääsimme lähtemään illan edellä. Taitava kuskimme järjesti tilanteen, jossa hän joutui jarruttamaan niin äkillisesti että kaikki paiskautuivat seuraavia penkkejä vasten. (Paitsi nukkumassa ollut Hanna joka tippui koko penkiltä lattialle.) Saatoin kiljahtaa aika kovaa (koska olin juuri aloittamassa syömään maailman herkullisinta muffinssia, ja se livahti hyppysistäni jalkatilaan) ja jotkut bussissa olevat pelästyivät että jotain sattui. Piti sitten selittää, että ei minulle vaan muffinssilleni ;) Perillä kaikki olivat NIIN väsyneitä, ettei kukaan jaksanut tehdä mitään vaan peti kutsui uupuneita matkaajia. Yritin lisäillä kuvia mutta blogger heitti taas erroria kehiin. Better luck next time.

Kuvakertomus kaupungilta

2007-10-03T03:00:00.000-07:00

Tänään oli vapaata koulusta "taivaanavautumisen päivän" kunniaksi, joten päätimme lähteä kaupungille seikkailemaan. Koreassa on järjetön määrä näitä kansallisia vapaita mitä ihmeellisimpien asioiden kunniaksi. Matkalla törmäsin vallan hurmaavaan sammakkoon, josta piti tietenkin ottaa kuva uudella kameralla ;)

Koimme jännittäviä hetkiä kun menimme Kukan kanssa kampaajalle. Mukana olivat onneksi buddymme tulkkeina, jottemme kielimuurin takia saisi epäilyttäviä hiuksia! Konsultointivaiheessa kuusi korealaista tuli tutkimaan omituisia hiuksiani ja miettimään minkälaisia aineita niihin uskaltaa laittaa. Kaikki kävivät kiivasta keskustelua, josta minulle tulkattiin ehkä viidesosa. Hiukan pelotti ovatko värjäysaineet länsimaiseen päähän sopimattomia, varsinkin kun värin kehittyessä sävy oli aavistuksen vihertävä :D Olimme kuitenkin molemmat lopputulokseen tyytyväisiä ja sävyt olivat oikein hyvät :) Varsinkin kun värjäys ja leikkaus olivat yhteensä n. 25e. Kaikki Suomessa kampaajalla käyvät tietävät miten ikävästi käynti rokottaa kukkaroa, joten olimme kohtuullisen ilahtuneita huokeista hinnoista.

Kampaajan jälkeen nälkä kurnikin jo vatsaa, ja suuntasimme suosikkiravintolaamme. Matkalla ehti kuitenkin kuolata herkullisen näköisiä kakkuja, joita on myynnissä joka paikassa. Sääli että synttärit meni jo... Kukalla on 11.11 synttärit, taitaa hän saada hienon kakun syötäväkseen ;)

Ravintolassa tilasin ylläripylläri spagettia, suotakoon se minulle välillä ;) Koska ruokamme oli myöhässä heidän mielestään, pöytään tuli koko ajan extrasalaattia ja saimme koko ateriasta -20% alennuksen ja samanmoisen kupongin seuraavalle kerralle. Jälkiruoaksi halusin jäätelöä, jossa olisi banaaninpaloja, mutta käännöksenä tarjoilijalle meni että banaani ja jäätelö on minulle tärkeää jälkiruoassa, joten sain viereisessä kuvassa olevan viritelmän ja banaanipirtelön. Oli vatsa hiukka täynnä... Lähtiessämme saimme vielä jääteet matkaan pyytämättä, kun "olimme joutuneet odottamaan". Kerrassaan mainio paikka, voisivat Suomessa ottaa oppia!

Pois lähtiessä halusin kulkea eläinkauppa-alueen ohi, koska siellä on niin somia koiranpentuja :) Tällä kertaa näimme muutamia kissanpentujakin, mutta suurin osa kopeista on koirien kansoittamia. Koiraihmisille tiedoksi että nämä pienten rotujen yksilöt ovat täällä n. 300e, mutta papereita niillä ei sitten taidakaan olla.

Päivä oli pitkä ja uuvuttaa! Onneksi sain eilen paketin Suomesta! Siellä oli fazerin sinistä, vähän lakuja, suosikkikaakaotani, kaurapuuroa ja hiukka luettavaa :) Niiden parissa kelpaakin rentoutua...

Vuoroin vieraissa

2007-09-30T00:21:00.000-07:00

Nyt on Jaappaanian liput lähestulkoon hallussa! Buddyni Eunyoung oli etsinyt minulle liput huokeaan hintaan ja varannut ne omalla nimellään. Nyt hänen täytyy vain soittaa matkatoimistoon ja vaihtaa minun tietoni omiensa tilalle. Lento starttaa tuolta läheisestä kaupungista Busanista 20. lokakuuta ja takaisin tulen 28. päivä. Oon aika täpinöissäni! Ei tarvi enää kauaa odottaa että pääsee näkemään myös Japanin ihmeitä! Eero alkoi jo suunnittelemaan ohjelmaa minun varalleni :)

Entistä riemastuneempi olin kun Sini varasi minun Japanin vierailustani muutaman viikon päähän lennot Koreaan! Ajattelin näyttää Sinille mm. maailman kuuluisimman rajan. N. 30e huokeaan hintaan kuuluu bussikuljetukset rajalle (ja toivottavasti myös takaisin :D), kiertelyä alueella mm. rajan alla olevissa tunneleissa, vapauden sillan ja pohjois-korean puolen kuikuilua ja pohjois-korean leimat passiin! Saattavat vähän Suomessa ihmetellä moisia. Täytyyhän sitä itsekin raja nähdä kun niin lähellä paikkaa on... Loppuaika pyöritään Soulissa, yövytään jimjilbangissa (kylpylässä) jos Sini suostuu ja tsekataan tietysti parhaat kaupat! Sini haluaa lisäksi nähdä muodin mekan Daegun, joten täytyy tuota downtownin aluetta esitellä myös ;)

Jea, nyt on muuten uusi kamera taskussa! Mutta hassuinta koko jutussa on etten ole maksanut sitä vielä :D Lähdimme eilen Eunyoungin kanssa kameraostoksille hänen enonsa liikkeeseen. Sain sitten Canonin Ixus 950 Is:n hyvään hintaan. Maksan kun jaksan eli joskus alkuviikosta annan rahat buddylleni ja hän toimittaa ne liikkeeseen. Vähän ihme toimintaa kylläkin. Nyt jos katoaisin huomenna aamulennolla Suomeen niin he eivät koskaan näkisi rahoja ;)

Ennen ostoksia oli Keli-talon eli asuntolamme olympialaiset. Kaikki osallistujat oli jaettu n. 15 hengen ryhmiin ja niissä ryhmissä sitten kisailtiin. En juurikaan pitänyt skaboista koska ne olivat joko vaarallisia tai tylsiä. Ensimmäinen kisa oli "nappaa häntä", jossa kukin tiimi oli jonossa pidellen toisistaan halausotteella vatsasta takaapäin kiinni. Tarkoitus oli rikkoa toisen tiimin jono tai napata tiimin viimeinen jäsen. Nappaus oli vaikeampi tehtävä joten vastassamme ollut tiimi päätti yrittää murtaa jonomme. Jouduimme heti alakynteen mutta emme luovuttaneet. Tilanne alkoi mennä pelottavaksi kun vastakkainen tiimi yritti hajottaa jonoamme ja tapahtui joukkokaatuminen. Minä olin tietenkin alimmaisena kaikkien alla, mutta en silti päästänyt irti :D Muistoksi pelistä sain myös mustelmia ranteisiin. Että tosi kiva leikki! Muissa skaboissa ei olekaan sitten mitään mainitsemisenarvoista...

Mutta hypätäänpä takaisin kameraostoksien jälkeiseen aikaan. Jatkoimme matkaa Baskin&Robbinsin jäätelön (huippuhyvää!) kautta Kukan buddyn (en osaa kirjoittaa hänen nimeään) vanhempien ravintolaan syömään. Pöytään iskettiin grilli ja kannettiin pekonihenkistä lihaa grillattavaksi. Nämä lihat käärittiin isoon seesaminlehteen muiden aineksien kera. Maku oli aika hauska eli siis hyvä! Pääsi korealaisten suosikkiruokien joukkoon. Ennestään siellä onkin vain topoki, jossa on riisitikkuja tulisessa kastikkeessa. Tästä etenimme taas kahville, jonka jälkeen päätimme siirtyä Itäportille katsomaan mikä siellä on meininki. Siellä törmäsimme taas lähes koko vaihtariporukkaan joka oli yllättäen viihteellä. Menimmekin sitten yhteen baariin loppuillaksi.

Yksi asia mikä rassaa baari-illoissa on se, että korealaiseen tyyliin kuuluu että kaikki tilailevat koko illan ajan pöytään mitä ruokaa ja juomaa haluavat (kaikki syövät ja juovat tietenkin eri määriä ja eri arvoisia asioita) ja sitten illan lopuksi lasku vain jaetaan tasan :O Tässä jäävät tietenkin häviölle ne (mukaanlukien minut), jotka eivät syö ja juo niin paljon kuin esimerkiksi jotkut pojat. Tämän vuoksi ei aina jaksakaan lähteä siihen juomiseen/syömiseen mukaan edes...

Ennen Japanin reissua täytyy vielä selviytyä mid-termeistä eli välikokeista jotka alkavat kahden viikon kuluttua. Korealaiset ovat tietenkin jo alkaneet lukemaan, mutta itse ajattelin ottaa rennommin. Ehkä viikkoa ennen voisi alkaa panostamaan. Välissä on kuitenkin jonkunmoiset asuntolafestarit, jotka alkavat huomenna. Tässä välissä kävin syömässä, ja Markuksen kommentti kuvasi hyvin ruoan laatua jotakuinkin näin: "Aika tyhjä arpa, menen syömään hammastahnaa" :D

Kuvia matkan varrelta

2007-09-27T02:34:00.000-07:00

No, laitetaan nyt sitten niitä kuvia kun niitä on sen verran kärtetty! Kamera ei ole kovinkaan hyvä ja kuvaaja vielä huonompi, joten ei saa arvostella kuvien laatua ;)

Tässä ensimmäinen kuva Koreasta, otettu orientaatiopäivänä. Kuvassa vaihtareita tutustumassa kampusalueella sijaitsevaan perinteiseen korealaiseen kylään. Näissä perinteiseen tyyliin rakennetuissa taloissa tulee ihan suomalainen kesämökkifiilis :)

Tällaisilla pelilaudoilla ruokalottoa pelataan, siitä vaan valkkaamaan mikä kuulostaa herkulliselta!

Vähän kehno kuva kampusalueelta, mutta näkyy hyvin täkäläistä maisemaa.

Herra Torkku! Korealaiset eivät nuku yöllä, joten he ottavat torkut aina tilaisuuden tullen. Paikaksi kelpaa bussi, juna, metro, luento, puistonpenkki etc. Näky on yleinen Koreassa.

Tytöt ankkalammen äärellä! Kuva on paikallisesta surullisten eläinten tarhasta. Tuli hiukka nälkä altaaseen katsellessa ;)

En jaksakaan latailla enempää kuvia tähän hätään, koska latailussa menee niin kauan :) Sitten kun otan uudella kameralla niitä huippukuvia, niin latailen kaikki ;)

Chuseok-loma

2007-09-27T02:25:00.000-07:00

Home sweet home! Tänään tultiin takaisin asuntolaan Pohangista, jossa oltiin viettämässä Korean kiitospäivää. Itse kiitospäivä oli tiistaina, ja olin yllättänyt juhlallisuuksien vähyydestä. Chuseok on kuitenkin Korean vuoden suurin juhla! Ainoa tavallisesta poikkeava asia tiistaissa oli vapaapäivän lisäksi se, että aamulla kämppiksen perhe oli kasannut matalalle pöydälle, perinteisille puuastioille valtavan määrän ruokaa ja hedelmiä perinteistä seremoniaa (en muista nimeä) varten. Pöydällä paloi myös kynttilöitä ja suitsukkeita. Ennen tavallisten kuolevaisten aamupalalle ryhtymistä oli vuorossa tämä seremonia, jossa ruokaa tarjoiltiin muinaisille esi-isille. Asunnon ovi oli auki jotta henget pääsisivät sisään nauttimaan pöydän antimista. Perheen isoisä sorkki kaikkia ruokia ja kaatoi hengille sojua kolmeen otteeseen. Sitten kaikista ruoista otettiin vähän henkiä varten talteen, ja tämän jälkeen pääsimme itse syömään. Ennen tätä kaiholla katselemani hedelmät poistettiin pöydästä ja jäljelle jäi juhla-illallista muistuttava setti lihakeittoa, kaloja, pihvejä, mustekalaa, kimchiä, monenlaista vihannessekoitusta ja riisiä. Aika suoritus saada heti aamusta moinen satsi alas! Vasta myöhemmin päivällä pääsin hedelmien makuun.

Kiitospäiväloma meni aika pitkälti kämppiksen kotona ja isovanhempien luona hengaillessa, kaupunkiin tutustuessa ja syödessä. Minut jopa armahdettiin korealaisen ruoan kiroista (:D) ja kämppiksen äiti teki spagettia tomaattikastikkeella. JES! Muut söivät toki nuudeleita.

Nyt on paluu arkeen taas tapahtunut! Uusia retkiä odotellessa :)

Alunperin lomaraportti oli pidempi, toivottavasti tutut ehtivät sen lukemaan.

Lomaa odotellessa

2007-09-22T04:47:00.000-07:00

Huomenna lähden kohti Pohangia, jossa vietän Chuseok-loman kämppikseni perheen ja sukulaisien kanssa. Kaikki kuulemma odottavat innolla tapaavansa minut, joten vähän jänskättää. Matka kestää kaksi tuntia junalla ja maksaa kuulemma 2700 W eli n. 2e :O

Proffat ilahduttivat opiskelijoita ja antoivat valtavan kasan läksyä, koska ensi viikosta jää loman takia kolme koulupäivää pois. Olenkin väsännyt tässä tovin yhtä presentaatiota, yhtä kirjallista tehtävää ja kohta pitäisi tehdä korean kielen läksyt pois alta. Sitten voi hyvillä mielen lähteä lomalle kun on ahkeroinut kunnolla etukäteen eikä ole tehtävävuorta odottamassa :)

Korean managementin kirja ilahdutti tosin ahkerointiani tippumalla hyllystä näppiksen päälle. Y-kirjain lähti irti enkä saa sitä takaisin paikalleen :D

Asuntola on aika tyhjillään, koska kaikki ovat lähteneet jo loman viettoon. Vaihtaritkin ovat ympäri Koreaa matkustelemassa, kuka missäkin. Saa siis levätä yönsä rauhassa ilman ympäri vuorokauden hereillä olevien korealaisten metelöintiä! Kävin tänään yksin kaupunkia kiertelemässä ja onnistuin eksymäänkin. Kumma juttu, vaikka olen käynyt siellä niin monta kertaa... Tosin eksyin Helsingissä matkalla rautatieasemalta Stockalle, joten miljoonakaupunki on vähän toinen tarina jo :D Harhailin oriental medicine districtin eli kaikenlaisten perinteisten yrttilääkkeiden ostosalueen läpi. Oli sellaiset höyryt että meni pää melkein sekaisin ;) Tekisi mieli ostaa jotain perinteisiä rohtoja, mutta niiden yhteiskäyttö länsimaalaisten kanssa ei ole kai kovinkaan suositeltavaa. Varsin paljon kiinnostaisi mikä aine pitää korealaiset virkeinä, vaikka he nukkuvat yöllä vain muutaman tunnin :O Takaisin tuntemalleni alueelle pääsin, kun hyppäsin suosiolla takaisin metroon ja aloitin harhailun alusta :)

Ylläri pylläri en löytänyt taaskaan mitään ostettavaa... Osittain siksi että ilmeisesti koko Daegun väki oli päättänyt lähteä ostoksille, kun oli niin paljon porukkaa liikkeellä. Ja valikoimaa on tietenkin liikaa ;) Toivon että heräisin joku aamu ja vaatekaappini olisi täynnä täydellisiä vaatteita! En tykkää shoppailusta, toivoisin vain että olisi kivempia vaatteita käytössä ;) Huh, ja sitten kun ei tiedä mistä alottaisi kun pitäisi ostaa kaikkea! Ja pitää kuitenkin pitää ostokset kurissa kun kaikki on lähetettävä postissa kotiin Aasian kierroksen takia. Eikä mikään näytä hyvältä päällä :D Ahdistaa!!!

Sitten kevyempiin aiheisiin: Torstaina loppui kolmipäiväiset Keimyung-festarit! Yhtäkkiä täysin tyhjästä nousi yliopistoalueelle mielettömät puitteet ja ohjelmaa oli kolme päivää illasta yöhön. Ohjelmistosta vastasivat yliopiston clubit (kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä) ja kuuluisat korealaiset artistit! Näimme mm. korealaista cheerleadingia ja taekwondoa. Taekwondoesitys oli todella hieno! En tiedä miten siihen pystyvät, mutta taekwondoajat tekivät vaikka mitä temppuja, hyppivät ja potkivat korkeammalle kuin taitaa olla inhimillisesti mahdollista :O

Äsken kämppis pöllähti paikalle ruoan kanssa. Päätti ilahduttaa minua myöhäisillan aterialla :) Tarjolla oli jotain etäisesti kanaa tikussa muistuttavaa ja kimbapia, korealaista versiota sushista. Kana oli ok mutta kylmästä kimbapista en kamalasti välitä...

Juuri kun päätin alkaa ottaa kamalasti kuvia blogiin yleisön pyynnöstä, kamera meni epäkuntoon! Tai siis linssi aukeaa, mutta ruutuun ei tule näkymään mitään ja välillä kamera vaan vähän vilkuttaa pientä valoa... Perhana! Uuden kameran osto oli mielessä muutenkin, koska kahdessa vuodessa kamerat ovat parantuneet aika paljon. Nyt täytyy siis vain ostaa uusi. En tosin tiedä yhtään minkä haluan, mutta kamerat ovat onneksi täällä halvempia kuin suomessa. Ehdotuksia otetaan vastaan :)Yritin lukea netistä jotain ominaisuuksista, mutta kaikki kamerat kuulostavat ihan hyviltä! Joten menen luultavasti vain kauppaan ja ostan sen mikä miellyttää silmää sillä hetkellä ;)

Koitan saada kameran ostettua että saan otettua kuvia. Onneksi kämppiksellä on kamera, jotta saan ikuistettua Chuseokin vieton filmille :)

Ai niin, eilen taisin olla aika väsynyt kun tapahtui jotain hyvin omituista. Selitin Itävaltalaisille pojille aika nopeatempoista ja hupaisaa juttua kun yhtäkkiä muut suomalaiset huomauttivat että olin kesken lauseen vaihtanut sujuvasti englannista suomeen eivätkä pojat varmaankaan ymmärtäneet enää mitä sanoin :D En itse huomannut tätä lainkaan! Heh...

Korealaista ryhmätyötä

2007-09-19T18:15:00.000-07:00

Anteeksi, pakko päästä avautumaan kun rassaa niin suunnattomasti :D Avautumisen aiheena Korean management and Asian business -kurssin ryhmätyön tekemisen "haasteet". Ryhmäni muodostuu itseni lisäksi kahdesta korealaisesta opiskelijasta. En päässyt suunnitelmieni mukaan mitenkään optimiin ryhmään, koska samalla sekunnilla kun proffa käski muodostaa ryhmät, nämä pyysivät minua omaansa. Eihän sitä kehtaa kieltäytyä!

Toinen korealaisista puhuu ihan ymmärrettävää englantia ja toinen vähemmän ymmärrettävää, tai ainakaan hän ei ole liiemmin englanniksi kommunikoinut. Tehtävämme on vertailla kahta samalla alalla toimivaa yritystä, joista toinen toimii Koreassa ja toinen Suomessa, erityishuomiona eroavaisuudet johtamisessa maiden välillä. Saimme yritykset ihan hyvin valittua, koska minä sain tehdä valinnan. Taisin olla ainoa joka asiaa oli miettinyt etukäteen...

Meillä meni noin 2h kasata kokoon proffalle palautettava luonnostelma. Voi hyvän tähden sitä englantia mitä tämä toinen korealainen ruudulle suolsi! Kirjottelin itse omalla koneella ja korealainen toisella ja sitten yhdistettiin tekstit. Täysin absurdeja sanavalintoja ja käsittämättömiä lauserakennelmia, toisin sanoen erittäin tankeroa englantia. Jopa minun englantini on huippua siihen verrattuna. (Paitsi että tämä toinen korealainen takertui muutamaan sanaan minun tekstissäni ja ehdotti tilalle täysin synonyymeja sanoja koska se olisi "kieliopillisesti oikein". Daa! Vaihdoin sitten kumminkin sanat mukisematta, aivan sama.) Nooh, ajattelin sitten korjata itse tilanteen kotona (kirjoittaa korealaisen tekstit uusiksi) ja ehdotin että voisin viedä tekstin viimeisteltäväksi. No eihän se tietenkään onnistunut! Toinen korealainen alkoi suitsuttamaan miten tämä toinen on niiiiin ekspertti tietokoneiden kanssa (yliopiston paras!!!) että hän vie tekstin viimeisteltäväksi. Eihän siinä auttanut kuin suostua... Iltasella sain "viimeistellyn" tekstin itselleni maililla. Kansilehti alle kahden sivun työlle (!) oli hieno, mutta teksti koskematon. Taustalle oli väännetty vaikka mitä logoa ja muuta hässäkkää, ettei paikoin tekstiä edes erottanut kunnolla... Moni kakku päältä kaunis! Kaiken lisäksi tämä tietokoneekspertti oli väsännyt kaiken jollain ihmeellisellä korealaisella ohjelmalla, koska hänen mielestään on mukavampi käyttää sitä! En päässyt siis muokkaamaan tekstiä. Tässä vaiheessa alkoi savu nousemaan korvista ja pyysin saada saman word-muodossa. Onneksi sainkin sen ja pääsin tekemään tarvittavat muutokset :) Tosin tämä tyyppi sanoi kuitenkin haluavansa antaa tekstin proffalle tällä käsittämömällä hangeul-programmella tehtynä dokumenttina. Lähetin nyt tuon uuden version ryhmälle, saas nähdä mitä sanovat! Antakoon minkä version haluavat, kunhan pääsen sanomaan viimeisen sanan! Ja siihen lopulliseen työhön on turha alkaa mitään sekavaa logotaustaa väsäämään, ettäs tietävät :D Ei se ulkomuoto, vaan se sisältö. Toivottavasti ymmärtävät.

Luulen että saisin itse tehtyä tämän helpolta vaikuttavan työn muutamassa päivässä. Enemmän minulla menee varmaan aikaa tuohon korealaisten tekstin editoimiseen... ARGH. Pitäisköhän väsätä viikonlopun ratoksi koko homma ja yllättää ryhmä ;) Yksi toinen vaihtari oli tehnyt näin oman hommansa kanssa. Eli hän oli jonkun vanhan työn pohjalta tehnyt tämän ja vain luetuttanut ryhmällään :O Tosin itse olen enemmän kompromissihenkinen, etten varmaan kehtaisi tehdä niin.

Anteeksi avautuminen :) Nyt pitää lähteä koululle, myöhemmin lisää!

Sinulle on postia

2007-09-16T05:24:00.000-07:00

Jos joku haluaa armahtaa nälkäistä ja lähettää vaikka kaurapuuroa, osoite on seuraavanlainen:

Room number 307
Sarang-Dong
MyungKyo Dormitory
Keimyung University
1000 Sindang-Dong, Dalseo Gu, Daegu
Korea 704-701

Kaikenlainen posti on tervetullutta (ruoka, salmiakki, suklaa, uusimmat suomalaisten lehtien numerot, kirjat, ihailijaposti) koska ei tänne mulle mitään postia koskaan tule :D Saa tulla myös itse paikan päälle käymään. Muutama päivä sitten pökerryin melkein onnesta, kun sain suomalaista lakua :)

Näin nälkäisenä illalla sitä tulee ajatelleeksi kuinka paljon voisi maksaa omasta suomalaisesta suosikkiruuasta, tai vaikkapa pelkästään omakeittämästään riisistä ketsupilla :) Tai spagetista ragulettokastikkeella....

Aamurauhan maan matkailua

2007-09-16T03:48:00.000-07:00

Nyt on ensimmäinen tutkimusmatka kotikaupunkimme Daegun ulkopuolelle suoritettu! Sääennusteista piittaamatta lähdimme junalla kohti Korean rivieraa Pusania. Matka, jonka pituutta en osaa arvioida, kesti supernopealla Ktx-junalla noin tunnin ja köyhdytti matkaajaa alle 10e. Juna-asemalta läksimme bussilla kohti kuuluisaa rantaa ja matkalla kaupungin suuruus alkoi selvitä. Pusan kun on Korean toiseksi suurin kaupunki, niin matkoihin saakin käyttää jo kohtalaisen paljon aikaa. Kesti n. 40 minuuttia päästä rannalle. Ranta oli kaunis ja näkymä horisontissa vielä kauniimpi. Kun voisi sen näyn tallentaa filmille… Kävimme kysymässä turisti-infosta opiskelijabudjettiin sopivaa hotellia ja meille suositeltiin Busan Youth Hostellia. Hostellille päästyämme selvisi, että hostellin kuvaukseen sopivaa oli ainoastaan hinta! Maksoimme alle 20e per naama yöltä neljän hengen huoneesta. Kyseessä olikin valtava luxushotelli, jossa on mm. suuret kuntosalit, uimahalli, golftreenitilat, juoksuradat, kiipeilyseinät ym ym ym. Paikka on myös suosittu häiden järjestämiseen, joten voitte kuvitella puitteet. Viikonlopun aikana olikin kahdet häät :O En ymmärrä miksi moinen paikka haluaa kutsua itseänsä nuorisohostelliksi :D

Ekana iltana ei jaksettu oikeastaan kun käydä syömässä (ylläri) ja rannalla kävelemässä. Iltahämyinen ranta olikin kaunis myös muiden mielestä, koska paikalla oli paljon korealaisia pariskuntia. Tuli vähän ikävä Japanissa majaa pitävää Master Inemuria ;) Lauantaina olikin ylläripylläri sadepäivä, joten rannalle menosta ei tullut yhtään mitään. Kyseltiin paikallisten shoppailukohteiden perään ja meidät neuvottiinkin tiettyyn kaupunginosaan. Perille vaivalla ja tuskalla metrolla seikkailtuamme selvisikin, että ”shoppailtava” on ainoastaan kalaa ja muita kivoja mereneläviä! Niitä varten oli jopa tavarataloja… Voin kertoa että täällä on myynnissä sellaisia eliöitä että oksat pois! Käyvät varmaan syvänmerenhaudoista niitä hakemassa, sen verran hämärän näköisiä otuksia on. Iltasella huviteltiin vuokraamalla dvd-bang ja katsottiin siellä mukavalla löhö-alustalla Blood Diamonds. Olipa surullinen elokuva, mutta hyvä. Kummempaa ei sitten sillä reissulla tapahtunutkaan :D

Pusan ei ehkä ollut niinkään kaupunki minun makuuni. Ranta oli toki vallan mainio, ja aurinkoisella säällä varmaankin hyvä paikka lomailuun. Pusan on kuitenkin kaikilta osin niin paljon kalliimpi kuin Daegu, ettei siellä viitsisi olla pitkiä aikoja. Pusanissa oli myös enemmän kerjäläisiä, surullisia vanhuksia kaupustelemassa tavaroita ja rasittavaa turistimeininkiä. Rantaravintolassakin oli suomalaisten suosimien lomakohteiden tyyliin sisäänheittäjät. Yiks. Kaupunki on niin suuri, että se on jakautunut tiettyihin alueisiin, kuten ranta, ravintolat, ostokset (kala:D) ja niin edelleen. Vaatii siis metrolla suhailua, kun haluaa siirtyä paikasta toiseen. Huvittavaa oli, että Shanghai eli kiinalaiskortteli olikin suurimmilta osin venäläiskortteli :D Keskellä Koreaa tuli tunne, että olisi siirtynyt Venäjälle. Kauppojen ja ravintoloiden nimet olivat yllättäen venäjäksi, ja niiden ovilla istuskeli hieman ”epäilyttävän” näköisiä venäläisnaisia. Ainiin, söin ensimmäisen hampurilaiseni varmaan viiteentoista vuoteen infernaalisen nälän pakottamana :D Harmittaa, kun katkesi hyvä putki.

Sunnuntaina lähdimme uupuneina takaisin kohti ”kotia” junalla. Ilmeisesti junassa pitäisi istua hiljaa kuin kirkossa, koska saimme valitukset junan henkilökunnalta. Keskustelimme Kukan kanssa normaalille puheäänellä ja kerran yllyimme hieman naureskelemaan suht kovaäänisesti, kun näytin Kukalle kamerastani kuvan Lappeenrannan rumimmasta koirasta :D Tämä oli häirinnyt vieressä istuvia, ja he olivat toimittanet terveisensä junan henkilökunnalle. Kumma juttu, kun kyseessä oli normaali vaunu iltapäiväjunassa.

Tässä lyhyt kertaus Pusanin reissusta :) Vaikka kuulostaa siltä ettei reissu ollut hauska, oli se kuitenkin! Matkailu avarsi taas kerran, ja seuraavan kerran suuntaan menokenkäni kohti Pohjangia ensi viikonloppuna viettämään Chuseok-lomaa. Sieltä kattava raportti Korean suurimmasta juhlasta ;) Stressaa jo vähän, että mitä viemisiä vien Ka Youngin perheelle. Kuulemma tuoreet hedelmät on suosittu vieminen, kun kotikäynnille pääsee, että varmaan niitä pitää kaupasta tähyillä.

Muista tunnelmista sen verran, että hirveän monesta vaihtarista tuntuu siltä, ettei ruoasta saa tarpeeksi energiaa! Vaikka syö paljon, niin on koko ajan ihan veltto olo. Muut valittelevat myös sitä, että lihakset ovat koko ajan jumissa, vaikkei hirveästi treenaisikaan. Onneksi mulla on äitin mukaan laittamat supervitamiinit, niin ei ole moista ongelmaa ;) Ja koko ajan väsyttää! Melkein joka päivä joutuu ottamaan päikkärit, ettei olisi ihan nuutunut. Sitten joutuu luentojen välillä ottamaan vähän verensokerifixausta pepsistä ;) Automaatista kun saa tölkin n. 30 cnt niin sortuu helposti. Myös suuret porukalla jaettavat jäätelöannokset sopivat mainiosti tähän tarkoitukseen.

Täytyy vielä mainita että suhtautuminen vaihtareihin on täällä todella erilainen kuin Suomessa. Suomessa vaihtareihin ei oteta yleensä kontaktia edes pitkällä tikulla (muutamia yli-innokkaita tapauksia lukuun ottamatta), kun taas täällä kaikki haluavat tuntea vaihtarit. Kämppiksen mukaan koko hänen kaveripiirinsä, perheensä ja kaikki tuntemansa ihmiset ovat kateellisia kun olen hänen huonekaverinsa. Yliopistolla tulee myös helposti juttusille korealaisia, varsinkin kun on yksin liikkeellä, vaikka eivät niin mainiota englantia puhuisivatkaan. Ulkomaalaisista yleensäkin ollaan hyvin kiinnostuneita. Meitä tuijotetaan joka paikassa, ja yleensä jokunen englantia hiukankaan taitava ryhtyy juttusille ja kyselee mistä olemme kotoisin. Hauskaa :)

Aamurauhan maa kuittaa ja keskittyy mesettelyyn ;)

Surullisten eläinten tarha

2007-09-11T23:04:00.000-07:00

Jaha, ajattelin käyttää vapaan iltapäivän taekwondon jälkeisessä virkeydessä muutaman koulutyön tekemiseen (ettei pääse liikaa kasautumaan), mutta kummasti alkoi houkuttaa blogin päivittäminen ennen työhön tarttumista. Pitäisi myös pestä pyykkiä, mutta koska kaikki keli-talon koneet yhtä lukuun ottamatta ovat hajonneet varsin dramaattisin juonenkääntein, kyttään sitä yhtä vapaata konetta missä joku näyttää pesevän vuoden pyykkimääräänsä :D Dramaattisiin käänteisiin kuuluu mm. koneen kaatuminen kyljelleen hillittömän vesisuihkun saattelemana. Mahdollista ainoastaan Koreassa? Nämä koneet on kyllä niin hasardin näköisiä, että saas nähdä missä määrin tapahtuu LOASin koneista tuttua kutistumisefektiä ;)

Elämä on täällä Koreassa vakiintunut lähinnä tänne yliopisto-alueelle ja Itäportin lähistölle viikon aikana. Viikonloppuisin ollaan aina käyty vähän kauempana, ja tarkoitus olisi vielä nähdä Koreaa ympäriinsä. Ainakin Pusanissa ja Soulissa pitäisi päästä käymään. Chuseok-lomaa (Korean kiitospäivä ja vuoden suurin juhla) olen lähdössä viettämään kämppiksen suvun luokse kaupunkiin, jonka nimeä on mahdoton muistaa. Kyseessä on kuitenkin pienempi (?) kaupunki muutaman tunnin bussimatkan päässä joten pääsen toivottavasti näkemään vähän aidompaa Koreaa ja vieläkin aidompaa korealaista perhe-elämää ja juhlintaa! Chuseok-holiday alkaa ensi viikon lopulla ja jatkuu sitä seuraavan viikon keskiviikkoon. Olen aika innoissani siitä reissusta, vaikka luultavasti missaankin jonkun vaihtareiden suunnitteleman hienon retken… Ainakin minun retkeni on ainutlaatuinen. Lomasta tulikin mieleen, että kämppis tuli vanhempiensa kyydissä sunnuntaina tänne asuntolalle viikonlopunvietosta kotikaupungissaan. Noh, kämppiksen äiti sitten siivosi meidän huoneen :O Puunasi ikkunat ja lattian todettuaan että se oli very very dirty. Vähän nolotti istuskella toimettomana siinä… Varsinkin kun lattian sottaisuus taisi olla suureksi osin minun vikani, kun olin pari päivää aikaisemmin clubbaillut paljain jaloin ja tuonut kaikki roskat sisään :D Lähtiessään kämppiksen äiti vielä kysyi, mitä ruokaa haluaisin syödä lomalla. En oikein tiedä korealaisten ruokalajien nimiä, joten hän sanoi tekevänsä ainakin pipimpabia ja bulgogia, koska Michael Jackson pitää niistä :D Jaiiii, korealaista kotiruokaa!!!

Tykkään oikeastaan pyöriä välillä yksin kaupungilla, kun ihmiset tulevat helpommin juttusille. Tunnistan jopa koreaksi kysymyksen siitä, minkä maalainen olen ja osaan vastatakin koreaksi :D Tosin kolme korealaista on jo kysynyt, olenko venäläinen :O Opeteltiin aika monta kansallisuutta korean kielen tunnilla, joten tunnistan senkin. Tosin jos lähtee yksin mihin tahansa, joku korealainen sitä ihmettelee ja kyselee että missä ystäväni ovat ja saattaa tarjoutua lähtemään seuraksi. Heille oma aika on niin tuntematon käsite.

Olen ihan yllättynyt miten länsimaalaisen oloinen Daegu on siltä osin, mitä sitä on nyt nähnyt. Pitäisi löytää vähän korealaisempia paikkoja käytäväksi. Alussa kaikki näytti hiukka eksoottiselta, mutta nyt kaikkeen totuttuaan ei enää ole niin sellainen fiilis, että olisi ulkomailla. Tosin muistutus siitä tulee aina, kun joku alkaa puhua minulle koreaa enkä ymmärrä siitä mitään!

Viikonloppuna meidän oli tarkoitus lähteä temppelikierrokselle ja maailman suurinta Buddha-patsasta katsomaan, mutta lähtöpaikalle päästyämme huomasimme, ettei kyseistä kierrosta sinä päivänä järjestettykään. Tilalla oli joku tylsänoloinen urheilumuseon ja muuta kuivaa kattava kierros… Kierrokset kestävät kuitenkin 7h, joten ei viitsi lähteä mitään tylsää katsomaan. Noh, nokkelina matkailijoina päätimme sitten lähteä harhailemaan downtowniin. Löysimme mm. suuren puiston jossa oli paljon surullisia eläimiä. Kyseessä oli siis puisto/eläintarha. Suurillakin eläimillä (karhulla, kissaeläimillä) oli niin pienet häkit (3mx2m?), että kävi ihan sääliksi. Eläimet makasivat apaattisena paikallaan vailla mitään tekemistä, koska häkeissä ei ollut oikeastaan mitään sisustustakaan kiipeilyä ym. varten. Elefantit olivat todella huonokuntoisen ja surullisen näköisiä ja luulimme jotakin meri-eläintä (mursu?) kuolleeksi, koska se vain makasi 2mx2m altaansa pohjalla kohoten vain välillä pintaan hengittämään. Tähän verrattuna Korkeasaari on luxuspaikka eläimille! Eläimiä katsellessa tuli niin huono olo, ettemme viihtyneet puistossa kauaa. Karistaaksemme mielestämme eläinten elämään väsyneet katseet päätimme lähteä kiertelemään ostosalueita. Ylläri pylläri!!! Hanna halusi nähdä hippikaupan, jonka olin löytänyt aikaisemmin ja kiertelimme sitä etsien kaupunkia läpi. Hippikaupan jälkeen menimme taas suosikkiravintolaamme syömään. Ruoka oli mainiota ja iiisukureemia sai paljon ;) Ha, täällä on muuten tosi hupaisaa katsella alusvaatekauppojen ikkunoita, koska niissä on aina esillä matchaava setti pariskunnille ;) Eli naiselle on ylä- ja alaosa ja miehelle alaosa täysin samaa yleensä vallan söpöä kuosia! Suunnittelen jo tällaisen setin hankkimista :D Täytyy vain löytää se kaikista psykedeelisin kuosi niiden monien joukosta.

Ilmasto on taas vaihtunut kuuman kosteaan ja onnistuinpa jopa polttamaan itseni auringossa. En omasta mielestäni ollut kuin hiukkasen punertava, mutta kaikki katsoivat asiakseen ilmoittaa minulle että olen ihan punainen :D Eivät tajunneet sen olevan kehittymässä olevaa rusketusta! Yliopistoalue on todella mäkinen, joten on aivan hikistynyt kun pääsee koululle/asuntolaan. Tästä syystä pyykkiäkin kertyy vähän kotimaata enemmän…

Joudun ehkä lopettelemaan ja aloittamaan koulutöiden väkertämisen, jotta saan jotain tehtyä ;) Tekisi mieli pyytää kaikkia lukijoita kommentoimaan, että tiedän ketkä tätä lukevat (muutkin kuin Sini ja äiti :D) jotta voisin paremmin kohdistaa teksteihin lukijakuntaa kiinnostavia aiheita, mutta kaikki eivät tekisi tätä kuitenkaan ;) Korea kuittaa!

Ainiin, ja miksikö en ole laittanut tänne tai minnekään muualle valtavaa määrää reissukuvia? Koska olen niin pettynyt kaikkiin otoksiin. Valokuvat eivät voi millään tallentaa sitä mitä täällä näen ja jotenkin en halua sitten julkaista niitä tunnelmattomia kuvia. Haluaisin kyllä kaikkien näkevän ja kokevan Korean, mutta ehkä pitäisi ostaa uusi ja parempi kamera (ovat muuten halvempia täällä) ja opetella ottamaan parempia kuvia. Vapaaehtoisia kuvaajia tänne tallentamaan matkaa? :D Täytyy sitten muiden kameroista koittaa kalastella otoksia tänne ihmeteltäviksi. Tuossa kuitenkin yksi maistiainen nälkäisimmille. Otos on keskeltä kaupunkia, jossa voi törmätä jatkuvasti perinteisiin patsaisiin.

Hot legs and other delicatesses

2007-09-08T03:15:00.000-07:00

Eilen olimme taas päivällä downtownissa shoppailemassa ja syömässä. Koulua oli aamulla ainoastaan kaksi tuntia, joten aikaa oli loppupäivä. Kun pääsimme downtowniin, kaikilla olikin sellainen nälkä että oli pakko mennä heti ravintolaan :) Pöytiin istuuduttuamme huomasimme että ruokalistat olivat ainoastaan koreaksi ja henkilökunnan englanninkielen taito lähes olematon. Ei auttanut muu kuin pelata taas kaikkien suosikkipeliä: ruokalottoa!! Tökkäsimme kukin sormemme sattumanvaraisesti yhteen annokseen, ja pian pöytään kannettiinkin ihan kelpo muonaa. Ruoan jakamisen periaate on tarttunut myös vaihtareihin, joten lautaset pääsivät kiertoon ja söin itse kolmesta erilaisesta annoksesta. Oma annokseni oli vanhoja tuttuja tulistakin tulisempia mustekalankoipia lisukkeineen. Laskua per naama tuli n.2e että ei olisi ollut katastrofi jos olisimmekin saaneet jotain hirveää ruokaa.

Tällä kertaa tein jopa hankintojakin shoppailureissullamme. Ostin vinkeän kissa t-paidan 1,5 eurolla ja stylet korkkarit 30 eurolla. Täällä vaatteet ja muut ovat jotakuinkin todella halpoja. Nuo korkkaritkin olivat sen tyylisestä kaupasta, että suomesta niistä olisi saanut pulittaa vähintäänkin 100e. Ei viitsi ostella mitään halpislaatua (vaikka niitäkin täältä löytyy vaikka millä mitalla), ettei löydöt heti hajoa käsiin. Paitaa ostaessani eksyin muista. Kun menin sovituskoppiin (kukaan ei tainnut huomata) muut katosivat kuin tuhka tuuleen :D Etsin muita hetken aikaa, ja hekin kuulemma olivat jäljittäneet minua pitkän aikaa. En ollut tosin ainoa eksynyt, myös Kukka ja kiinalainen vaihtari Tang (en ole varma nimen kirjoitusasusta:D) eksyivät muista. Jatkoin kuitenkin shoppailua eksymisestä huolimatta ja kiertelin downtownin mutkaisia ja pieniä katuja. Muutaman tunnin kuluttua palasin metrolla mukavasti takaisin asuntolaan :) Vähän kyllä pelotti etten löydä takaisin metrolle, mutta pelko oli turha. Muistin nimittäin kaikki kaupat joiden ohi olimme kulkeneet, joten reitti oli helppo löytää :D Metrolla n. 15 minuutin matka maksaa sen 0,70e per suunta, joten matkustelu keskustan ja yliopiston välillä on halpaa.

Illalla oli cross cultural communications –kurssin juhlat. Itse en ole koko kurssilla, mutta menin silti mukaan ;) Menimme porvariseen tyyliin taksilla itäportille, koska se maksoi sen 30cnt per naama :D taksilla matkustelu on muutenkin niiin halpaa täällä. Sieltä siirryimme rodeo –nimiseen paikkaan, jossa pöydillä odottelivatkin olutkannut ja houkuttelevan näköiset hedelmävadit. Kun kaikki olivat juoneet hiukka olutta, ilmoitettiinkin että meidän pitää maksaa 10 000w per naama. Olimme tästä todella hämmästyneitä, koska seurueeseen kuului noin 40 ihmistä ja 10 000w on kuitenkin 8e. Ja tarjoilua ei tosiaan ollut kuin hedelmät ja ne muutamat olutkannut. Sen jälkeen tilatuista oluista piti maksaa taas :O Tästä suivaantuneina söimme Tean kanssa varmaan kolme vadillista hedelmiä (muita kiinnosti lähinnä se juomapuoli) jotta saisimme kunnon vastineen rahoille :)

Jatkoille lähdimme downtowniin ravinteliin nimeltä Frog. Sisäänpääsy oli ulkomaalaisille ilmainen ja saimmepa vielä yhdet ilmaiset oluetkin, joten rahaa ei mennyt yhtään. Musiikki oli lähinnä hiphopia, joten allekirjoittanut ei ollut kovinkaan innostunut. Yritimme kysellä baarista dikkin dikkin –paikkojen perään, mutta vastaus oli että Koreassa ”tanssimusiikki” ei ole kovinkaan in tällä hetkellä. Baari oli muutenkin seduloihin tottuneelle pimeä ja likainen. Lattiat olivat betonia ja siisteystaso todella kaukana siitä, mihin on tottunut. Tungos oli valtava ja ainoastaan parvella oli tilaa tanssia. Ihan kiva pohjaratkaisu baarilla ja laukut sai jättää tallelokeroihin säilytykseen, mikä oli hyvä. Mutta täytyy sanoa, että mitään en olisi menettänyt vaikka en olisi lähtenyt. Jotenkin ei ollut kovinkaan turvallinen olo siellä baarissa loppujen lopuksi. En edes viitsinyt juoda hirveästi, jotta olisi koko ajan tilanteen tasalla, eikä mitään uhkaavaa pääsisi käymään. Ehkä olen vain vainoharhainen?? Tunsin kuitenkin velvollisuutta blogin lukijoita kohtaan: onhan sitä jonkinlainen raportti annettava Korean yöstä ;)

Tänään olemme koko päivän lojuneet asuntolamme edustalla olevalla tasanteella paistattelemassa päivää. Huippuhyvä ilma! Äsken kävimme Hannan ja Kukan kanssa pienellä lenkillä asuntolan takaisella vuorella, jossa kulkee luontopolkua ristiin rastiin. Päivällisellä asuntolan ruokalassa kohtasin voittajani! Tuli vastaan ensimmäinen ruoka jota en uskaltanut maistaa. Kyseessä oli todella hämärä juttu, josta ei osannut sanoa oliko se luonnon vai ihmisen muovaama. Ruoassa oli nimittäin pieniä palluroita, joissa oli kova nystyräinen kuori ja jonkinlainen pussimainen alaosa. Kun pussin puhkaisi, sieltä tuli epäilyttävää vihreää nestettä. Huh, oli pakko jättää väliin.

Yksi päivä viime viikolla pääsimme todistamaan jotakin todella outoa: korealaista hyönteismyrkytystä! Olimme lähdössä asuntolalta koululle, kun kaukaisuudesta ajoi auto josta näytti nousevan hirveästi savua. Kun se tuli lähemmäs, huomasimme että pakettiauton lavalla olikin joku mies pienen laitteen kanssa, josta tuli savumaista hyönteismyrkkyä. Teiden laitoihin sitä laitettiin suuret määrät. Henkeämme pidätellen juoksimme savupilven läpi, jotta ehtisimme koululle :D Oli nimittäin aika tujakan oloista ainetta, eikä varmastikaan kovinkaan terveyttä edistävää. Myöhemmin päivällä huoneisiimme käytiin ruikkimassa sattumanvaraisesti aineen nestemäistä versiota…

Leikittelin ajatuksella, että olisin lähtenyt Eeroa katsomaan Japaniin viikonlopuksi. Eero kun oli ihan tuossa Japanin Korean kulmalla, ja täältä olisi kätevästi päässyt sinne lautalla. Passimme on kuitenkin takavarikoitu :D Luulin että saisimme ne jo takaisin, koska ne vietiin heti ensimmäisenä maanantaina pari viikkoa sitten alien registrationia (jonkunlainen maahanmuuttovirastojuttu) varten Mutta hommaan meneekin kuulemma 4-6 viikkoa :O Viedäänkö ne Pohjoiseen hyväksyttäviksi vai mikä siinä kestää?!? Ja pääsenköhän täältä ikinä pois jos passit katoavatkin kuin tuhka tuuleen ;)

Oon yrittänyt analysoida itseäni miettien että missä kulttuurishokin vaiheessa olen vai olenko ollenkaan, mutta mikään kuvaus ei oikein sovi. Tuntuu, että ekat pari päivää olivat tosi ihastelua, sitten alkoi rassata monet asiat ja nyt tuntuu taas ihan hyvältä. Täällä on paljon hyvää, mutta myös huonoa ja niin on Suomessakin. Oliko tässä nyt kulttuurishokki pikakelauksella vai onko se vasta tulossa?

Huomenna olisi suunnitelmissa vähän kierrellä lähialueen nähtävyyksiä. Menemme varmaan yhdelle temppelialueelle, jossa on maailman suurin Buddha-patsas. Jos saamme aikaiseksi lähdön ;)

Edit. Jotain aivan kauheaa on tapahtunut!! Oon joutunu alkaa juomaan pepsiä, koska täällä cokis on todella out brändi tällä hetkellä. Sitä ei siis saa näistä koulun juoma-automaateista. Pepsitölkin saa 400w eli n.30cnt joten sellasia tulee osteltua koulupäivää piristämään :) Kuitenkin kaikissa automaatin juomissa on sellaset määrät sokeria että ihan sama mitä ottaa. Ja tänään kun ostin kaupasta pullon colaa niin huomasin ettei se ollut niin hyvää kuin Pepsi! Tosin täällä cola on hiukka erimakuista mut olin silti järkyttynyt... Ihan hirveää petturuutta colaa kohtaan ajatella moisia, kun olen kuitenkin vannoutunut colan juoja. Vielä yksi hassu ruokajuttu. Täällä on yleensä yhtä kastiketta ruoan kanssa, mikä maistuu mun mielestä ihan kurkkusalaatille ja tuo koko ruokaan grillimäisen tunnelman. Muistuu ihan mieleen ne ajat kun kävi vielä luxulla syömässä :)

Taekwondo!!

2007-09-04T22:14:00.001-07:00

Kuvapäivitys uuden asun kunniaksi! Tänään saimme toisella varsinaisella taekwondotunnillamme ikiomiksi lajin vaatiman asukokonaisuuden. Takana selässä lukee tietenkin tyylikkäästi Korea ;) Onneks tällä kertaa ei ollut infernaalisia venyttelyjä, vaan tehtiin kaikkia kivoja harjoitteita, mm. hypimme toistemme yli erinäisin tavoin. Tosin parinani ollut pieni kiinalainen tyttö ei oikein uskaltanut hypätä minun yli :D

Tänään olikin viikon kevein päivä, koska koulurasitteet ovat ohi. Aamulla oli muutama tunti korean kieltä ja sen perään taekwondoa, that’s it. Nyt on iltapäivä vapaata, ja illalla on ”art class” jossa teemme aina jotakin taidetta perinteiseen korealaiseen tyyliin. Viimeksi aloittelimme kalligrafiataiteilua, ja tänään on luvassa samaa. Opettaja lupasi tarjoilla tällä kertaa sojua, jotta olisimme rennompia ja siten parempia maalareita ;)

Pyykkien kuivumiseen meni sitten kolme päivää tässä ilmastossa :D Huolestuin jo, että kuivuvatko ne ollenkaan… Kiva sitten olisi ostella aina uusia vaatteita tilalle, kun vanhat vain homehtuvat pesun jälkeen. Saas nähdä mihin kuntoon vaatteet täällä menee.

Koreassa katukuva on hiukan mielenkiintoisempi kuin Suomessa. Kaikilla on hurjan tyylikkäät vaatteet näin suomalaiseen silmään! Nyt kun on ollut viileämpää, vaihtarit ovat heittäneet lisää vaatetta niskaan tottuneesti, mutta paikalliset ovat ihan samoissa pikku kesähepenissään vieläkin… Tulinen ruoka lämmittää sisäisesti? Parasta on, kun miehillä on erittäin naisellisia käsilaukkuja :D Tiesin kyllä etukäteen, että täällä miehet käyttävät käsilaukkuja, mutta luulin niiden olevan kenties mustia ja maskuliinisia, mutta ei. Eilen näin yhdellä miehellä käsilaukun jonka olisin itsekin voinut huolia: keskikokoinen ja vaaleankullanhohtoinen! Somasti se sitä kainalossa kantoi. Jotenkin tulee noista miesten käsilaukuista erikoisia mielleyhtymiä…

Nyt alan ymmärtää, miksi joskus puhutaan aasialaisen työnteon/opiskelun olevan hiukan tehotonta. Eilen meillä oli tuplatunti Korean management & Asian Businessta. Tunnin alkuun opettaja sai käytyä kaksi slidea läpi käsitellen hyvin lyhyesti Korean maantiedettä ja historiaa. Loppuaika menikin Suomen ja Saksan samojen asioiden käsittelyyn!! Minun, Hannan ja Alexin piti pitää lyhyet esitelmät maittemme maantieteestä ja historiasta! Olin aivan ihmeissäni, koska tuohon meni sitten koko aika! Täysin aiheeseen liittymättömään asiaan. Surffailinkin tunnit netissä ja otin selvää, mitä milläkin kurssilla pitää tehdä ja milloin ja koska on mid-termit ja viimiset kokeet :) Ja mikä tärkeintä, koska pääsen lähtemään Japaniin! Pari otollista päivämäärää löytykin jo… Muilla kursseilla on onneksi ollut ihan tehokasta opetusta! Korean kielen kurssilla jopa niin tehokasta, että osaan melkein jo lukea koreaa :) (Tosin melkeestä puuttuu puolet ja totuus).

Tänään Eero aloitti matkansa samalle aikavyöhykkeelle, joten yhteydenpito tulee olemaan helpompaa :) Tosin hän meinaa reilailla viikon Jaappaniaa ympäriinsä, ennen kuin asettuu Tokioon yliopistonsa asuntolaan luksusyksiöön. Yksiössä on jopa oma riisinkeitin, jonka kokeilua jo innokkaasti odotan! Sini + muut saapuvat paikalle vasta myöhemmin, mokomat! Sini vähän lupaili tulla tuossa Korean rantakaupungissa Pusanissa käymään jossain välissä, että näkee vähän tätäkin maata ;) Jos joku muu haluaa tänne Koreaan tulla käymään, niin siitä vaan, voin sitten näyttää paikkoja :D Tosin ihan vielä ei kannata tulla, kun en itsekään tiedä missä mikin on!

Nyt käyn päikkäreille, jotta jaksan illalla taiteilla!

Korean ihmeitä

2007-09-02T20:32:00.001-07:00

Sää on alkanut täällä Korean kulmalla parantua muutaman ankean sadepäivän jälkeen. Tää lämmin sää on niin paljon kivempi :) Mulla oli aamulla korean kieltä ja nyt on kolme hyppäriä ennen markkinointia. Pitäis ehkä lukee läksyjä, mutta täytyy tietty blogiakin päivittää ;) Huomiseksi on nimittäin about 100 sivua luettavaa. Onneksi alotin ahkerana tyttönä jo eilen. Hyvä lukee kerrankin tälleen pitkin jaksoa, eikä sitten tenttiä edeltävinä päivinä. Mulla on täällä asuntolahuoneessa oma läppäri ja netti (koulutöitä varten tietysti, kröhöm), joten hommat hoituu täältä käsin kätevästi.

Äsken oltiin Tean ja Markuksen kanssa syömässä new bauer hallissa, jossa on valittavana neljänlaista muonaa: pikaruokaa, länsimaista, kiinalaista ja korealaista. Tällä kertaa otin kiinalaista. Pöperö sisälsi tulista yllärikastiketta, riisiä ja spagettia. Yllärikastikkeen sisältönä oli vihanneksia ja kaikenlaista tunnistamatonta merenelävää. Parhaimpia paloja olivat vanhat tutut mustekalankoivet, jokin kielellinen monimutkaisen näköinen olio ja todella omituinen pötkö hassunmakuista varmaan jotain syvänmeren otuksen lihaa. Kaikki meni kuitenkin alas (kuka olisi uskonut?) ja jälkimakuna oli taas tuttu polte. Tea sanoi yksi päivä, että hänestä tuntuu kuin olisimme koko ajan pelkokertoimessa, kun joutuu syömään kaikkea hämärää :D Olen täysin samaa mieltä. Ruoan tilaaminen on kivaa, kun niiden nimet ovat ainoastaan koreaksi, eikä kuvia näy missään. Yksi vaihtoehto on turvautua ”ruokalottoon”. Tästä pelistä ainakin Hanna tykkää: eräänä päivänä hänen voittonsa oli keitto, jossa oli suuri jääkuutio pitämässä keittoainekset kylminä… eli siis jääkylmä keitto!

Tuosta lukemisesta tulikin mieleen, että johtamisen kurssia varten piti hommata kirja. Opettaja sanoi, että se kirja on ihan älyttömän kallis ja että hän vie oman painoksensa kopiohuoneeseen, josta voimme noutaa sitten ”kopiot” kirjasta, ettemme köyhdy liikaa. Kuvittelin, että saamme vinon pinon sekalaisia monisteita, mutta vastassa olikin kirjan täydellinen kopio. Ainoa ero alkuperäiseen on se, että kannet ovat pehmeät ja hiukan erinäköiset. Tästä painoksesta maksoimme 10 00wonia, eli about 8e. Suomeen sama käytäntö, ehdotan minä ;) Täällä kai on sitten sallittua kopsata kirjoja? Muita kirjoja en kai tarvitse, mutta Keimyungin webct:stä pitäisi printata aikamoinen nippu materiaalia eri kursseja varten. En ole vielä jaksanut selvittää, missä printtaus on mahdollista ;) Markkinoinnin kurssille oli jotain kirjoja, mutta en ole varma ovatko ne vain ”extraluettavaa” vai pakollista. Ainakin toinen proffa oli sitä mieltä, että kaiken tarvittavan saa tietää luennoilta. Täällä luennoille osallistuminen on lähes pakollista, ja meidänkin kurssien arvosanoista 20-30% muodostuu pelkästään paikalla olemisesta.

Eilen olimme ensimmäistä kertaa ostoksille korealaisessa tavaratalossa E-Martissa. E-Martissa on kolme kerrosta aivan mitä vain voi kuvitella tarvitsevansa. Sen kiertämiseen menikin meillä 3h :O Meininki oli kuin suomalaisessa prismassa potenssiin 10, jos ihmismäärän ottaa huomioon. Alakerran ruokaosastolle oli niin paljon porukkaa, että kärryillä oli mahdoton edetä, joten jalkauduimme ja kävimme välillä viemässä saalista kärrylle. Aika haastavaa… Minun oli tarkoitus ostaa pesuainetta ja huuhteluainetta, mutta kotiin päästyämme selvisi, että olinkin ostanut 2 in 1 setin pesu- ja huuhteluainetta ja yhden tavallisen pesuaineen. Ainakin sain pyykit pestyä sillä toisella! Aineiden ostaminen oli vaikeaa, koska koreankielen taitoni ei vielä ole kovinkaan erinomainen, ja sisällön joutui päättelemään pakkauksen ulkonäöstä. E-Martissa oli kaiken muun mahdollisen lisäksi myös eläinosasto, josta sai ruokien ja tarvikkeiden lisäksi täysin muovilla valmiiksi sisustettuja akvaarioita, kaloja ja kaninpoikasia :O Kämppis tiesi kertoa, että joskus siellä on myynnissä myös koiranpentuja (siis lemmikiksi!!). Kuka menee E-Martiin ostamaan koiranpennun viikottaisten ruokaostosten ohella???

Tässä Korean ihmeitä taas vähäksi aikaa, mie siirryn läksyjen pariin!

Edit. Laitanpa vielä kuvan ruoasta, kun siitä olen niin paljon kirjoittanut. Ei nyt niistä parhaista annoksista ole kuvia, kun ei ihan aina ottaa kameraa esiin ettei olisi niiiin turistin näköinen ;) Tämä ruoka on pieni osa koulun tarjoamasta lounaasta ensimmäiseltä päivältä. Ruokiin sisältyy aina todella monta osaa, joten aina löytyy jotain syötävää.

Maailmalla tuulee

2007-09-01T07:05:00.001-07:00

Oh my! Ensimäinen vierailu downtownin shoppailuparatiisissa ja oon ihan sekaisin! Jopa vielä enemmän sekaisin kuin Euroopan isoimmasta ostoskeskuksesta! Nähtiin ehkä 1% kaikista mahdollisista kaupoista, enkä osannu ostaa mitään kun tarjonta oli liian runsas :D Ja tarvii muutenkin rajottaa tota shoppailua, kun kaikki täytyy lähettää kalliilla kotiin :( Eli vähän ja laadukasta on ostosstrategia. Mukaan tarttuikin tänään paljon ideoita, sukkia ja alusvaatteita (ettei tarvis pyykätä vielä:D) Mentiin siis metrolla keskustaan, ja aikamme kauppoja kierreltyämme mentiin syömään ihan mielettömään paikkaan! Itse otin jonkinnäköisen spagetin, jossa oli grillattuja kana- ja lihapaloja. Annos maksoi n. 8e ja siihen kuului kaikki ruokajuomat ja niin monta jälkiruokaa kuin sielu sieti. Itsehän otin kaksi ;) Taitaa olla mun suosikkiruokapaikka Koreassa nyt. Täällä on hassua, että kaikki maistelee toistensa lautasilta. Mm. mun annos oli melkein loppu kun pari korealaista tyttöä (minun ja kukan buddyt) alkoivat auttamaan minua syömisessä :D Jälkiruoatkin oli lähes yhteisiä… (söin tosin itse omani kokonaan). Ruokailun jälkeen tuntuu aina siltä että suu on tulessa, mutta siihenkin alkaa tottua. Suomessa ei sitten mikään maistu miltään ;) Hetken aikaa kierreltyämme menimme vielä toiseen ruokapaikkaan syömään jotain (Mitä lie:D) Itse en kuitenkaan ottanut paljon, koska olin ihan täynnä edellisestä mässäilystä. Oli kerrankin pakko syödä kunnolla, kun tuntuu että täällä näkee nälkää. Hedelmien lisäksi en ole löytänyt oikein mitään terveellistä välipalaa, jota voisi napostella tarpeen tullen. Kaikkia keksejä ja sipsejä on kyllä myynnissä pilvin pimein. Miten nää on niin laihoja sellasella ruokavaliolla??? Koska olimme eilen olleet baarissa, en jaksanut enää toista samanlaista iltaa. Lähdimme Angelan kanssa (saksalainen vaihtari) seikkailemaan metrolla kohti asuntolaa. Taksin saaminen sateessa olikin haaste, kun kuskit ei ymmärrä englantia. Mulla oli osoite lapulle kirjoitettuna, mutta kumpikaan pysähtyneistä kuskeista ei ymmärtänyt sitä, koska sitä ei ollut kirjoitettu korean merkeillä. Noo, päästiin kuitenkin perille, kuten aina :)

Puikoilla syöminen luonnistuu koko ajan paremmin, mutta liukkaita ruokia on vieläkin vaikea syödä. Täällä joutuu todellakin laajentamaan ruokavaliota, koska tarjolla on mitä psykedeelisimpiä ruokia. Useimmiten en edes tiedä mitä napaani vedän, koska kyselemättä paras :) Kaikkea täytyy maistaa ja mitään ei ole tullut vielä takaisin ylös. Kuuluisaa kimchiä ei tosin mene kovinkaan paljon alas, koska suu alkaa huutaa armoa. Mm. viime päivien erikoisin ruoka on ollut mustekalan koivet, jossa näkyy mukavasti imukuppeja. Se on ihan ok pöperöä. Aamupala on puuduttavan samanlainen joka aamu ja se rassaa hiukan. Tarjolla kun on sitä supervaaleaa leipää, kananmunaa/munakasta, salaattia ja kermakeittoa. Joskus saa yhden jugurtin lisäksi. Kermakeittoa erehdyin luulemaan kasvissosekeitoksi, mutta kun kuulin sen todellisesta luonteesta, jätän sen tästä edes suosiolla ottamatta. Tässä ehkä tarpeeksi ruokajutuista, kerron sitten kun maistan koiraa :D

Eilen oltiin tuossa yliopiston itäportin läheisessä kaupunginosassa hengailemassa iltasella. Ensin käytiin istuskelemassa kahvilassa, sitten suunta jatkui Hard rock cafeen ja biljardia pelaamaan. Olen nyt pelannut kaksi kertaa bilistä, ja oon ihan koukussa. Ei oo aikasemmin tullut pelattua, koska oon aina luullut sen olevan liian vaikeaa. Mut oonkin ihan hyvä siinä ;) Hard rock on siitä hyvä paikka, että siellä saa toivoa aivan mitä tahansa musiikkia, ja ne ettii sen netistä. Toivottiin tietysti kaikenlaista suomalaista musaa, mut parasta oli että ne soitti Pelimiehen :D Juotiin myös hiukkasen olutta, ja sen jälkeen lähdettiin norebangiin eli paikalliseen karaokeen. Täällä karaoke ei ole suurelle yleisölle laulettua, vaan kaveriporukalla vuokrataan koppi, jossa saa lauleskella rauhassa mitä tykkää. Tästä lähtien kaikki ei mennytkään ihan putkeen. Seurueeseemme oli liittynyt korealainen mies, joka oli pelannut poikien kanssa biljardia. Me muut kai luulimme, että hän oli joku poikien tuttu yliopistolta, koska olimme aika luottavaisin mielin liikenteessä. Yhdessä vaiheessa yksi tyttö porukastamme huomasi, että häneltä puuttuu 60 000w eli 60 usd. Samoihin aikoihin eräs toinen tyttö huomasi, että kyseinen tyyppi oli hänen laukullaan penkomassa. Mies yritti pakoon mutta tehokkaat suomalaiset pysäyttivät hänet ajoissa ;) Vaikka tilanne oli aivan selvä, se muuttui todella sekavaksi kun sitä yritti selvittää. Tällaiset jutut on niin vaikeita todistaa… Mies pisti pystyyn hirveän shown, heitteli kaikki tavaransa katuun ja hajotti kaikki luottokorttinsa ja viskeli puhelintaan. Kummasti hänellä vaan oli taskun pohjalla puuttuva summa. Homma ei edennyt kuitenkaan puusta pitkään, joten päätimme lähteä. Rahat saa takaisin kuitenkin matkavakuutuksesta. Onneksi keneltäkään muulta ei puuttunut mitään. Opimme ehkä taas kaikki jotain. Laukku ja varsinkin arvoesineet ja rahat täytyy pitää aivan koko ajan oman valvovan silmän alla, eikä luottaa aivan kaikkiin ihmisiin. Jotenkin sitä kuvitteli tavaroiden olevan turvassa, kun meitä oli niin monta siinä paikalla. Ja on aina vaikea uskoa kenestäkään mitään pahaa, varsinkaan kun ei voi itse kuvitella tekevänsä mitään moista… Mutta, maailma opettaa ja ehkä tää sinisilmäisyys karisee kun oppitunteja tulee koko ajan. Täällä on kuitenkin niin vähän rikollisuutta, että tuudittui sellaiseen turvallisuudentunteeseen. En kuitenkaan liikkuisi missään yksin, ainakaan ilta- yöaikaan. Joo, sekin vielä että matkalla keskustaan joku ilmeisesti aika mieleltään sairas mies tuli ahdistelemaan meitä. Siis ei nyt varsinaisesti ahdistelemaan, mutta tunki kuitenkin aika lähelle ja puhui tosi omituisia juttuja (Joita me vaihtarit emme tietenkään ymmärtäneet). Onneksi metron vartija poisti hänet pian paikalta. Kysyin buddyltani Eunyoungilta, että onko täällä paljonkin tuollaisia tyyppejä, ja hän sanoi että tämä oli ensimmäinen kerta kun hän näkee moisen tyypin. Kyllä meillä oli sitten hyvä tuuri että pääsimme todistamaan ekaa kertaa :D

Ainiin,tänään maistoin ekan kerran korean "kansallisjuomaa" sojua! Täytyy sanoa että se maistui ihan vedellä lantratulta kossulta, eli ei kovinkaan hyvältä :D

Huomenna aion nukkua piiiiitkään ja nauttia sunnuntaista :) Jaksaa sitten viikolla taas opiskella ahkerasti. Kämppis on lähdössä johonkin ja oli ihan huolissaan että mulle tulee tylsää kun oon ”yksin”. Sitä se kollektiivinen kulttuuri teettää… Korea vaikenee ja käy nukkumaan!

Pic!

2007-08-29T04:55:00.001-07:00

Ensimmäinen kuvapäivitys! Tässä kuva eilisistä welcome-partyista! (Huomatkaa kehuttu vaalea koipien väri) Kuvassa suomalaisista vaihtareista Kukka, minä, Hanna ja Tea. Mukana myös korealaiset buddy studentit. Minun buddy on Eunyoung (vieressäni), muiden nimiä en muista :D Tämä hämärä poseerausasento on nyt hyvin suosittu Koreassa :D

Under my umbrella

2007-08-28T23:06:00.000-07:00

Tänään on ollut suomalaiseen tyyliin sopivampi ilma kun on satanut koko päivän… tosin sade on silti lämmintä ja on kuuma, joten se ei ole niin viheliäistä kuin suomessa.

Eilen alkoi arki meille vaihtareille Keimyungin yliopistossa. Luennot alkoi ja jokaisella luennolla on kerrottu mitä milläkin kurssilla pitää tehdä ja koska. Kaikista kursseista on tainnut olla jo ensimmäiset luennot joten tiedän mitä tuleman pitää. Tuli vähän yllätyksenä että kursseilla joutuu oikeasti tekemään aika paljon hommia! Kuvittelin että lepäilen täällä vaan laakereillani ja kerään helpot pisteet koriin kun niitä tippuilee joka suunnasta. Business-kursseille (joita mulla on kolme) joutuukin väsäämään presentaatioita, ryhmätöitä, esseitä ja vaikka mitä! Muut meneekin sitten kai omalla painollaan. Nää business-kurssit on myös siitä hauskoja, että siellä on max. muutama vaihtari ja loput on korealaisia. Pääsee tutustumaan niihinkin. Tosin oon hiukan hukassa nyt, koska meille ei ole vielä tunnusta ja salasanaa koulun webct-tyyliseen järjestelmään, jossa on kaikki materiaali kursseja varten… ehkä pian.

Laitan vähän muistiin itselleni vaihtoraporttiakin varten mitä kursseja sitä tulikin sitten otettua. Pakollisena täytyi ottaa 4 op:n arvoinen Korean Language Course. Sitten täytyi valita 3 op:n Korean culture/Korean history. Otin ensimmäisen. Valinnaisena mulla on Korean management and Asian Business, Analysis of Korean Consumer Behavior and Marketing Strategy ja Marketing: An East-Asian Perspective. Tulee hyvin Aasia näkökulmaa kauppatieteiden opintoihin :) Ainiin, on mulla Taekwondokin, joka osoittautui ensimmäisellä tunnilla aika vaaralliseksi. Alotettiin kivalla venyttelysessarilla, jossa opettaja ystävällisesti auttoi kaikkia venymään kauas yli kipurajojen. Huusin aika kovaa ja pelkäsin että lihakset revähtää :O Toi ei voi olla terveellistä!!! Sitten vähän lyötiin ja potkittiin ja se oli jo kivempaa :) Täytyy vissiin alkaa venyttelee joka ilta, ettei käy huonosti…

Kämppis pyysi minut mukaansa, kun hän meinaa lähteä viikonlopuksi perheensä luo. Sanoin kuitenkin jääväni tänne, koska suunniteltiin muiden kanssa ”downtownin” eli keskustan reissua viikonlopulle. Ka Young oli huolissaan että tunnen oloni yksinäiseksi :D Ei ymmärrä, että Suomessa on vähän eri meininki… Täällä ei olla yksin missään, jopa kouluun, takasin ja syömään pitää järkätä ihan mitä tahansa kaverin kaverin seuraa. Ihan mukavaa, että saa rauhassa olla viikonlopun :) Daegun sanotaan olevan ”city of fashion” ja ”shopper’s dream”! Tosin pitäis selvittää yks ”pikku” ongelma ennen shoppailureissua. Ne rahat, mitä vaihdoin suomessa alkaa olla finito. Palautettiin vasta hakemukset korealaiseen pankkitiliin ja korttiin, joten en tiedä koska ne saa. Suomestakin saattaa kestää se rahansiirto sinne tilille jonkun aikaa… Mulla on kyllä opiskelija-visa ja electron mukana, mut visalla en oo onnistunu nostamaan rahaa :O Tänään yritin uudestaan yhden korealaisen avustuksella, mut ei silti onnistunu. Pitää vissiin mennä ahdistelemaan pankkia?? Ja äitille, joka huolestuu tästä asiasta: Tili avautuu kohta ja kortin saa sitten. Ja ruokaa ei tarvi maksaa kun kerran päivässä koululla, joten pärjään kyllä jäljellä olevilla rahoilla :) Mut ei pääse shoppailee!!!! Toisaalta, vois maksaa kortilla, mut täällä se ei ole niin yleistä (kaikkialla ei käy kortti) ja siitä menee maksuakin :(

Korealainen dieetti on aika toimiva. Oon syönyt ainoastaan puikoilla ja se on aika hidasta. Nälkä ehtii siis mennä vähemmällä ruoalla pois kuin Suomessa hotkiessa :) Lisäksi ei tee oikeastaan mitään ruokaa mieli vielä kovinkaan paljon… Tuli tänään vähän kommenttia tosta. Eräs korealainen poika totesi tänään kurssilla nähneensä minut lounaalla ja tuumasi että mulla oli aika paljon vaikeuksia puikkojen kanssa :D Se on vaikeaa! Kaikki ruoka lipeää pois alta aikayksikön! Kämppis ehdotti että treenaisin joka ilta puikkojen ja pavun kanssa. Niin kuulemma korealaiset lapset treenaa ;) Aa, lisää ruokalajuttua. Eilen olin menossa illalliselle ja sitten eräs korealainen tyttö sanoi minulle että kadehtii ihonväriäni, koska olen niin valkoinen :D Arvostaispa sitä joku suomessakin! Ainakin eräs nimeltä mainitsematon kotiporsas jaksaa aina huomautella häikäisevästä valkoisuudestani ;) Aattelin että tää ois niiiin hauska juttu sinille kerrottavaksi, mut eero olikin spoilannu sen :D

No, ei kaikki kurssit oo kuitenkaan rankkoja. Yhden markkinoinnin kurssin opettaja painotti, ettei saada huolehtia arvosanoista ja että pidetään enemminkin hauskaa ja sitten opiskellaan. Meillä on field trip sojutehtaalle (korealainen alkoholijuoma n. 20%) ja opettaja lupas että ollaan kaikki humalassa kun tullaan sieltä :D Sitten on grillibileitä yms. Markkinointi on hauskaa :) Samainen opettaja heitti mulle tänään: ”I love your accent!” Tuli mieleen, että tarkottaako se nyt sellasta Kimi Räikkönen –aksenttia :D Perus Suomi-aksentti :D

Oon jo päättänyt jättää yhden kurssin pois, koska mulla on tarpeeksi hommaa näissä eikä siitä ole mitään iloa mulle varsinaisesti, koska se on ”Travel Attractions in Korea”. Otin erheessä maksimimäärän kursseja, koska en hoksannu että niissä on hommaa ;) Lisäksi, jos haluan tänään syömään päivälliselle, en voi mennä ekalle tunnille, koska sen jälkeen on kulttuuri-iltamat. On ihan tarpeeksi tekemistä noissa etäopinnoissakin Korean kurssien lisäksi :D

Eilen oli vaihtareille ja buddy-studenteille juhlat international loungessa. Syötävää ja juotavaa. Tosin join vaan colaa, enkä jatkanu edes baariin, kun haluan päästä eroon univelasta/jet lagista!

Korea vaikenee, jos kävis vaikka päikkäreille :D

Terveisia sademetsasta!

2007-08-27T04:18:00.000-07:00

Taalla. On. Aivan. Alyttoman. Kuuma. Ja siihen paalle viela taa ilmankosteus, niin on kylla aikamoinen lomailuilma! Onneksi sisatiloissa on kunnon ilmastointi, ettei vaihtariraukat lakahdy kuumuuteen. Kampusalue on tosi suuri, vehrea ja kaunis. Ihan eri meininki kun lappeessa. Kaikki palvelut loytyy taalta, mut kaupunki on myos vieressa.

Tulin eilen illalla 46h matkustamisen jalkeen asuntolaan. Matkaan mahtui closed-kyltin iskemista nenan eteen lippuluukulla, puhelimen toimimattomuuden aiheuttama kyytipulma (perhanan dna!!!) ja taksimatka englantia puhumattoman miehen kyydissa. Huolehti kylla mut perille, ja jai varmistamaan etta paasen dormitoryyn sisaan keskella yota. Vahtimestari oli kylla vihainen kun joutui heraamaan mun takia... Oli aika manage-meininkia siis :) But, you know me... Kamppis oli hereilla oottamassa minua! Se on ollu ihan liekeissa mun tulosta, kuten myos hanen ystavansa ja perheensa. Kutsu minut jo vierailulle perheen luokse toiseen kaupunkiinkin :O Kaikki korealaiset (paitsi vaihtimestari) on hirmu ystavallisia... dormitoryssa ihan vieraat ihmiset moikkailee iloisesti. en nukkunu yolla paljoakaan, koska herasin seiskaksi aamiaiselle kamppiksen kanssa ja international officen yks tyontekija kyseli koko ajan etta pysynko hereilla. Sano etta voin ottaa torkut "every here and there" :D noo, ihan hyvin pilkinkin viimeisella infoluennolla. Koko paiva on ollu orientaatiota, huomenna alkaa normiluennot.

Huone on ok, ja kamppiksesta on paljon apua, kun selvittaa missa mikakin on ja miten mikakin toimii. Taalla kuuluu koko ajan ihan mielettomalla volyymilla ulkona kaskaiden (?) siritys, ja pelottaa minkalainen otus saa tollasen aanen aikaan! Ainoa miinus on jet lag ja patja, joka on noin kahdeskymmenesosa normipatjasta :D tanaan sain vasta petisetin, joten viime yo meni ilman peittoa ja tyynya lakanoihin kaariytyen. Kirjottelen nyt koulun koneella (jossa ei mese toimi. mur.) ja saan oman netin huomenna tai ylihuomenna ehka.

Taalla on ihan mielettomasti kaikkea nahtavaa ja ihailtavaa, ja suurkaupunki nakyy tuossa vieressa (taa kampusalue on tassa vuorenkupeessa almost, hirvean makinen paikka). Ruoka on ollut ihmeen hyvaa tahan asti ja oon syony kaikkea mita on vaan tarjottu (paitsi pizzaa, jotain rajaa hei). Kaikki ruoka nayttaa oudolta, ja on paras syoda se turhia kyselematta. Tanaan koulu on piffannut meille kaks ruokaa, huomisesta alkaen pitaa alkaa kayttaa ruokalaa... Korealaiset ei nuku hirveesti (mita ne kayttaa???), mut en ole oppinu viela samaan. Siispa, kohta lahden taltuttaa jet lagia jos kamppis antaa nukkua. se puhuu tosi hyvin englantia korealaisen mittapuun mukaan ja on aika puhelias. Opettaa mulle koreaa :) oon oppinu jo muutamia asioita tahan mennessa. Paasispa shoppaamaan nopeesti, kuolasin jo vaatekuappoja kun pyorahdettiin kaupungilla ruokaostoksilla. Ostin banaaneja mielettoman nipun 1500 wonilla (1e), etta ei ainakaan hedelmat oo kalliita.

En oo nahny otokoita. Pari ihan normia koppakuoriaista. Mut huhuja liikkuu etta taalla on vaikka mita monkijaa liikkeella, iik! Yks asia, mika on outoa on vessat. Taalla on sellasia ihmeellisia lattiamalleja monissa paikoissa (jopa yliopiston osa vessoista on). laitan kuvan myohemmin, mut riittanee etta sanon etta siina on reika lattiassa -meininki aika lahella. en oikein tiia miten siina pitais olla joten etin aina normaalin.

Lisaa paivitysta myohemmin, kun ehdin taas nettiin. Taalla kello on melkein yheksan jo, joten taidan menna nukkuu.

Lento ajan halki

2007-08-25T19:00:00.000-07:00

Aamu koitti eilen ankarasti. Aamulla oli herätys neljältä ja pian sen jälkeen Eero (kotiporsaani/parempi puoliskoni) lähti heittämään minua lentokentälle. Lähdön hetki oli haikea, ja silmäkulmia pyyhkien lähdin kohti turvatarkastusta. Onneksi ärrältä ostettu laatupokkari (Vip-ihmisiä :D) piristi aamua ja lennon odottelua. Kello 8.15 pääsin koneeseen, joka lähti kohti Amsterdamia. Vähän turhauttavaa lentää ensin pari tuntia väärään suuntaan. grr. Viereen sattui kuitenkin istahtamaan toinen Koreaan vaihtoon menossa oleva, joten matka sujui rattoisasti Korean ihmeellisyyksistä turistessa. Amsterdamin kentällä oli aikaa olla 4h ennen seuraavaa lentoa, joten kuolasin kaiken maailman kauppojen perään. Ne oli tosin sitä hintatasoa, ettei ois ollu enää Koreaan menemistä :D

Lento Amsterdamista Hong Kongiin oli pitkä, mutta senkin sai kulumaan nopeasti kun nukkui puolet ajasta :) Simahdin ennen koneen nousua, ja puolessa välissä uudestaan nukkuen armolliset 6h. Lentomatka oli mukava, ruoka oli hyvää ja ilmaista colaa sai koko ajan. Cathay Pacificin henkilökunta on tuplat ystävällisempää kuin millään muulla lentoyhtiöllä, millä olen lentänyt. Koko ajan oli tarjolla jotain juomaa tai naposteltavaa. Tarjolla oli myös peitto, tyyny ja villasukat (!) nukkumiseen. Vähän koijattu olo tosin, kun Suomessa ois ollu ilta kun tultiin Hong Kongiin, mut täällä olikin aamu! Yksi yö jäi siis kokonaan väliin…

Nauratti kun luin Sinin kommentin, se ei kuulemma saa unta kun odottaa vaan mun blogin päivitystä :D Täyty siis heti alkaa kirjottelee kun oli mahdollisuus :) Istuskelen nyt Hong Kongin lentokentän traveller’s loungessa. Täällä on tarjolla ruokaa, juomaa, pikkunaposteltavaa ja of course nettiyhteys, kunhan tuikkaa läppärin seinään :) Suihkussakin pääs käymään ja kohta meen hierontaan :) Oon ihan pyörryksissä kaikesta tästä luksuksesta… Kuvittelin että säästöbudjetin matkalla ei oo odotettavissa mitään kivaa, mut näköjään erehdyin!!! Tässä ootellaan Soulin lennon lähtöä, sitä ennen luvassa mm. lisää ruokaa, lehtien lukua ja ilmaisen colan kiskomista tölkkikaupalla :D Päivitystä taas sitten kun pääse nettiin, varmaankin uudesta ”kotikaupungistani” Daegusta, kunhan sinne asti joskus hamassa tulevaisuudessa (tänään illalla tätä aikaa) pääsen...

Edit. Tytöt! oli vielä pakko tulla mainitsemaan että täällä paikalliset naisten lehdet (mm. Hong Kongin luetuin kuukausittainen naistenlehti Jessica) on täynnä mainoksia ihonvalkaisuaineista... Jopa Diorilla on jotain Diorsnow valkaisevaa seerumia ja jollain toisella merkillä whitening sleeping maskia. Jos vaikka tää mun kalpeus ois yhtä hot täällä kun rusketus on kotomaassa ;) Joka tapauksessa, ilmotelkaahan jos haluatte tuliaiksi kalkkilaivan kapteeniksi pääsyn apuvälineitä ;) Itseruskettavaa on varmaan turha etsiä mistään kaupasta.....

edit

So this is goodbye

2007-08-24T06:19:00.000-07:00

Lähtö odottaa jo lupaavasti nurkan takana. Ensi yönä kello 04.00 pitäis tästä kotoa lähteä kohti lentokenttää, jotta olis hollilla kun kello 8.15 lähtee lento kohti Amsterdamia. Hassu juttu, mulla on muuten 2,5 välilaskua joten matkusteluun menee toista vuorokautta :D Taitaa puutua takapuoli moneen otteeseen... Lauantai aamuyöstä sunnuntaiyöhön kestää matkanteko. Amsterdamin lisäksi käyn Hong Kongissa ja Taipeissa. Taipein lasken vaan puolikkaaksi, koska se on joku tekninen välilasku, enkä tiedä pääseekö siellä edes ulos koneesta.

Pakkaukset on melkein hoidettu, eli toisin sanoen olen kasannut kaiken tarvittavan olkkarin sohvalle muuta perhettä ilahduttamaan. Koepakkaus pitäis vielä tehdä ja punnita rinkka ettei lentokentällä tule sanomista. Ehkä pitäus myös karsia hiukan vielä mukaanotettavia ja matkustaa enemmänkin "travel light" -filosofian mukaisesti. Luulisin että 15kg pääsis sinnepäin, takas tulevasta tavaramäärästä ei ole harmainta hajua :) Kummasti vaan tuo kosmetiikka painaa, vaikka rajoitin kaiken määrältään puoleen normaalista. Oon nauttinu mauttomasta ruoasta ainoastaan rasvalla ja suolalla maustettuna (my favourite), koska Koreassa odotettavissa on ainoastaan tulista ja vieläkin tulisempaa ruokaa :D Käytiin äsken pitkällä pyörälenkillä nauttimassa rauhasta, hiljaisuudesta ja maalaismaisemasta, koska se oma rauhakin taitaa olla vähän mennyttä huomisesta eteenpäin. Tosin, haittaneeko tuo? Siitä lisää myöhemmin jos on tarpeen.

Alkaa jännittää jo aika paljon… Ei pysty oikein keskittymään mihinkään kun miettii vaan koko ajan lähtöä. Alle 11,5h aikaa siihen kun auto starttaa pihalta. Sitten meneekin sunnuntai-yöhön, kun viimein kolkuttelen dormitoryn ovea Daegussa. Maanantai-aamulla sitten heti kouluun, saas nähdä mitä jet lag sanoo asiasta ;) Koreassa kello taitaa olla aina 6h edellä Suomen aikaa, joten koulupäivä alkaa mukavan aikaisin suomalaisen aikaasteikon mukaan.

Nyt täytyy vielä viettää viimehetken laatuaikaa rakkaimpien kanssa, jotta selviävät kun olen poissa :) Ja Leeviä pitää rapsuttaa oikein urakalla, ettei unohda minua kokonaan.

Seuraava raportti taitaa tulla Hong Kongista, jossa saan viettää 6h aikaa ennen jatkolentoa. Adios.

Lähdön tunnelmia

2007-08-22T08:11:00.000-07:00

Koreaan lähtö alkaa olla lähellä, enää kolme päivää jännittämistä! Tunnelmat vaihtelee äärimmäisestä innostuksesta synkeään haikeuteen, mut niin se kai on kaikilla ”lähtijöillä”. Ihan tän viimisen viikon aikana on vaihdellu lähtötunnelmat oikein urakalla, mut päällimmäisenä on onneksi vielä innostus. Tuntuu tosin että ois hirveesti vielä tekemistä, tai siis lähinnä haluais viettää aikaa monen ihmisen kanssa ja nähdä monta muuta, mut kaikkea ei enää ehdi. The viralliset läksiäiset oli jo toissa viikonloppuna, lappeen linnoituksen yössä. Silloin juhlittiin urakalla, kun samalla kuitattiin synttärijuhlinnat :D Loppuaika taitaakin mennä perheen parissa. Tänään muutettiin ½ tavaroista, ja huomenna toisen kuorman mukana muutan itsekin kotiin oottelemaan Koreaan lähtöä.

Miksi vaihtoon? Koska on pakko lähteä :) Kv-markkinointiin kuuluu pakollisena osana ulkomaanopinnot, mutta saatoin hieman sitä silmällä pitäen valita sen ;) Muistan kun ekana vuonna meille pikku fuksipalleroille puhuttiin vaihtoon lähtemisestä ja silloin olin vielä ihan kauhuissani etten varmasti lähde mihinkään vaihtoon. Jossain vaiheessa sitä alkoi kuitenkin innostumaan ajatuksesta ja tässä sitä ollaan, lähdössä Koreaan.

Miksi sitten Koreaan? Halusin overseas-kohteeseen (eli euroopan ulkopuolelle) paikkaan jossa olisi englanninkielinen opetus ja jonka kurssivaihtoehdot sopisi kv-markkinoinnin opintoihin sisällytettäviksi. Koreassa voin valita aika paljon just mulle sopivia kursseja. Olihan niitä muita vaihtoehtojakin, lähinnä Australia ja Uusi-Seelanti. Uuteen-Seelantiin olin kovasti lähdössä ennen kuin keksin Korean. Mut ne vaihtoehdot on niin suosittuja, että pitäis olla tähtioppilas sinne päästäkseen ;) Ehkä on kuitenkin antoisampi ja maailmaa avartavampi kokemus lähteä tutustumaan elämään länsimaisen kulttuurin tuolla puolella. Uskon myös, että aasialaisen kulttuurin tuntemus voi olla valtti työelämässä myöhemmin. Aasia on kova sana busineksessa nykyään, ja Etelä-Koreakin on kartalla koko ajan entistä enemmän. Heikkoja signaaleja näkee ilmassa, kun asiaan tutustuu lähemmin ;) Koreasta on myös kätevä matkustaa muualle Aasiaan, ja suunnitelmissa onkin käydä Korean aikana ainakin Japanissa. Vaihdon jälkeen matka jatkuukin todennäköisesti Thaimaahan, Kambodzaan ja Malesiaan, mutta siitä lisää myöhemmin. Korean valinnan syiden lista on loputon, joten saatoin vain todeta että se sen on oltava. Monenlaista kommenttia on valinnasta tullut ja ihmetystä on ollut ilmassa. Mutta... You know me, I'll manage ;)

Tosiaan, olen menossa vaihtoon neljäksi kuukaudeksi Daeguun, joka taitaa olla Etelä-Korean (n. 48 miljoonaa ihmistä) kolmanneksi suurin kaupunki väkimäärällä 2,6 miljoonaa. Siinä taitaakin olla keltsun tytölle ihmettelemistä vähäksi aikaa :) Saas nähdä miten tuollaisessa miljoonakaupungissa pärjää, kun Lappeenranta on tähän mennessä isoin kaupunki missä on asunut. Asuminen tuon kokoisessa kaupungissa - taas yksi kokemus, joka jäisi väliin pelkästään Suomessa asuessa. Yliopistoni tulee olemaan Keimyung University, jossa on n. 22 000 opiskelijaa. Vertailun vuoksi, Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa on n. 5 000 opiskelijaa, joka sekin on tuntunut tähän mennessä huimaavalta määrältä. Saas nähdä miltä tuntuu palata piskuiseen Lappeenrantaan vaihdon jälkeen ;) Laitoin blogin ylä- ja alaosaan kuvat Daegun kaupungin sivuilta, jotta saisitte vähän mielikuvaa siitä, missä sitä oikein ollaan. Ihan hyvältä näyttää kuvien perusteella, raportoin sitten paikan päältä onko photoshopia käytetty kuinka paljon :D